sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Talven taite -ko?

tuikku




Tänä aamuna tai oikeastaan aamupäivää se jo oli, kun kömmin pellavalakanoista alakertaan tuikkaamaan tulen puulieteen keittääkseni sunnuntaiaamun erikoisen eli valtavan mantelimaitoisen latten herätäkseni ylipitkien yöunien jälkeen. Vieläkin on epäuskoinen olo, oliko todellista, kun helmikuun viimeisenä päivänä nautimme aamiaisen auringossa kylpevällä verannalla. Vai näenkö edelleen unta?

Syötyäni pitkän, rauhaisan aamiaiseni nojailin keltaiseen paneeliseinään ja tunsin, kuinka auringon säteet hyväilivät kasvojani. Ajatukseni kiitivät, minnekäs muualle kuin rakkaalle saarellemme. Unohdin aamun lehdestä silmilleni pomppineet ikävät uutiset ja uppouduin hyvän olon tunteeseeni, johon pystyn helposti palaamaan kerta toisensa jälkeen. Kuviimme on tallentunut niin paljon elämyksiä, jotka ovat koskettaneet ilmeisen kokonaisvaltaisesti, koska niin sujuvasti pystyn palaamaan noihin hetkiin kuvilla tai ilman. Lempihuopikkaani takasivat varpailleni lämpimät olot ja villahuopa harteilla kietoi minut syleilyynsä.


Samos in my mind


 Vanhoja postauksia selatessani huomaan toistavani itseäni. Tammikuussa heitettyäni haikeat hyvästit joululle aloitan raikkaiden tulppaanien ihastelun ja kurkottelen kohti kevättä erilaisien oksien silmuja kasvatellen. Keskiviikon kauppareissulla nappasin kärryihin itselleni nimipäiväkimpun, joka viihtyy viileällä verannalla yöaikaan. Pelargonioiden talvetus näyttää onnistuneen mainiosti makuukamarimme ikkunalla. Nyt olisi aika vaihtaa niille uudet mullat kasvualustaksi tulevaan kauteen. 

Haikailuni välimerellisiin tunnelmiin on myös osa vuodenkiertoa, mutta tänä vuonna pidän pääni kylmänä ja jatkan unelmointiani vasta, kun maailmantilanne sen sallii eli joskus tuonnempana siis määrittelemättömänä ajankohtana. Täytyy myöntää, että iso pala sydämestäni suree ja on välillä ihan kiukuissaan, pettynyt, raivostunut ja vaikka mitä muita ikäviä tunteita. Pysähtyessäni syvään hengitellen tähän hetkeen näen tilanteessa lopulta paljon hyvää ja antoisaa. Koti meidän on meille maailman paras paikka elää ja olla.  Lehdestä luin senkin, että omakotitaloasuminen on monen haaveena nykypäivänä. Toiveina muuttohaluisilla on oma piha ja rauha. Niistä mekin saamme iloa päivittäin. 




Tarkistin juuri Bloggerista, kuinka monta postausta olen tähän mennessä julkaissut ja yllätyin, että reilusti yli 500 kertaa olen asetellut kuviani ja sanojani itseäni miellyttäviin asemiin. Näyttää seuraajien määrän kasvusta päätellen myös, että tekstini ovat olleet antoisia lukijoillekin. Huomaan rakkaan harrastukseni tehneen sen, että kirjoittaminen on suorastaan koukuttavaa. Jospa tämä tuleva kotikesä toisi uudenlaisen vireen varsinaisiin kotipostauksiini. Mieluusti lukisin kommenttejanne, mitkä aihepiirit kiinnostaisivat juuri sinua. Olisiko tarpeen kirjoittaa uudestaan esittely, kuka blogin takana hääräilee?


