Syyskuun mietteitä

Heinäkuinen auringon kajo taivaan rannassa muistuttaa minua tästä syyskuisen valon sävystä, joka hyväilee verannan paneeliseinää. Omenoissakin aistin samaa lämpöä ja hyvää oloa. Pelargoniat kukoistivat matkoilla ja myös kotosalla. Kiitolliset kukkijat eivät ota nokkiinsa herkästi. 

Kesälomalla ilta-auringossa talletin silmukka silmukalta Samoksen lämmön ja aaltojen kohinan välimerellisen sinisiin pikkusukkiin, joiden neulominen herätti jälleen kerran ihmetystä rannan kulkijoissa. Tauko sosiaalisesta mediasta soi paljon silmukoita ja rentoutta mieleen. Tinnituskin katosi meren aaltoihin.

Päivittäin kesän ihanat muistot tulvahtavat ajatuksiini. Kuvien voima on valtava. Tuon alemman otoksen keimailuhetkikin on tuoreena muistona. Onni on matkata taitavan kuvaajan kanssa rakkaissa maisemissa. 

Syyskuun alun lämpöaaltoa odotellen, Tuija

 

Ystävänpäivän iltaa

 

Ajatuksia ystävyydestä

Voiko talo olla ystävä?

Tai jokin esine tai asia?

Ystävyys on kokonaisvaltainen kokemus. 

Kuvassa on ystävyyden elementtejä. Karu hirsiseinä on suojana, kitara luo tunnelmia soittajansa taitavien sormien sitä näppäillessä. Tyttären lainaama juliste tuo ystävyyden saaren lähelle. Aurinkokin on ystäväni. Voi, kuinka sen säteet valaisivatkin päivääni. 

Hyvän ystävän sanat, viestit ja halaus. 

Koti meidän on ystävistäni yksi rakkaimmista, koska sen suojissa rakkautemme on kukkinut ja kasvanut. Ystävyyden oksistot ovat levinneet jo laajalle. Aivan kuin elämänpuun haarat, joiden alla on hyvä vaalia lempeyttä ja hyvyyttä.

Sydämellisin ajatuksin unten maille, Tuija

Helmikuiset tunnelmat

                                

                                        "Kun huomaat saavasi

                            mielihyvää

                                       jostain tosi pienestä ja ehkä

                                            arkisestakin asiasta,

                                            olet löytänyt todellisen 

                                                läsnäolon äärelle."

                                                Suloisen sunnuntain terveisin Tuija
 

Lokakuun kukoistus

Lokakuun ensimmäinen sunnuntaiaamu valkeni usvaisena. Päivän mittaan ilma tuntui lämpimältä ajankohtaan nähden. Lehtien ruskan sävyt paljastivat kuitenkin todellisuuden. Illansuussa aurinko valoi lämpimiä säteitään viistosti pihapiiriin. Kuljeskelin pitkin tonttia kumisaappaissani ja keräilin siemeniä metsikön  akileijoista ja hiirenvirnoista. Ripottelin niitä sinne ja tänne kokeakseni tulevana kasvukautena taas iloisia yllätyksiä siellä ja täällä. Alan taipua uskomaan, että säntillistä kukkamaata on ihan turha minun havitella. Annan kaikkien kukkien kukkia sulassa sovussa ja nautin silmänruoasta. Punervat maitohorsman lehdistöt ovat hurmaavia haituvineen.

Kuistin suojassa katoksen alla amppelissa suloinen petuniani voi hyvin edelleen ja tuo iloa päivittäin. Valkeat kukinnot oikein hehkuvat syysmaisemassa punamultaseinää vasten. Lempipuuhaani on nyppiä kuivia kukintoja pois, mikä lie auttanut kukinnan jatkumisessa.  Sääennusteen pitäessä paikkansa kukkailoa riittää vielä ainakin tämän viikon. 

Lokakuu jatkukoon loisteliaana. Lempeä sää raikkaine aamuineen ja usvaisine tunnelmineen on eliksiiriä sisimmälleni. Katseeni poimii kauneutta ympäriltäni, mistä saan hyvää oloa ja elämänvirtaa. Kurtistuneet lehdet ja käppyräiset oksat saavat minut seisahtumaan niiden äärelle. 

