Syksyistä melankoliaa

Syyspäiväntasaus on tänään. On aika hyvästellä kesä.
Teen sen haikein mielin kirjoittaen tätä postausta sinulle tässä kuopuksemme huoneeseen muotoutuvassa työskentelynurkkauksessani. Haaveilin tähän kylpyhuonetta tassuammeella, mutta vanhan talon rakenteita suojellaksemme päädyimme jatkamaan saman tapaan kuin kaikki nämä vuodet. Jos perheemme pärjäsi yhdellä suihkukaapilla niin eiköhän me kaksikin toimeen tulla. Pikkukuistin suihkuhuone on ollut toimiva ratkaisu ja voi, millainen ilon päivä olikaan, kun Idon suihkukaappi hohti uutuuttaan ja lämmin vesi pulppusi hanasta. Saunalla voin helliä itseäni kuumalla kylvyllä ihaillen kiukaan luukusta kajastavia liekkejä. Tuo nautinto vaatii vain enemmän työtä kuin vesihanan avaamisen, mutta se on aina sen vaivan väärti. Ammehaaveeni siis on jo toteutunut, vaikka ei vastaakaan unelmakuvaani sisustuslehdessä. 

Tämä syyskuu, aivan kuin koko toukokuisista häistä alkanut huima kesäkausi, on säiden puolesta ollut parhain pitkään aikaan. Toinen yhtä ihastuttava kesä oli vuonna 1997, kun elimme ensimmäistä kesäämme perheenä maaseudulla Villa Iiriksen lumoissa.


Romantikkona valkeat mekot, olkoot ne kaste- tai häämekkoja, saavat sydämeni sykkimään innostuksesta. Kauan sitten ompelin esikoisellemme kastemekon Kotilieden valmiin tarvikepaketin materiaaleista. Muokkasin mallin  pienokaisellemme sopivaksi helminapeilla. Tuosta lähti perinne, jonka soisin jatkuvan perheessämme. Jokaisella on ollut ikioma rintarossi pukunsa asusteena. Joka kerta jännitti, että arvataanko lapsen nimi etukäteen korun symbolisesta merkityksestä. Kukaan vieraista ei ainakaan kertonut oivaltaneensa yhteyttä. Kolmannella kerralla olin aivan varma, että tarkkasilmäinen mummi olisi sen hoksannut. 

Hyvän mielen taidot -yhteistyö on tuonut lukemattomia ihania hetkiä polulleni. Osaisinpa ottaa yhtä rennosti kuin tuo pienokainen kastemekossaan hetkeä ennen alakerran salissa pidettyä juhlaa. 

http://www.hyvanmielentaidot.fi/

Muutokset tarkoittavat aina siirtelyä ja karsintaa. Lempipöytäni sai seurakseen kaapin, joka kätkee sisälleen valokuvia matkan varrelta. Uppouduin katselemaan vanhoja otoksia ja hämmentävää on ajankulu. Juurihan nuo kolme tyttöstä istuivat saunarakennuksen portailla poseeraamassa kesken leikkien. 

Onneksi on joitakin traditioita, kuten tämä syksyinen Unelman nosto maihin. Sen on kaikki nämä vuodet hoitanut taitava naapurimme, jonka rauhallisilla otteilla on selvitty aina turvallisesti kotipihaan talviteloille. Kiitos!

Kolme kuukautta on tänään talvipäivänseisaukseen, jolloin valon määrä alkaa taas lisääntyä. Kevät ja uusi veneilykausi on iloinen odotettava asia, mutta nyt on muiden puuhien aika.

Syksyisestä melankoliasta voi nauttiakin. Puut on pinossa, tuplat taas paikoillaan ja Unelma pihassa. Siinä kolme syystyötä, joista yhden hoidan, kun siltä tuntuu. Eilen oli sen aika. Nyt voi syksy tulla! 

