"Mulla on ihan Lantliv -olo"

 

                                Tartu hetkeen! Carpe diem! 

Syysauringon suloisessa lämmössä käyskentelemämme peltokierroksen jälkeen kuulin kotipihalla sanat: " Mulla on ihan Lantliv -olo"  tyttären huiskaistua ikivanhan villashaalini harteilleen. Jalassaan hänellä jo olikin valmiiksi kulahtaneet lempisaappaani. 

Näihin otoksiin tallentui viikonlopun yksi ihana tuokio. 

Saunan terassille osui mielettömän suloinen valo. Tyttären kasvoilla hehkui vielä etelän päivetys. Tarjottimelle katoin kupilliset lämmintä teetä ja viipaleet juustokakkua mansikoiden kera. Yksinkertaiset ilot ovat elämän suola ja pippuri. 

Tämän onnellisen tuokion tunnelatauksen palautan mieleeni, kun marraskuussa sataa räntää päin näköä ja hämäryys kietoo syleilyynsä aivan liian varhain. Nostan Lempeyden kortin ja harjoittelen itsemyötätunnon jaloa taitoa. Hyväntuoksuisesta ihanasta teekupposesta en panisi pahakseni enkä eteerisisestä kynttilästä valaisemassa zen -hetkeäni. 

Ruth Hoganin Kadonneiden tavaroiden vartija on viihdyttänyt minua viime aikojen ajomatkoilla BookBeat -palvelun kautta. Sieltä tuo sanonta: ihana teekupponen tarttui matkaani. Tarina on vielä kesken, joten huomisellekin on luvassa hyvää matkaseuraa. 

Syysaurinkoisin sunnuntai-illan ajatuksin, Tuija