Syksyssä on oma hohtonsa kuten kaikissa vuodenajoissa. Olisi mukava lukea kommenteista, millä mielellä sinä syksyä otat vastaan? 

Sumu-utuisin terveisin Tuija

 

Pääsiäistunnelmia etsimässä kuva-arkistojen kätköistä

Villa Iiriksen kevät 2022 on saapumaisillaan. Pari ensimmäistä nuppuista perunanarsissia nappasin heti, kun ne huomasin Ikean kukkahyllyllä. Luotan niiden avaavan tuoksuvat kukkansa pääsiäiseen mennessä. Helmilijoilla somistan verannan tuonnempana. 

Harkitsin ottavani esille betoniset pääsiäiskoristeemme, mutta sen sijaan koukutuinkin selaamaan pääsiäispostauksiani vuosien varrelta. Poimin kuluneilta kahdeksalta vuodelta joukon keväisiä kirjoituksiani, joiden kuviin liittyi monia ihania muistoja ja tunnelmia. Liitän tämän postauksen loppuun linkit niihin, jos innostut sinäkin kurkistelemaan tunnelmasta toiseen Villa Iiriksen keväissä vuodesta 2014. 

Aloitin bloggaamisen vuoden 2013 elokuussa tai tarkemmin sanottuna harrastukseni virisi jo paljon aiemmin, mutta tuolloin viimein rohkenin julkaista ensimmäiset tuotokseni Villa Puomin Hannan kannustamana. Alkujaan valokuvaaminen ja sen tuoma hyvä olo kannustivat luomaan jotakin aivan omaa. Matkan varrella kirjoittamiseen olen saanut varmuutta ja tunne, jolloin sormet kiitävät näppäimistöllä ajatusten pulpahdellessa mieleen, on huumaava. Täydestä sydämestäni voin sanoa, että kuvien ja tekstin liittäminen yhteen kokonaisuudeksi on voimauttavaa. Ilomielin palaan aika ajoin näihin kuvallisiin kertomuksiini elämästämme Villa Iiriksen vaalijoina. Ainutlaatuisia hetkiä ja kokemuksia on ilo jakaa myös teidän uskollisten seuraajieni kanssa. 

Pääsiäisen aika oli alkuaikoina aika erilainen lasten ollessa pieniä. Silloin väsättiin virpomavitsoja isot kimput palmusunnuntaiksi ja suklamunakätköjä etsittiin innolla ympäri kotia. Pikkunoidat kuraisine saappaineen tallustelivat pitkin kylän raittia talosta toiseen toivotellen hyvää pääsiäistä. Kodin värimaailmakin on muuttunut vuosien varrella seesteisemmäksi muiltakin osin kuin värikkäät kumpparit rivissä kuistilla. Näin jälkikäteen ei voi kuin ihmetellä meidän puhtiamme laitella kotiamme pala kerrallaan mieleisemmäksi. Iän myötä on joko tullut viisautta hillitä villeimpiä visioita tai suoda itselleen myös levon hetkiä tekemättä yhtään mitään. Taakse jäänyttä elämää taitaa olla tapamme innostua jostakin 'pikkukohennuksesta' kesken leppoisan lomapäivän. Saimme aikaan aikamoisia lumipalloefektejä, joista seurasi kyllä paljon loistavia juttuja: raikasta maalintuoksua, siistejä tapetteja tai metritolkulla panelointeja joitain mainitakseni. 

Kuluneet pari vuotta ovat suoneet mahdollisuuden vetäytyä omiin oloihimme. Onni on koti, jossa viihdymme ja nautimme olostamme kaksistaankin. Huvila, jossa on sata vuotta sitten vietetty kesäelämää on osoittautunut oivaksi kasvupaikaksi lapsillemme ja nyt myös mummolaksi, johon kokoonnutaan yhteen sopuisasti siskonpetiin.

Ensi yönä kellon viisareita siirretään tunti kohti tulevaa kesää. Sen kunniaksi saatan huomenissa nostaa kuvieni somisteet piirongin peilin eteen. Turkoosit pikkumunat tuovat Samos -tunnelmaa ja toivoa tulevista matkoista. Pajunkissoja keräsinkin jo viime viikonloppuna ison kimpun tien viereltä. Niiden oksille ripustan valkeita pieniä lasimunia. 

