Kymmenen vuotta sitten...

Huh heijaa, vuosikymmen sitten kuvasin ja kirjoitin yhtä sun toista, usein ja paljon. Koti meidän -blogini oli kolmatta julkaisuvuottaan kipittävä taapero. Samos in my mind näki päivänvalon saman vuoden marraskuun hämäryyttä karkottamaan. 

Vahvuutenani oli innostus, oppimisen ilo sekä kauneuden luominen ja tavoittaminen toimillani. Tärkeää oli silloin ja on edelleen hyvän huomaaminen ja tunnelmakuvien maalailu sekä konkreettisesti että kuvaannollisesti. 156 postausta oli aikamoinen määrä tunteja näissä maailmoissa liihotellen, ideoiden, pohtien ja toteuttaen. Jostakin silmiini osui #2016 paluukoosteita. Häkellyin silloisiin kuviini uppoutuessani, mihin aika katoaa. Se sai pysähtymään tähän hetkeen ja kiitollisuuteen, miten tämä yksi elämäni rohkeimmista teoista on vaikuttanut monin tavoin tapaani taivaltaa läpi tuulen ja tuiskun lempeistä kesäpäivistä puhumattakaan. Välimerellisten tunnelmien kirjoituksia kuvineen on tuona vuonna tullut myös lukuisia.

Vuonna 2016 olin kymmenen vuotta nuorempi ja ilmiselvästi tehokkaampi eli käytännössä kiireisempi kuin tänä päivänä. Tuolloin kotona asui vielä nuorimmaisemme, joka ystävällisesti toimi tarvittaessa oikolukijana ja kuvausassistenttina. Raakasuklaiden maistelu ja teetkin taisivat olla erityisen mieluisia yhteistöideni kylkiäisiä. Liitän tähän linkin, jossa on kooste blogivuoden huippuhetkistä: Vuosikatselmus . Joulukalenterityyliin toteuttamani joulun ajan postauksen ovat kautta aikain olleet niitä luetuimpia. 

Ilmiselvästi olin innostunut kollaasien tekemisestä. 

Kameran linssin läpi tallensin hetkiä, joihin pystyn vieläkin kuvaa katsoessani palaamaan. Muistan elävästi alakuvan hetken, joka vaikuttaa seesteiseltä. Toisin oli oikeasti. Olin elämäni ensimmäistä kertaa yksin matkalla. Minuun iski ikävä flunssa, jota parannellakseni seikkailin lähikylän apteekkiin ostamaan jotakin  kohentavaa troppia. Paikalliset suosittelivat rommia, mutta minä tyydyin poreilevaan vitamiinicocktailiin, joka kohensi oloani merkittävästi. 

@tuikku

'Ihan kuin kesämökillä olisi'

@samos_in_my_mind

Tuo vuosi sisälsi niin paljon monenlaista, että suorastaan hengästyttää niitä muistellessani. Aamulehden kansikuvatyttönä hymyilin huhtikuussa, kesällä Ihan kuin kesämökillä olisi esiteltiin Unelmien talo ja koti -lehdessä ja heinäkuussa Villa Iiriksen sauna oli Maalla -lehden artikkelissa.

Päätän tämän aikamatkan yhteen lempikuvistani, joka edustaa unelmaani Aegean meren rannalla.  

Näkökulmanottokyky on kyky tarkastella asioita laajasti eri perspektiiveistä, hahmottaa kokonaisuuksia ja nähdä metsä puiden lisäksi; se on tärkeä vahvuus, joka auttaa ymmärtämään eri osapuolia, opastamaan muita ja löytämään luovia ratkaisuja. 

Luovuudella luovin kohti uusia seikkailuja ja kokemuksia! 

Kiitos sinulle, joka jaksoit sinnikkäästi pysyä mukana näille riveille asti. 

Sydämellisin terveisin Tuija alias tuikku