Unelman päivää

Mistä sinä unelmoit?

 

Helsingin Sanomien etusivun mainoksen otsikko jäi viipyilemään mieleeni koko päiväksi. Unelmointi on mieluisaa puuhaa. 

Aamun räntäisessä hämäryydessä unelmieni kärkeen kiilasi kiistattomasti valo, lämpö ja aurinko. Mutta ei mikä tahansa paikka vaan Samoksen saari, jonka turistikauden ulkopuolisen ajan toivon jonakin päivänä kokevani. Olisi mahtavaa samoilla polkuja pitkin luonnon vehreydestä nauttien kamera olalla keikkuen valmiudessa tallentamaan kaikkea kaunista. 

Unelmoin sinisten lentolaukkujemme pakkaamisesta ja voi, miten voinkaan kuvitella raikkaan salaatin maun kielelläni. Tsatsiki ja tuore leipä. Viininlehtikääryleet. 

Pientä helpotusta unelmointiini hain viikonloppuna Turussa Afrodite Maut -kaupan kreikkalaisesta tunnelmasta. Vihdoinkin Suomessa on saatavilla lempijuomaani Mastiquaa. Lemonlime on maku, jota en ole ennen maistanut. Nyt minulla on saunajuomat ja jouluateriallekin pala Kreikkaa. 

Ensimmäisen kerran reilasimme Ateenaan ikuisuus sitten, seuraava interrail vei Thessalonikiin ja Halkidikin niemimaalle. Matkasimme lasten kasvettua viettämään kahdestaan 20 -vuotishääpäiväämme verestääksemme muistoja ja sillä tiellä ollaan edelleen. Lukuisia unelmia olemme toteuttaneet ja uusia syntyy aina vaan. 

Pihassa pressun suojissa lepäilee Unelma ll , jonka kajuutassa järvielämä on toteutunut sekä perheenä että kahden kesken. Villa Iiris on yksi iso toteutunut unelma. Nuorena Hämeenlinnan vanhoja taloja ihastellessamme loimme haavekuvia, joita täällä olemme saaneet toteuttaa. 

Unelmoimisiin! Tuija

"Haave" tarkoittaa unelmaa, toivetta tai kuvitelmaa jostain, mitä halutaan tai odotetaan.

Sunnuntaisaunamietteitä

Sunnuntaisaunaa lämmittäessäni nautin halkojen ritinästä tulipesissä. Maadoitin itseni tähän päivään, jossa tärkeintä oli kylpy ja rentouttava nautiskelu saunan lämmöstä.

Eilinen oli erilainen. Aamusta matkasimme linja-autolla Kamppiin, josta pikaisen lounaan jälkeen saavuimme perille kohteeseen. Siellä oli odotettu tehtävä valmiina hoidettavaksi. 

Kylvyssä lojuessani mietin monenlaista ja eiliset vaunukävelyt pitkin Helsingin keskustan katuja viipyilivät mielessäni elävinä. Erityisen ihanaa vauvakuplassa oli saada nauttia pienen ihmisen kanssa ihmeellisistä seurusteluhetkistä. Isovanhemmuus on huikea kokemus. Iso ilo oli kuulla, miten avustamme oli nautittu. Tyytyväisenä tuumailin jo uuden tapaamisemme ajankohtaa. 

Ajatukseni laukkasivat seuraavaksi, minnekäs muualle kuin, Samokselle. Lämmin, rentouttava kylpy tuo saman olotilan kuin Välimeren aallot. Rakkaus on läsnä vahvasti kaikessa kokemassani. 

Postauksen kuvitus syntyi intuitiivisesti poimimalla puhuttelevia otoksia matkan varrelta. Kaupunkipäivän jälkeen sieluni kaipasi kodin rauhaa ja luonnon värejä ympärilleni. Lapsuudestani ja nuoruusvuosistani muistan metsän suoneen lohtua ja turvaa monen monta kertaa. Takapihallamme oli iso kuusi, jonka oksille kapusin milloin mistäkin syystä. 