Olisikohan pääsiäisen aika näillä eväillä viritelty valmiiksi vai kumpuaako mieleni syövereistä uusia ideoita. Se selviää vähitellen. 

Viimeisen kuvan yllä on linkkejä keväisiin postauksiini, ole hyvä!

Kevätmielellä, Tuija

Kumpi oli ensin muna vai kana?

Ilta-auringon kajo

Lankalauantai

Viikko pääsiäiseen

Villaa ja piikkilankaa

Pajunkissaretkellä

Kiirastorstai-iltaa

Kevään korvalla

Tervehdys viirinauhatehtaalta!

Neiti Kevät, minkä teit?

Merkityksellinen maaliskuu

Hyvän mielen koti, osa 3

 

Talven taite -ko?

tuikku

Tänä aamuna tai oikeastaan aamupäivää se jo oli, kun kömmin pellavalakanoista alakertaan tuikkaamaan tulen puulieteen keittääkseni sunnuntaiaamun erikoisen eli valtavan mantelimaitoisen latten herätäkseni ylipitkien yöunien jälkeen. Vieläkin on epäuskoinen olo, oliko todellista, kun helmikuun viimeisenä päivänä nautimme aamiaisen auringossa kylpevällä verannalla. Vai näenkö edelleen unta?

Syötyäni pitkän, rauhaisan aamiaiseni nojailin keltaiseen paneeliseinään ja tunsin, kuinka auringon säteet hyväilivät kasvojani. Ajatukseni kiitivät, minnekäs muualle kuin rakkaalle saarellemme. Unohdin aamun lehdestä silmilleni pomppineet ikävät uutiset ja uppouduin hyvän olon tunteeseeni, johon pystyn helposti palaamaan kerta toisensa jälkeen. Kuviimme on tallentunut niin paljon elämyksiä, jotka ovat koskettaneet ilmeisen kokonaisvaltaisesti, koska niin sujuvasti pystyn palaamaan noihin hetkiin kuvilla tai ilman. Lempihuopikkaani takasivat varpailleni lämpimät olot ja villahuopa harteilla kietoi minut syleilyynsä.

Samos in my mind

 Vanhoja postauksia selatessani huomaan toistavani itseäni. Tammikuussa heitettyäni haikeat hyvästit joululle aloitan raikkaiden tulppaanien ihastelun ja kurkottelen kohti kevättä erilaisien oksien silmuja kasvatellen. Keskiviikon kauppareissulla nappasin kärryihin itselleni nimipäiväkimpun, joka viihtyy viileällä verannalla yöaikaan. Pelargonioiden talvetus näyttää onnistuneen mainiosti makuukamarimme ikkunalla. Nyt olisi aika vaihtaa niille uudet mullat kasvualustaksi tulevaan kauteen. 

Haikailuni välimerellisiin tunnelmiin on myös osa vuodenkiertoa, mutta tänä vuonna pidän pääni kylmänä ja jatkan unelmointiani vasta, kun maailmantilanne sen sallii eli joskus tuonnempana siis määrittelemättömänä ajankohtana. Täytyy myöntää, että iso pala sydämestäni suree ja on välillä ihan kiukuissaan, pettynyt, raivostunut ja vaikka mitä muita ikäviä tunteita. Pysähtyessäni syvään hengitellen tähän hetkeen näen tilanteessa lopulta paljon hyvää ja antoisaa. Koti meidän on meille maailman paras paikka elää ja olla.  Lehdestä luin senkin, että omakotitaloasuminen on monen haaveena nykypäivänä. Toiveina muuttohaluisilla on oma piha ja rauha. Niistä mekin saamme iloa päivittäin. 