Hei, hei helmikuu! Tervetuloa maaliskuu! Tuija





 

14 kommenttia:

  1. Onpa kaunis koti ja blogi, nyt vasta löysin tänne. :-)

    VastaaPoista
  2. Heips! Blogeja selailin ja sinun ihanaa blogiisi tulin vierailulle. Kaunista,ihanaa ja todella upeat kuvat. Kyllä tämä kevään tulo on ihanaa ja auringon pilkahduskin saa ihmeitä aikaiseksi. Itse myös tulppaaneita ja leikkokukkia ostellut,kauniita silmän iloja. Klikkaan sinulle seuraajakseni niin polkuni johtaa tänne uudelleen.
    Aurinkoa viikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mieltä lämmittäneestä kommentistasi! Tervetuloa seuraajaksi! Tuija

      Poista
  3. Ihania tulppaaneja :) aurinkoista kevättä sinulle :)

    VastaaPoista
  4. Kaunis koti ja ihana blogi ❤ Löysin juuri blogisi ja liityin lukijoihin. Lukisin mielelläni esittelysi, kuka on siis blogin takana. Mukavaa maaliskuuta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja! Tervetuloa matkaan mukaan!Tässä linkki postaukseen blogin alkutaipaleelta, jossa kerron, mistä kaikki alkoi. Näiden kuluneiden vuosien aikana lapset ovat lentäneet pesästä ja me vanhemmat jatkaneet maalaiskylän rauhassa eloa. Toiveikkain torstai-illan terveisin, Tuija
      https://villaiiris.blogspot.com/2013/11/koti-meidan.html

      Poista
    2. Tervetuloa lukemaan uusin postaukseni! Tuija

      Poista
  5. Täytyy muuten todeta, että viimeinen vuosi on tässä todellakin ollut aikaa, jolloin omaa tilaa / pihaa arvostaa aivan uudella tavalla. Juuri kun odottaa, että muu maailma kutsuu niin sitten tuleekin ei. Taas on se hetki, jolloin voi suunnitella kotipihan puuhasteluja uusin silmin. Ei uskalla luulla mitään, eletään toivossa. Onneksi aurinko on tullut vieraaksemme jo hyvissä ajoin. Maaliskuu on ollut lupaava.

    Aina on kiva tietää blogin kirjoittajasta 😊👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Titta!
      Oman pihan mahdollisuudet ovat rajattomat, jos vain olisi tarmoa toteuttaa visioitaan. Asia kerrallaan... Viikko sitten tuntui, että kevättuulet tulivat ja puhkuivat uutta energiaa, mutta nyt tuli käänne toiseen suuntaan. Ulkona on viimainen puhuri ja lunta tulvillaan koko maisema.
      Aurinkoinen kevätsää toisi virkistystä tähän epävakaaseen vaiheeseen.

      Toiveikkain terveisin Tuija

      Poista
    2. Ole hyvä. Nyt on esittelyn tapainen blogin uusimmassa postauksessa! Tuija

      Poista
  6. Tuo valo ensimmäisessä valokuvassa postauksessa on maaginen. Se lupaa jo kevättä ja lämpöä vaikka ulkona on ehkä vielä lunta ja kylmääkin. Päivä on onneksi pidentynyt ihan mieletöntä vauhtia ja kohta on kevätpäiväntasaus. Ystäväni oli kuullut jo mustarastaan laulavan. Itse en ole vielä mutta odotan sitä hetkeä todella paljon. Mustarastaita on talvehtinut meidän pihapiirissä useita. Kovasti olen miettinyt mitä kuuluu meidän parvekkeella pesineelle mustarastas pariskunnalle ja selvisiköhän yhtään poikasta talvesta? Odotan jo kovasti, että palaisivat pesimään parvekkelle tänä keväänä. Hyvää viikonloppua Tuija ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Marjo! Ilahduttaneeseen kommenttiisi olin (taas) epähuomiossa vastannut niin, ettei se ole välttämättä sinulle välittynyt. Pahoitellen, Tuija

      Kiitos Marjo!

      Kevättuulahdus oli ihana ja tämänhetkisen puhurin soisin katoavan sinne, mistä tulikin. Mustarastaan lauluun on niin ihana herätä. Jospa Neiti Kevät yllättäisi ja tulisi olemaan jo pääsiäisenä niin voisimme muuttaa kesäkamariin. Toivottavasti sinun parvekkeellesi tulee asukkaita.

      Sunnuntaiterveisin Tuija

      Poista