Käväistyämme pääkaupungin vilinässä tänään tuntui ihanalta sytytellä kynttilöitä ja nauttia kodin rauhasta aamun hiljaisina hetkinä. Tärkeintä oli tavata rakkaita ja viettää aikaa heidän seurassaan. Samalla tuli kierreltyä kantakaupungin kauniiden talojen lomassa katuja sinne tänne rattaita lykkien piiperoisen päiväuniaikaan.
Yksi yö hotellissa aamiaisineen tuntui kuin olisi piipahtanut jossakin aivan muussa maailmassa pitkän hiljaiselon jälkeen. Kotiaamun hämärän hyssy tuli tarpeeseen ihmisvilinästä toipuakseni.
Syksyn tuloon kuuluvat rituaalit rytmittävät elämäämme. Puulieden vierelle ilmestyy iso pino polttopuita, Unelmaa laitellaan talviteloille ja terassin kukkaset ottavat kukin tavallaan viilenevät säät vastaan. Loppukesän alehyllystä pelastamani pelakuut kukoistavat rehevinä, mutta daaliat ovat surkeina kylmyyden nahistettua niiden lehdet ruskeiksi. Juurakot on pikapuoliin laitettava kuivahtamaan talvisäilytystä odottamaan. Kukkakimppuun löysin vielä kuitenkin muutaman kukinnon lounaskattauksen somisteeksi. Keväällä kukkapenkkiin huiskaisemistani siemenistä on noussut sykähdyttäviä kukkia, joista on ollut iloa jo pitkään.
Syysmelankolia kiepautti minut tänään taas kerran kahden vuoden takaisten Samos -kuvien pariin. Vietimme tuolloin ikimuistoisen viikon saaren syyskesästä nauttien. Kaikkialla oli sesonki loppumaisillaan, mikä sopi meille vallan mainiosti. Tiriseviksi paistetut sardiinit rantaravintolassa ja valkosipulinen vegepita-annos kulmakuppilassa palaavat säännöllisesti makumuistoihini. Vesi oli lämmintä ja olotila auvoinen. Kaduilla ja kujilla oli ihanaa kuljeskella. Vielä joskus taas saamme kokea tuon ihanuuden.
Matkapostaukseni kahden vuoden takaa löydät linkkiä klikkaamalla. Unelmakartta johdatti tuohon seikkailuun tai ainakin niin haluan uskotella itselleni. Lohdutan itseäni, että seuraava seikkailu tulee olemaan kaiken odotuksen arvoinen. Moni tuttu paikka ja uudet reitit ajatuksen tasollakin saavat sydämeni hyppelehtimään pelkästä ajatuksesta.
Tämä teksti lähti kulkemaan omia polkujaan, mutta olkoon menneeksi. Matkalaukut oli pakattuina ja autossa talvirenkaat lokakuussa 2019. Lähdimme matkaan 'lähikentältä' Joensuusta, mikä lisäsi seikkailuun hilpeitä sävyjä. Ajomatka Itä-Suomeen kesti kauemmin kuin lento Pythagorioniin.
Niin kauniit kuvat, että säästelin koko päivän tämän lukemista! Kelluin kuvien tunnelmissa, kynttilöiden ja kukkien hehkussa, siis pitempään kuin yleensä blogeissa. :)
VastaaPoistaKiitos Thilda! Onpa mukavaa luettavaa. Kiva, kun viihdyit kuvieni maailmoissa. Syysillan terveisin Tuija
PoistaIhania tunnelmakuvia! Kynttilöitä olen itsekin sytytellyt nyt pimeiden syysilojen iloksi. Elävän valon hämyssä on kiva hyggeilla ja juoda vaikka kuumaa kaakaota tai teetä. Vielä nuo viimeiset kesäkukat maljakossasi muistuttavat menneestä kesästä ja siitä kuin kohta puut jo pudottavat lehtensä. Tästä ruska-ajasta pidän kyllä vaikka olenkin ikuinen "kesänvenyttäjä" mutta se lehdettömin puiden aika ennen kuin tullaan joulukuuhun on ikävää aikaa.
VastaaPoistaSamos kuvissa on ihania muistoja. Ehkä jo ensi kesänä pääsette fiilistelemään taas sinne. Kivaa lokakuista iltaa :)
Kiitos Marjo mukavasta kommentistasi! Lokakuun on kuin luotu tunnelmointiin. Minäkin pidän kesästä kiinni niin pitkään kuin mahdollista. Nyt on ollut erityisen kaunis ruska ja olen onnekas, kun luonnon vaihtelevista "tauluista" saan päivittäisillä ajomatkoillani nauttia. Marraskuun pimeästä pimeään aikaa en kaipaa yhtään. Mutta hei, ensi kun jälkeen on joulukuu. Hassulta tuntu, että uusimmassa Lantlivissä on julhem -otsikot. Pakko kaiketi sitä lukiessa sitten vähäsen leikkiä joulutunnelmaa.
PoistaSamoksella aiomme olla taas, kun tilanne on selkeämpi. Nyt on tyydyttävä mielikuviin muistoissa kuvien voimalla.
Toivon sinulle mahdollisimman mukavaa syyseloa Marjo! <3 Tuija