Tarkistin juuri Bloggerista, kuinka monta postausta olen tähän mennessä julkaissut ja yllätyin, että reilusti yli 500 kertaa olen asetellut kuviani ja sanojani itseäni miellyttäviin asemiin. Näyttää seuraajien määrän kasvusta päätellen myös, että tekstini ovat olleet antoisia lukijoillekin. Huomaan rakkaan harrastukseni tehneen sen, että kirjoittaminen on suorastaan koukuttavaa. Jospa tämä tuleva kotikesä toisi uudenlaisen vireen varsinaisiin kotipostauksiini. Mieluusti lukisin kommenttejanne, mitkä aihepiirit kiinnostaisivat juuri sinua. Olisiko tarpeen kirjoittaa uudestaan esittely, kuka blogin takana hääräilee?

Hei, hei helmikuu! Tervetuloa maaliskuu! Tuija

 

Kuppi teetä ja sympatiaa

Lokakuu on hujahtanut vauhdilla päivien vaihtelevissa tunnelmissa ja mietteissä. 

                  Olkoon aamu, päivä tai iltahetki niin kuppi teetä ja sympatia ovat aina oiva pari. 

Arjen pienet mikrohetket ovat merkittäviä. 

Pysähtyminen kauneuden äärelle on minulle ensiarvoisen tärkeää päivittäin. Klohmuinen risa peltipannu kätkee sisäänsä lukemattomia tarinoita, joista minulla ei ole aavistustakaan. Juuri ennen pakkasyötä turvaan poimimani daaliat ainakin viihtyivät hyvin sen suojissa. 

Jokainen pienikin auringon kajo saa hymyn huulilleni. 

Syksyni sulostuttajia ovat kynttilät, joiden loimu tuo lempeän hehkun ja lämmön sisimpääni. Kuivahtaneet unikon siemenkodat ropisevat suloisesti. Olen kahden vaiheilla ripottelenko niiden sisällön ennen lumen tuloa kukkapenkkiin odottamaan ensi kasvukautta vai vasta kevään tullen. Suippojen kotien pysähtynyt ulkomuoto sopii jotenkin tähän ajanjaksoon, kun kesä on ohi ja talvi tekee tuloaan. Hämärä laskeutuu varhain ja kietoo syliinsä täällä metsän siimeksessä katuvalojen tavoittamattomissa.

Tänään mieleni kiitää Samokselle, jossa on tänään ollut maanjäristys merellä saaren pohjoispuolella. Eilen ihailin kesäisiä kuvia, tänään kauhistuin kaaosta. Ymmärtääkseni henkilövahingoilta ei ole vältytty. Surullinen vuosi saarelaisille, koska ensin korona pysäytti turismin ja nyt vielä tämäkin. 

Sytytän kynttilöitä. Pyhäinpäivä oli lapsuudessani harras päivä, mistä johtuen minun on vaikea suhtautua Halloweenin viettoon. Onneksi kukin voi toimia omia arvojaan kunnioittaen sisintään kuunnellen. 

Hyvän mielen koti on ensi maaliskuun lopulla ilmestyvä kirja, jonka kirjoittaja on Maaretta Tukiainen. Kuvat on ottanut valokuvaaja Krista Keltanen. Kaksikon aiemman työn perusteella odotan jotakin todella ihanaa. "Mikä tekee kodista paikan, jossa voit hyvin?" -kysymys kiinnostaa minuakin. Mitä sinä siihen vastaisit? 

Tunnelmallisin terveisin tuikku

 

Suomen Luonnon Päivä 29.8.2020

Kun koti sijaitsee keskellä luontoa niin varsinkin tämän vuoden erikoislaatuisessa tilanteessa maalaiselämä on noussut arvoonsa. Toki viihdyn aina kotosalla peltojen keskellä, metsän laitamilla ja nautin Villa Iiriksen lumosta. Hehtaarin tontilta löytyy kasveja, puita ja kukkia, rauhaa ja omaa tilaa. Luonto on läsnä joka hetki. Hyvää Suomen Luonnon Päivää lukijani! Tuija

Elokuun illat

Pihalla on ollut syyskesäinen elokuun lopun ihana ilta. Kiertelin ja kaartelin, kuvailin. Ajattelin napauttaa postauksen, mutta hui, mitä täällä onkaan tapahtunut. Millaisena tämä näkyy lukijalle? Olen ikikiitollinen kommentistasi! Jännittynein terveisin Tuija

Se, mihin kiinnitän huomioni kasvaa

Oletko huomannut kaiken koronauutisoinnin lomassa, että aurinko lämmittää jo ja tuo tuulahduksen keväästä? Ulkona tuntui kyllä hyytävä tuuli, mutta ah, tämä valon määrä, se on odotettua ja voimaannuttavaa.