Inspiraatiokorteissa, joita käytän arjessani säännöllisesti, on kortti tekstillä Muistaminen. Tee sitä, mistä lapsena nautit. Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että kouluikäisenä neulominen ei todellakaan lukeutunut lempipuuhiini. Puissa kiipeily oli hauskempaa. Nykyisin neulominen on yksi suurimmista hyvän mielen tuojista eli ihminen voi kehittyä ja kasvaa ajan myötä. Olen luvannut pitää pienimmäisemme villasukissa. Ensimmäiset hänelle tekemäni junasukat neuloin Samoksen auringon alla tallettaen niihin valoa, iloa ja lämpöä. Agathonisin pienen saaren kahvilassa lauttaa odotellessamme kutimeni herätti kiinnostusta. Kielimuurista huolimatta uteliaille saarelaisille selvisi, mitä minulla oli työn alla. Inspiroiduin ajatuksenaa neuleretriitistä Välimeren auringon alla. Olisitko sinä osallistujalistalla vai keskitynkö lisäämään kreikkalaisten hyvinvointia lämpimillä villasukilla?

Haaveilijaluonne, kun olen, mielessä pyörii alinomaa uudet seikkailut sekä kotimaassa että tuolla sydämeni erityisen kiivaasti sykkimään saavalla saarella, jota jo kotisaareksi voinemme kutsua. Jospa joskus jossakin vaiheessa tuo pieni junasukkaihminenkin saa ensikosketuksen kreikkalaisen luonnon vehreyteen meidän opastuksellamme. Aloitimme jo marraskuussa luontoretkeilyn täällä lähimetsässä, jossa naavahuitulat kertoivat puhtaasta ilmasta. 

Kylpyammerakkaus on ollut osa minua nuoresta asti. Ystäväni kotona sellainen oli ja voi sitä onnea, kun sain käydä kylvyssä heillä. Aika ajoin haaveilen edelleen tassuammeesta päätaloomme, mutta järki sanoo ei. Harvoin nautittuna kylpy tuntuu ylellisyydeltä ja siitä nautin uskoakseni enemmän, kun sen eteen on joutunut näkemään vaivaa. #tärkeintätänään toteutui ja olo on nyt ihanan rento ja raukea. Kylvin, vilvoittelin, löylyttelin ja jatkoin samaa rataa pari tuntia. Osan aikaa kuuntelin äänikirjaa ja suurimman osan ajasta vain olin ajatuksissani. Ei siis yhtään hullumpi sunnuntai vai miltä se sinusta vaikuttaa? Tunne saavutetusta tavoitteesta on mainio.

Suloisen sunnuntain tervehdyksin, Tuija

Syyskuu, tervetuloa!

Autereinen aamu-usva maalaa pihapiirin lempeän utuiseen pehmeyteen. Syysaamuissa on oma aivan erityinen tunnelmansa. Suloinen suvi antaa sijaa uusille värisävyille. Pihakoivut kellertävät kuivan kesän jäljiltä ja  piharatamot sylkevät siemeniään pitkin poikin.

Tämä kesä oli ensimmäinen kesämme kahdestaan ikuisuuksiin ilman lapsia ja lemmikkejä, mikä loi monenlaista mahdollisuutta tarttua hetkeen ja toteuttaa meidän kahden itsekkäitäkin unelmia.

Kesä alkoi ihanaakin ihanimmilla nuortemme hääjuhlilla ja viirinauhat jatkoivat kulkuaan verannallamme tuoden hyvää mieltä kesäisiin aamuhetkiin. Päätinkin antaa niiden jäädä tuohon ennaltamääräämättömäksi ajanjaksoksi, koska niihin kiteytyy muistoista parhaimmat. 

Kaikenlaista pientä ja tarpeellista on tullut tehtyä, mutta antoisinta olivat loputtomilta tuntuneet joutilaat lomapäivät sekä kotimaisemissa että rakkaalla Samoksen saarella. Instagramissa voit olla mukana kuvakertomuksessani seikkailuistamme eri puolella saarta sekä kävellen, autoillen että pyöräillen. Jännittävin oli kokemus maanvavahtelusta allani autiorannalla. 

Olen kiitollinen kahdesta erilaisesta matkasta tuttuihin maisemiin. Ensimmäinen oli pitkään mielessä ja suunnitelmissa harkiten toteutettu. Toinen oli puolestaan yllättävän päähänpiston seurausta, koska koimme olevamme sen ansainneet. 

Vieläkin olen ihmeissäni, miten viikko tuntui miltei yhtä pitkältä kuin aiempi kaksiviikkoinen. Mielentila ratkaisee sekä majapaikka. Jälkimmäisellä matkallamme majoituimme pieneen Ireonin kylään, jossa saatoimme aloittaa jokaisen aamumme pulahduksella pikkupoukaman turkoosinsinisiin aaltoihin. Uskoakseni sekin, että tuo kaikki oli ekstraa kesämme kulkuun toi oman lisähohtonsa ja levollisuuden nauttimiseen kiireettömästi. 

