Syystunnelmissa Pelisalmen rannalla

 

Mikähän muu minuun on iskenyt kuin lähestymässä olleen loman pilannut flunssa raivokkaine yskineen. Kuvamateriaalia on kertynyt niukanlaisesti viime aikoina. Yleensä olen usein ollut siinä tilanteessa, että jokin otos "pakottaa" julkaisupuuhiin. Nyt on ollut hiljaista sillä saralla. 

Tänään teimme kuitenkin pikkuruisen metsäretken lempikallioillemme Längelmäveden rantaan Pelisalmen sillan kupeeseen. Järvi näytti niin kauniilta ja houkuttelevalta, että kadutti soutuveneen kääntö talviteloille. Lykkäsin puhelimeni perässäni kulkeneelle ja tämä oli tulos. Rakkaani onnistui tallentamaan jotakin mielialaani kohentavaa ja ilahduttavaa. Viime viikolla hän ilahdutti tuoden tuon toppaliivin, joka onkin ollut siitä asti ylläni miltei yötä päivää. Ikivanha Indiskan alelaarista ostamani baskeri peitti mainiosti pörröisen kuontaloni. Lantliv -tyylini syntyi kuin sattumalta.

Samos lempeine tunnelmineen ja muistoineen on vienyt päivittäin huomiotani, vaikka päätin pitää taukoa Instagramista. Vastaiskuni pimenevälle ajanjaksolle taitaisi olla jatkaa Samos in my mind -blogini kirjoittamista. Bloggaaminen sopii minulle hitaana ja luovuutta ruokkivana alustana, jossa uppoudun omaan maailmaani. Bonuksena joku muukin sattaa kokea iloa ja hyvää mieltä tuotoksistani. Yksi kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa. 

Rehellisesti sanottuna olen riipaisevan tyytyväinen, että me emme olleet lähdössä matkalle, kun tauti piti visusti kotosalla. Isompi harmitus olisi ollut peruuntunut unelmamatka, joka jo kerran on toteutunut. Olkoon niin, että se saattoikin olla kerran elämässä -elämys. Nyt on näin ja sillä hyvä. 

Kiitollinen olen siitä, että jo kymmenen vuotta blogia ylläpitäneenä olen kuutisen sataa postausta kokeneempi ja tuhansia kuvia tarkalla esteettisellä katseellani arvioinut ennen julkaisua. Kirjoittaminen on antoisaa ja minun mielenlaadulleni sopivaa "jotain ihan muuta" -tekemistä. 

Kesällä ostin lomalukemiseksi Emily Henryn Rakkautta rivien välissä lentoaseman kirjakaupan myyjän suosituksesta. Tuolloin Potokakin aaltojen kohinaan keskittyessäni en saanut siitä otetta, mutta nyt se peiton alla pötkötellessä kolahti. Se oli juuri sopivan kepeää ja soljuvaa haikealle olotilalleni.  Yöllä, kun ympäri taloa pitkin kiirinyt yskäni piti minua otteessaan, kuuntelin äänikirjana Maaret Kallion lukemaa Mielenrauha -kirjauutuutta. Palaan siihen konkreettisena kirjana, kun pystyn kirjakauppaan piipahtamaan. Samalla Lucinda Rileyn Vangittu kauneus päässee hyppysiini. 

Aloitin yli kuukausi sitten tietoisesti iltarauhan, johon kuuluu kirjan lukeminen. Puhelin pysyy visusti toisessa huoneessa lentotilassa. Tulos oli ennen kivun iskemistä lupaava. Nukuin selkeästi paremmin. Nyt vähän hirvittää, jääkö yöllinen yskäkukkuminen päälle. Kun on yli viikon uni ollut kelvotonta niin ei kai se ihmekään, että alkaa tehdä mieli herkkuja. Alakerrasta tulvahtaa ihana pannarin tuoksu eli sinne kipin kapin, ettei se mustu korpuksi.

Kuulumisiin! Tuija Toiveikas