Aamulla nukuin pitkään ja herääminen auringon säteiden tanssiessa kasvoilla ei voinut olla kuin ilo ja onni. Olotila oli odotetun kaltainen. Viikolla  väsymyksen iskiessä kannustin itseäni tuolla tunnetilalla tähän aikatauluttomaan lauantaihin suunnaten.  Uuteen poltetun oranssiin neuleeseen kääriytyminen on tuonut lämpöä sisimpäänikin. Alerekin löydöstä tulikin kukoistusvaatteeni, jonka suojissa löysin itsestäni uusia puolia.

Huomion keskittäminen on hyvän mielen taito, josta saan merkityksellisyyttä elämääni. Hyväksyn sen, etten tiedä ja kiitollisuus asioista, jotka elämässäni ovat hyvin lisäävät onnellisuuttani. Tutkitusti kiitollisuus on huomattava voimavara, jonka hyvinvointia lisäävän vaikutuksen voit saada niinkin pienellä teolla kuin kirjaamalla iltaisin päivästäsi kolme kiitollisuuden aihetta. Pieni vaaleanpunainen muistikirjani on paikka, johon talletan pieniä kiitollisuuden puroja, joilla kasvaa elämänvirta.

Teen asioita, jotka ovat itselleni tärkeitä, huomaan ympärilläni olevan kauneuden, teen hauskoja asioita niiden itsensä vuoksi sekä asioita, jotka tuovat minulle iloa ja voimaa ovat muistamisen arvoisia voimalauseita, jotka löytyvät Hyvän mielen korteista. Korttien luojat Maaretta Tukiainen ja Krista Keltanen ovat molemmat monipuolisia alojensa ammattilaisia. On ollut upeaa kohdata heidän kaltaisiaan unelmiensa toteuttajia.

Aamiaispöydässä jäin ihastelemaan valoa kohti kurkottelevaa lankaköynnöstä, joka majailee hyvinvoivana salin pöydän puulaatikossa, miten pikkuruiset lehdet voivatkaan olla suloisia ja elämäniloisia.

Keittiön ikkunalla tulppaanit ovatkin vaaleanpunaisia, vaikka luulin ostaneeni valkeita häivähdyksellä punervaa. Kevään merkki on, kun illan suun auringon kajo osuu keittiön paneeliseinään loihtien hienoja varjojen leikkejä.


Elämän ei tarvitse olla täydellistä ollakseen miellyttävää. Riittävän hyvä on jokaisen omasta asenteesta kiinni. Lukisin mieluusti kommenteista, mikä sinua eniten miellyttää blogipostauksissani? Saatko kiinni tunnetilasta, jonka toivoisin jakavani teidän lukijoiden kanssa? Missä onnistun, mihin toivoisit parannusta?

Maaliskuisin kevätillan terveisin Tuija Toiveikas

Kynttilänpäivän arvontapostaus

Kaupallinen yhteistyö

                              Hyväsydäminen helmikuun toivotus sinulle lukijani!

Minulla on ilo julkistaa tämän postauksen myötä merkityksellinen ja mieluisa yhteistyö Havin kanssa. Onko nimi sinulle tuttu?

Havi on vuonna 1829 perustettu kotimainen tuotemerkki, jonka kynttilät ja kattaustuotteet ovat luoneet tunnelmaa suomalaisiin koteihin jo lähes kahden vuosisadan ajan. Havin tuotevalikoimasta löydät korkealaatuisia tuotteita kattamiseen ja tunnelman luomiseen. Tämän linkin kautta pääset lukemaan Havin tarinan kokonaisuudessaan: https://www.havis.fi/tarina/ ja yrityksen historiikki löytyy jälkimmäisen linkin takaa.