Muistot pitkistä kävelyistä uusilla reiteillä kantavat pitkään. Lukijasta saattaa vaikuttaa, että elän menneessä tai tulevassa, mutta väitän silti olevani tässä hetkessä. Olen kokonaisuus, jota kokemukset Välimeren maassa maustavat vahvasti. 

Nyt sytytän kynttilät verannalle ja nautin saunan jälkeisestä raukeudesta hyvässä seurassa. 

              Lauantai-illan iloja sinullekin lukijani!

                                            <3 Tuija

Aina, joskus, ei koskaan

AINA

Samos tuo hymyn huulille.

Lomamatkamme suuntautuvat tuttuihin, rakkaisiin maisemiin Samoksen saarelle. 

Kreikan kesäkotimme sijaitsee Pythagorionin pikkukujien suojissa.

Polkupyöräilemme mielellämme ja kulkuneuvomme olemme jo vuosia vuokranneet John's Rentalsilta pääkadun varrelta. Retkemme suuntautuvat pitkää Potokakin rantaa myötäilevää tietä pitkin Ireoniin ja takaisin hissun kissun rauhakseen meressä pulahdellen. 

Rakastan aurinkoa ja meren kohinaa sekä

pikkukaupungin iltahämärää ja hyörinää.

Tilaan joka päivä ainakin kerran kreikkalaisen salaatin. Kannan olallani lempikorikassiani miltei aina. Sinne sujautan ostokset lähikaupan kassalla: hedelmiä, jogurttia ja vettä.

Kävelen Ilse Jacobsenin varvastossuissa aamuin, päivin ja illoin.

Jos matkakumppaniltani kysytään 
niin kuvaan aina, kaikkialla, kaikenlaista.

Onneksi hänellä on taito tallentaa hetkiä kärsivällisesti ja olenkin enemmän mieluusti hänen kuvattavanaan, mikä välittynee lopputuloksessa.

                                             JOSKUS

Automme on valkoinen ja toiveemme toteuttaa ystävällinen rouva Aramiksen toimistolla. Kaaraa ohjailen minä, vaikka aluksi jonkin verran jännittää. Joskus kurvailemme tuttuja reittejä, toisinaan poikkeamme sivupoluille. Tällä kertaa seikkailimme entistä rohkeammin, kun alla oli Suzuki Jimny. Uusia löytöjä on huikeaa tehdä. Riemu oli pirskahteleva, kun vuosien etsintä päättyi. Kiitos ystävämme Marian. Pikkuruinen ranta kirkon kupeessa oli etsimisen arvoinen. 

Toisinaan olen tyytyväinen näihin Studio Kallistin portaikossa räpsäisemiini potretteihin. Joskus on kiva palata lomamatkan tunnelmiin ja muistella, mitkä asut olivatkaan suosikkejamme. Saattaa olla, että tiukan paikan tullen pärjäisin pelkillä bikineillä, kaftaanilla ja flip flopeilla. Tosin silloin jättäisin astumatta ratin taa. Valkoisten pellavapaitojen silittäminen virittää lomatunnelmaan.

Joskus aamupalan valmistaminen kyllästyttää ja silloin hilpaisemme kahvilaan. Aloitan aamuni maitokahvilla, kun kaipaan ekstrapiristystä. Joskus vielä otan mukaani smoothiekoneeni ja viherjauheet.

Aamu-uinnin ilo

EI KOSKAAN

Vannomatta paras, mutta vaikea kuvitella, että Samos ei enää koskaan olisi matkakohteenamme. Monta mukavaa lomaa jo siellä vietetty ja haaveena lukuisia uusia. Tämä oli kolmas kerta kahdestaan Samoksella. Aurinkoviikkojen lukumäärä lähentelee jo kolmea kuukautta rakkaissa maisemissa. 

Yhteisiä matkoja emme koskaan pidä itsestäänselvyytenä. Koskaan emme aio majoittua all inclusive -hotelliin tai isoon resort -lomakylään. Paikallisia ystäviämme emme unohda koskaan. Aito läsnäoleva kohtaaminen ei mene koskaan pois muodista tai tamaris -puun katveessa istuskelu kaikessa rauhassa hyvän kirjan kera.

Illalla ei koskaan tiedä, mistä herkkupöydästä itsensä löytää. Me emme koskaan pukeudu eriparisesti. Kokonaisuus ratkaisee!

