Juhlahetkiä Villa Iiriksessä

                            Villa Iiris 

                            est. 6.12.1996

Tänä aamuna heräsimme 25. itsenäisyyspäivän aamuun Villa Iiriksen saumapeltikaton alla. Aika kiitää -sanonta on totta minulle tässä hetkessä. Juurihan allekirjoitimme kauppakirjaan nimemme ja astelimme Hämeensiltaa käsikkäin tietämättöminä muista mukavista yhteiseloamme mullistavista uutisista. Siltä siis tuntuu, vaikka ajankulun huomaankin monestakin syystä. Tuo talokaupoista viikkoa myöhemmin valjennut vauvauutinen oli ihanista ihanin yllätys. Huokaisin helpotuksesta, kun syy väsymykseeni selvisi. 

Tarkistin oikein isoon paperiin kirjoittamalla, että totta se on. Neljännesvuosisata  huvilan haltijoina on täyttymässä. Vuosilukuja on pitkä liuta. Silmissäni ja mielessäni kiisi monia hauskoja tilanteita ja tapahtumia sekä myös niitä, joiden yli mieluusti loikkaisin. 

Unelmoi. Usko. Tee. Toista. -sanat kuvaavat loistavasti elomme polkua antiikkisen kiinteistön vaalijoina. 

Kesä 2000

Yhdessä me olemme suunnitelleet ja toteuttaneet valtavan määrän kohennuksia sekä pieniä että isoja näissä rakennuksissa. Lantliv -lehdet tutkittiin tarkkaan ideoita kerätessämme. Sohvalla kainalossa istui usein lapsista keskimmäinen, joka nautti lukuhetkistämme. Iltamyöhällä pikkuväen uinuessa millimetripaperille tehdyt piirrokset muuttuivat toteutuksiksi, jos ei konkreettisiksi siinä hetkessä niin ainakin mielikuva vahvistui toteutuksista. Useina pyhäpäivinä alkoi tapahtua ajatuksella: 'Kurkistetaan vähän...' 

Saunaremontti ei ollut mitenkään pienimmästä päästä! Urakka työllisti meidän lisäksemme isovahemmat ja lapsista isoinkin tarttui siveltimeen omasta aloitteestaan. Työmaalla oli tilaa myös mielikuvituksellisille leikeille. Ilmeistä päätellen rakenteilla on kokonainen kylä tai kaupunki. Luovuus on meidän perhettämme yhdistävä vahvuus. Tässä miljöössä on ollut tilaa toteuttaa itseään sekä pienillä että isoilla ihmisillä.

Kirsti -mummin tallentamiin hetkiin on hyvä aika ajoin palata ja kokea kiitollisuuttta elämän kaikista sävyistä. Väriä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei ole puuttunut. Nyt onkin sitten oiva aika ottaa rauhallisemmin ja edetä edelleen teemalla Unelmoi, Usko. Tee. Toista. 

Karsimalla olemme löytäneet ne meille olennaiset tavat kokea harmoniaa tässä unelmiemme pihapiirissä. Valmista ei tule koskaan, mutta näinhän elämä menee. Käännän katseeni ilonaiheisiin. 

Juhlapäivän illan terveisin! Tuija