HAVI'S on kotimainen sisustus & lifestyle -brändi, joka perustettiin vuonna 2016 tunnetun Havi -tuotemerkin rinnalle. Kun Havi on tunnettu perinteisistä kynttilöistään, tuo HAVI'S tarjolle laajemman valikoiman erilaisia kodinsisustustuotteita. HAVI'S mallistosta löytyy muun muassa kodintekstiilejä, huonetuoksuja, lyhtyjä sekä tietenkin kynttilöitä.

Havi on minulle tuttu tuotenimi lapsuudesta, jolloin joulun aikaan poltettiin kynttilöitä säästeliäästi. 'Havin kynttilät palavat parhaiten' - sanonta äitini suusta on jäänyt elävästi mieleeni. Häpeäkseni minun on tunnustettava, että monenlaisia vaihtoehtoja on tullut testattua kynttilöiden suurkuluttajana. Nyt  sain kuitenkin kokeiltavakseni monipuolisen Havin tuotepaketin, josta iloitsin kuin joulusta pikkutyttönä. Lauantain #tärkeintätänään oli kuvailla kynttilöitä eri kuvakulmista. Tässä sinulle on tarjolla kattauksen parhaimmistoa. Ole hyvä!

https://www.havis.fi/tuote-osasto/kynttilat/

Kynttilöiden ohessa tuli hurmaavan raikas huonetuoksu After The Rain, jonka sijoituspaikka on vielä mietinnässä. Huomasin, että sitä ei saa sijoittaa lähelle tulta, koska öljy on tulenarkaa. Saattaa olla, että tuo raikas tuoksu pääsee ilahduttamaan alakerran suihkuhuonetta. Kuvaan sen päivänvalossa ja lisään tänne, kun saan mieluisan otoksen iloksenne.

HAVI'S HOME

Keittiön piristys ovat uudet patalaput ja -kinnas, joiden kuosi sopii kotimme värimaailmaan erityisen hyvin. Pikkukaappi keittiön hirsiseinällä on kätevä vähemmän esteettisen sälän säilyttämiseen. Tuo on muuten ensimmäinen seinä, josta otimme esille jykevät hirret kauniine salvoksineen. Silloin en osannut edes haaveilla bloggaamista, mikä oli tuntematon ilmiö tuohon aikaan, ainakin minulle, joka kärsin silloin pahasta 'tietokoneallergiasta' naputeltuani ikuisuudelta tuntuneen ajanjakson Toivo -nimistä lopputyötäni yliopistolle.

http://www.havi.fi/blog/tuote/havi-kasinvalettu-antiikkikynttila/

Jos sinulle virisi into voittaa itsellesi Havin kotimainen 30 euron arvoinen tuotepaketti, niin jätäpä kiireenvilkkaa toiveikas kommenttisi, jossa kuvailet, mitä Havi tuo sinulle mieleen ja perustelu, miksi juuri sinä olisit ansainnut tämän helmikuisen onnenpotkun.

Osallistumisaikaa Havi -arvontaan sinulla on ystävänpäivään 14.2. kello 14 asti. Teen parhaani julkaistakseni voittajan ystävänpäivän iltana.

Huomaathan, että osallistumiskriteerinä on kirjautuminen blogini tähtilukijaksi, mikä on vaivatonta. Instagramissa löydymme tileiltä: tuikku ja havifi. Tervetuloa seuraajaksi! Käyttämällä tägejä: #havifi ja #havihetki löydät paljon inspiroivia kuvia Havi -tuotteista. Inspiroitumisiin!

http://www.havi.fi/blog/tuote/havi-kasinvalettu-antiikkikynttila/

http://www.havi.fi/blog/tuote/havi-poytakynttila-8/

http://www.havi.fi/blog/tuote/havi-juhlakruunukynttila/

Havin logossa on teksti hyvä sydän ja kyllä äiti on ollut oikeassa, Havin kynttilät palavat kauniin tasaisesti. Yksikin kynttilä luo iloa arkiaamuun ja useampi juhlavan tunnelman hehkullaan.

http://www.havi.fi/blog/tuote/havi-juhlakruunukynttila/

http://www.havi.fi/blog/tuote/havi-juhlakruunukynttila/

                        Tunnelmallisin kynttilänpäivän terveisin ja onnentoivotuksin! Tuikku ;)

http://www.havi.fi/blog/tuote/havi-poytakynttila-8/