lauantai 12. joulukuuta 2020

Villasukkien vuosi


Voihan villasukka! 

Yhtäkkiä oivalsin, että tänä vuonna olen neulonut sukkia enemmän kuin koskaan aiemmin. Neulominen on ihanaa! Käsillä on aina oltava sukka tai parikin tekeillä. 

Alkuvuodesta ihastuin vai olikohan se viime vuoden puolella näihin pellavansävyisiin ylipolven sukkiin, joista on tullut lempisukkani. Instagramissa näin Ellenin tilillä hänen tekemänsä vastaavat. Rohkeninin kysyä ohjetta ja sillä tiellä olen, kiitos ohjeen laatijan ystävällisyyden

Tämä kaksi oikein, yksi nurin -joustinneule on jostakin syystä erityisen rentouttavaa neulottavaa. Teen nykyisin aina kahta sukkaa yhtä aikaa niin takaan, että niistä tulee kutakuinkin samanlaiset. Ylipolven sukat voi vetää viluisena korkealle tai pitää makkaralla säärissä. 





Puolukkavillasukat päätyivät työn alle kaverin innostuksesta alkuvuodesta. Työ eteni aluksi takkuisasti, mutta lopulta tuli valmistakin ja saaja ilahtui kovasti kirjoneulesukistaan, jotka sopivat erityisen hyvin luontoihmiselle. Junasukkia on syntynyt niin monet, että olen seonnut jo laskuissa. Ensimmäiset pikkuruiset valkeat tein vauvalangasta Kreikassa jo toissa kesänä. Olen luvannut pitää pienet jalat villasukissa. 






Syksyllä, kun meidän elämäntavastamme vanhan maalaiskiinteistön vaalijoina tehtiin juttu paikallislehden teemanumeroon, toimittaja Annukka Tammilehto halusi ikuistaa minut puulieden kupeessa neulomassa.  Kuvattavana oli luonnollista olla, koska tuo on yksi lempipaikkojani hellittää hetkeksi lankojen lumossa tulen rätistessä viehättävästi pesässä.
 



Äänikirja ja neuletyö ovat mainio parivaljakko varsinkin, kun sukka on selkeä. Kirjoneule vaatii keskittymistä, mikä sekin on äärimmäisen hyvää tekevää aivoille. Oikein huvitti, kun etsin kuvia tähän postaukseen. Useissa kuvissa oli kerä ja puikot sekä puikonpidikkeet






Neuletyö on siitä mainio, että se kulkee hyvin mukana erilaisiin paikkoihin. Samoksen naapurissa Agathonisin saarella, kun olin junasukkainnostukseni alkutaipaleella, käsityöni herätti ihmetystä. Tänä vuonna olen heilutellut puikkojani ainakin kotisohvalla, töissä, webinaareissa, kokouksissa, luennoilla, opiskellessa, Zoomissa, Netflixin äärellä, riippumatossa, pihaterassilla, veneessä, Ruissalossa, YO -kylässä, Kalasatamassa, Fiskarissa, junassa, bussissa ja automatkoilla sekä pitkillä retkillä että lyhyillä kauppamatkoilla. Minusta on siis tullut pesunkestävä mummi tai ainakin intohimoni on villasukat sekä käytössä että tekemisenä. 

















Olisi mukava lukea, herättääkö villasukat sinussa tunteita niiden puolesta tai vastaan. Entä neulominen? Onko se sinun juttusi vai inhokkisi numero yksi? 

                                       Lauantai-illan terveisin Tuija




 

2 kommenttia:

  1. Ihania sukkia! Minä olen hurahtanut noiden miniryijyjen tekoon niin etten ole sukkia ehtinyt vielä tänä syksynä tehdä. Kesällä en kutimia osaa käteen ottaa, kun tuntuu aina että kädet hikoilevat jos jotain paksua ja villaista ottaa käteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina! Kesällä olenkin ollut enimmäkseen pienten junasukkien lumoissa. Eikös ole ihanaa, kun on jokin oma käsityö, jonka teosta saa hyvää mieltä ja levollista oloa. Kirjoneulesukat saivat kyllä muutaman kerran pinnan kiristymään, mutta hyvät niistä tuli.
      Joulua kohti! Tuija

      Poista