Katson aina peiliin ja en koskaan lähde ulos, jos en ole tyytyväinen näkemääni. Nuttura on mennyt uusiksi lukemattomia kertoja juuri lähtöhetkellä. Suosikkikorviksistani en koskaan voi etukäteen olla varma. 

Kiitos tämän postauksen otsikosta kuuluu Sopusointuja -blogin Maaritille, joka jakoi inspiraationsa meidän lukijoidensa iloksi. Hän, jos kuka ymmärtää Samos -intoiluni. Tällainen toteutus tällä erää, inspiraatiolla.

Koskaan ei tiedä, mitä nurkan takana pilkottaa.

Helleterveisin Tuija

Villa Iiriksen kesä

Alkukesän aamusumu on vähitellen hälvenemään päin. Keväisten lakkiaisjuhlavalmistelujen lataus vaihtui vauhdilla pakkaussuunnitelmiin. Isoin kuorma siirrettiin Turkuun ranskattaremme palattua kotiin ja pienemmillä pakaaseilla suuntasimme Hotelli Hiltonin kautta Kreikkaan. Arvannet minne? 

Kaksi viikkoa helteisellä Samoksen saarella sai minunkin jäseneni vetreytymään eikä pitkät kävelyt ja pyöräilyt tuntuneet missään muussa paitsi makeina yöunina raikkaassa ilmastoidussa huoneessamme rauhaisan pikkukujan varrella Pythagorionin keskustassa. Vietimme ikimuistoisen matkan kahdestaan juhlistaen helmihääpäiväämme, joka virallisesti on ensi viikolla. Samos in my mind -blogiin on tuloillaan monen monituista postausta retkistämme rakkaalla saarella.

Kohta on taas muuttoapumme tarpeen, kun nuorimmaisen koti muotoutuu samalle paikkakunnalle kuin isosiskojen. Tunteita herättävä kesä monella tapaa... 

Uusia polkuja on aukeamassa meille kaikille. Mottonani on tänä kesänä ollut Hyvän mielen kortti: Kuuntele, mitä kehosi tarvitsee. Olen nauttinut hitaista aamuista, viipyilevistä hetkistä kirjaa lukien, innostuksen puuskista ja raukeasta laiskottelusta riippumatossa loikoillen.  

Toivottavasti teillä lukijoillakin on kesäinen olo!

Iltaterveisin Tuija

Vuosikatselmus 2016

Vuosi 2016 on kääntymässä uuteen vuoteen 2017 muutaman tunnin kuluttua. Tämä vuosi toi tullessaan tuttuja, turvallisia tapahtumia, iloisia yllätyksiä, jännittäviä hetkiä ja kaikkia mahdollisia elämän värisävyjä. Ajattelen elonpolkua usein räsymattona, jossa on erilaisia raitoja sekä toisinaan myös ruutuja ja ruusuisiakin kuvioita. Johtuneeko tuo nuoruuteni opinnoista kotiteollisuuskoulussa kankaiden sidoksia ja malleja suunnitellen ja toteuttaen Toika -puita paukuttaen. 

Olen kiitollinen monipuolisista yhteistyökuvioista, joissa olen ollut osallisena. Vuoden alussa kuvasin puisia renkaita, herkullisia vegaanisia suklaita, kirja-arviointeja olen rustannut muutaman ja arvontoja järjestin useammatkin teidän ihan mahtavien lukijoiden iloksi. 

Mukavuusalueeltani hyppäsin maaliskuussa Aamulehden Koti -liitteen tuottajan otettua yhteyttä kysyen olisinko haastateltavissa paikallisena kotibloggarina. Vastausta en kovin kauaa miettinyt, koska aiemmista lehtijutuista on ollut vain hyviä kokemuksia. Yllätyksenä tosin tuli se, että poseerasin lehdessä itsenäni kotikuvien ohessa taitavan  Ossi Aholan kuvaamana. Hilpeästä kuvaussessiosta on vain iloisia kuvamuistoja. 

 Elokuussa myönnyin, vaikka hirvitti ja syyskuun alussa tein aikamoisen loikan Cat walkille . Seuraavalla viikolla pyrähdin unelmamatkalleni, joka oli palkinto Samoksen saaren matkailutoimiston järjestämässä kuvakilpailussa. Tuo kokemus täytti ajatukseni sekä etukäteen että aika lailla koko syksyn olen ollut kuvausmatkani lumoissa. Samos in my mind -aatoksin siirrymme uuteen vuoteen tavoitteena #tuijalauri2017 -matka lempisaarellemme.