Lempipuuhaani on kuvien kanssa puuhastelu. Tähän hassuttelusessioomme Potokakin rannalla palaan aina halutessani hyvän mielen tuulahduksen. Inspiraation sain yhdestä Lantliv -lehden kuvasta, joka minulla oli mukana polkupyörän korissa mallina taitavalle kuvaajalleni.

Palaan usein ajatuksissani ihaniin muistoihini. Jos uni ei ole tullakseen niin kuuntelen tinnitusmasterini aaltojen kohinaa ja kuvittelen käyskenteleväni rakkaalla rannalla lempeän tuulen tuivertaessa kutrejani. Näin viime viikolla unta, jossa minua kehotettiin leikkauttamaan hiukseni. Tuota kehotusta en ota kuuleviin korviini!

Tekstini näköjään hypähtelee kuin syysmyrskyn viskelemät lehdet pihanurmella. Kiva, jos jaksoit pysyä mukana loppuun asti. Tartuin hetkeen, josta nautin ja toivon edes ripauksen välittyvän sinulle. 

Tuulta päin, Tuija

https://www.instagram.com/samos_in_my_mind/?hl=fi

Syyskuu, tervetuloa!

Autereinen aamu-usva maalaa pihapiirin lempeän utuiseen pehmeyteen. Syysaamuissa on oma aivan erityinen tunnelmansa. Suloinen suvi antaa sijaa uusille värisävyille. Pihakoivut kellertävät kuivan kesän jäljiltä ja  piharatamot sylkevät siemeniään pitkin poikin.

Tämä kesä oli ensimmäinen kesämme kahdestaan ikuisuuksiin ilman lapsia ja lemmikkejä, mikä loi monenlaista mahdollisuutta tarttua hetkeen ja toteuttaa meidän kahden itsekkäitäkin unelmia.

Kesä alkoi ihanaakin ihanimmilla nuortemme hääjuhlilla ja viirinauhat jatkoivat kulkuaan verannallamme tuoden hyvää mieltä kesäisiin aamuhetkiin. Päätinkin antaa niiden jäädä tuohon ennaltamääräämättömäksi ajanjaksoksi, koska niihin kiteytyy muistoista parhaimmat. 

Kaikenlaista pientä ja tarpeellista on tullut tehtyä, mutta antoisinta olivat loputtomilta tuntuneet joutilaat lomapäivät sekä kotimaisemissa että rakkaalla Samoksen saarella. Instagramissa voit olla mukana kuvakertomuksessani seikkailuistamme eri puolella saarta sekä kävellen, autoillen että pyöräillen. Jännittävin oli kokemus maanvavahtelusta allani autiorannalla. 

Olen kiitollinen kahdesta erilaisesta matkasta tuttuihin maisemiin. Ensimmäinen oli pitkään mielessä ja suunnitelmissa harkiten toteutettu. Toinen oli puolestaan yllättävän päähänpiston seurausta, koska koimme olevamme sen ansainneet. 

Vieläkin olen ihmeissäni, miten viikko tuntui miltei yhtä pitkältä kuin aiempi kaksiviikkoinen. Mielentila ratkaisee sekä majapaikka. Jälkimmäisellä matkallamme majoituimme pieneen Ireonin kylään, jossa saatoimme aloittaa jokaisen aamumme pulahduksella pikkupoukaman turkoosinsinisiin aaltoihin. Uskoakseni sekin, että tuo kaikki oli ekstraa kesämme kulkuun toi oman lisähohtonsa ja levollisuuden nauttimiseen kiireettömästi. 

Muistot pitkistä kävelyistä uusilla reiteillä kantavat pitkään. Lukijasta saattaa vaikuttaa, että elän menneessä tai tulevassa, mutta väitän silti olevani tässä hetkessä. Olen kokonaisuus, jota kokemukset Välimeren maassa maustavat vahvasti. 

Nyt sytytän kynttilät verannalle ja nautin saunan jälkeisestä raukeudesta hyvässä seurassa. 

              Lauantai-illan iloja sinullekin lukijani!

                                            <3 Tuija