Mitä mahtaa nurkan takana lymyillä?

Noinkohan maaliskuussa viimeisetkin lumet haihtuvat pihamaaltamme ja niittyunelmani voivat todenteolla lähteä itämään. Tämän hetkinen jäärata pihamaalla ei innosta, vaikka luistelun ystävä olenkin. Kevät on lempivuodenaikaani lintujen saapuessa ja luonnon herätessä talviunestaan. 

Surettaa talovanhuksiemme puolesta nämä vaihtelevat sääolot, jotka laittavat maalipinnat koville. Punamultaseinät eivät juuri ole moksiskaan, mutta päätalon pellavaöljypinnat kaipaavat rapsutusta ja ehostusta pikapuoliin. Harmaa, vetinen ja kalsea sää on aika tavalla toisenlainen kuin lapsuustalvien paukkupakkaskelit, joita sinnikkäästi uhmasin rivakasti sivakoiden läpi peltojen ja metsien lempimäkiä valloittamaan. Olinpa sinnikäs, rohkea ja innokas, vaikka varusteet olivat tyyliä villapusero ja polvisukat hiihtohousujen päällä. 

Kummallinen aikakausi meneillään silläkin tavalla, että kuvia (jotka kelpuuttaisin) blogiin saa etsimällä etsiä kansioistani. Katseeni hakeutuu kesäisiin tunnelmiin, valoon ja väreihin, jotka tuovat lohtua kesän kaipuussa niin talven lapsi kuin olinkin. 

Uppoudun mielikuvamaailmoihini ja kirjojen sivuilta lennähdin tänäänkin Kreikan saarelle. Äänikirjan miellyttävä lukijaääni kuljetti minut mukanaan Skopeloksen maisemiin sukkapuikoilla edenneen kutimeni tahdissa. Iltasella otan käteeni pokkarin ja annan mieleni vaeltaa toisenlaisiin maisemiin ennen yöunia. 

Kuvakansioita katsellessani nämä Krista Keltasen otokset Kotona -sivuston Vanhojen talojen kuvagalleriassa tuovat tuon kymmenen vuoden takaisen kesän tunnelmat selkeinä mieleeni. Kevään tullen kotielämä laajenee taas lasiverannallemme, mikä on yksi upeimmista asioista tässä kiinteistössä monen muun ihanuuden ohessa. 

Aiemminkin olen kirjoittanut, että lista tehdyistä ja vielä tekemättömistä remonteista ja kohennuksista olisi pitkä, miltei loputon. Onneksi olemme löytäneet paikan, jossa myös (alakuvan) ahkeruuden perikuvakin osaa ottaa rennosti. Olemme rauhaa ja seesteisyyttä rakastava pariskunta, mikä näkyy myös matkailutottumuksissamme. Kaipaamme tuttuja arkisia asioita matkoiltamme: lähikauppa, leipomo, polkupyörät, majapaikat, meren aallot, aamiainen omissa oloissa lempijogurttia nautiskellen aamu-uinnin virkistäminä.

"Teen asioita, jotka ovat itselleni tärkeitä" on yhden lempikorttini sanoma. Olen kiitollinen, että saan jakaa merkitykselliset asiat elämässäni sielunkumppanini kanssa. Hyvän mielen taidoista on paljon iloa arkipäivien hetkissä, mutta myös elämän helmihetkissä. 

Mitä taitojen kategoriaa sinä lukijani pidät itsellesi tärkeänä:

myönteisyyden taidot, tahdonvoimataidot, vuorovaikutustaidot, myötätuntotaidot, luovuustaidot, läsnäolotaidot vai itsensä johtamisen taidot?

Vanhan talon vaalijana voin kertoa, että kaikkia on tullut harjaannutettua näiden ikimuistoisten vuosien aikana. Lapsemme ovat varttuneet ja lennähtäneet maailmalle tukevien juurien voimalla. Kotimme on nyt mummola, josta toivomme muotoutuvan uusien muistojen maailma jälkikasvullemme.

Valoa kohti, Tuija