Krista Keltanen Photography 2014

Kaiken tämän huikeuden takana on osittain Maaretta Tukiaisen lanseeraamat Hyvän mielen taidot -kirja ja -korttipakka, jotka toukokuussa esittelin.  Krista Keltasen kuvaamissa korteissa on magiaa! Joka-aamuinen kortti siivittää päivään yhtä ajatuskulkua rikkaampana. Lokakuussa sain kutsun historialliseen Inspiraatiokorttien lanseeraukseen. Sieltä palatessani bongasin tulevat Zen Barcelona -silmälasini Tampereen Asemaoptiikka -liikkeen ikkunassa vanhalla kotikadullamme. Tapetti-ilottelu pääsi alkamaan ja voi, kuinka hienoa onkaan, kun näen kunnolla kohdistaa tapetit. Toinen ilmeisen suuri edistysaskel on, että taas ompelu maistuu, kun saan langan Singerin neulansilmään ilman vippaskonsteja. 

Koti meidän -verstas on varsinainen inspiraatiopesä, jossa syntyy puisia upeita rasioita pääasiassa kotimaisista puulajeista, mutta myös kreikkalainen oliivipuu sopii materiaaliksi mitä parhaiten. 

Kuten blogin nimestäkin voi päätellä niin taidamme olla varsinaisia koti-ihmisen perikuvia. Viihdymme äärimmäisen hyvin omissa oloissamme ja työn alla on useimmiten monenlaista. Tosin olemme opetelleet myös laiskottelemaan ja mikäpä sen mukavampi paikka Netflixin parissa on kuin vähitellen valmistuva salonki tai mikä se nyt lieneekään. Isännän huone lukee ikkuna sisäkarmissa 1920 -luvulta. Suunnitelmat ja toteutus etenevät ajallaan. Sen on tämä viidennesvuosisata vanhan kiinteistön haltijana opettanut. 

Etäisyyden ottaminen on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää uusien  ideoiden synnylle. Enpä olisi uskonut, kun kymmenen vuotta sitten suunnittelimme hääpäivämme juhlistamista kahdenkeskisellä matkalla sen saavan aikaan tällaisen huikean jatkumon. Matkahaaveistamme voi lukea täältä. Lukijaksikin saa ilomielin kirjautua ja kommentit ovat iloinen yllätys.

Summa summarum:

Samos in my mind!

<3 Tuija  

TUI

In the middle of August I got a message which changed my thoughts about my ordinary life. My luggage was packed for almost three weeks before my journey. All my summer clothes were on our bed. Two piles: yes/no. Then finally came the day which I had been waiting for with confused thoughts. 

Today it is about 50 days from that exciting evening. VR took me to southern Finland smoothly and finally I arrived at the airport. Check-in was silent in the evening. Good for me! 

Hotel Hilton Airport was cooperating with my blog. It is only a three minute walk from terminal 2 to Hilton. I am familiar with this stylish hotel from our earlier visits.  

One of the most important things on holiday is to have a good sleep and proper breakfast before a morning flight. Everything at this pleasant hotel was perfect. My mind was anxious and I had problems to fall a sleep though I enjoyed a relaxing bubblebath. 

Thank you Hotel Hilton very much for your hospitality! See you next year! Hope to have a nice cup of brewed tea at breakfast.

From now on Finnmatkat is called TUI. Today there has been lots of advertisements about this change. TUI gives us more possibilities to plan our holidays within a big company.

TUI has only straight flight from Helsinki to Samos as far as I know. The flight is scheduled to last 3,5 hours. This summer departures were on Tuesdays at 7.55 and our arrival was at 11.30 because the weather conditions were good. This time landing was the smoothest ever. Thanks to the captain and crew! 

Next available straight flight from Helsinki by TUI to Samos is on the 9th of May 2017. Last departure from Finland is on the 3rd of October. 

"Discover your smile"

Uskomatonta, miten aika kiitää.

Juurihan jännitin lähtöä yksikseni matkaan ja nyt lokakuu on hupsahtanut ohi. Marraskuun hämäryyden piristykseksi päätin vihdoinkin perustaa oman blogin matkamuisteloilleni sekä -haaveille. Alkuvalmistelut on tehty, mutta siinä se sitten onkin. Pitänee ajatella, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. 

Inspiraatiokorteista viimeisessä lukee näin: 

Lopputulos

Kuvittele, miltä tuntuu, kun tavoite on totta! 

             Kuvasta päätellen arvata saattaa, mitä mielessäni pyörii. 

Good night! Sleep tight!

Dreaming... Tuija