Valoa marraskuuhun

Tanskalaistyylinen talvi, totesi tyttäremme viime viikonloppuna, kun perheineen saapui isänpäivän viettoon kotikotiin. Tuolloin lähimetsän sammalikot vihersivät houkuttelevasti. Askel upposi lempeästi mättäisiin. Onneksi viivähdimme hetken niiden äärellä. Nyt ne ovat muisto vain. 

Vahvuuteni on toiveikkuus, mutta rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että kyllä kesti löytää myönteisiä puolia lähimetsän huvettua motokoneen kitaan rytinällä ja ryskeellä.  

Tänään havahduin outoon valoilmiöön kahdestakin syystä. Yleensä marraskuussa aurinko loistaa poissaolollaan ja ottamiani kuvia tovin katsottuani tunnelmasta tulikin keväinen olo. Siis marraskuun puolivälissä! Kyllä nyt on maailman kirjat sekaisin, mutta en valita. Auringon säteet ulottuivat jopa keittiöön niin mikähän on näkymä huhtikuussa, jolloin valon voima on todellinen, lämmittävä ja häikäisevä. Jotain hyvääkin maiseman avartumisessa...

Perjantaina nautiskelimme perjantaisushit, vaikka verstaan uusin tuotos olikin vielä vaiheessa. Käsintehdyt puikot toimivat erinomaisesti. Tuskin maltan odottaa hetkeä, jolloin pääsemme upeiden sushilautojemme äärelle maukkaiden annosten kera. Sushirakkaus voi saada aikaan luovuutta ja inspiraatiota. Paras miljöö maukkaaseen ateriaan näkyy kuvissa. Ihailen kädentaitajani innostusta! 

Hyvinvointia elämään tuo tietoinen pysähtyminen itselle merkityksellisten asioiden äärelle. Koti meidän antaa tilaisuuden elää oman näköistä arkea, jossa on tilaa monenlaisille ajatuksille ja toteutuksille sekä visioille. 

Vanhassa miljöössä on tunnelmaa, joka edellyttää keskeneräisyyden ja säröjen sietokykyä. Aiemminkin olen kirjoittanut, miten valitsemamme elämäntapa on koulinut meitä ihmisinä. Kolmikymppisinä pienten lasten vanhempina otimme huikean rohkean loikan kaupungin keskustasta tänne palveluiden ulottumattomiin. Innostus, toiveikkuus ja sinnikkyys ovat olleet kantavia voimia, kun on tullut lunta tupaan. Onneksi ei sananmukaisesti kuitenkaan.

Isovanhempina uusi elämänvaihe tuo näkökulmaan avaruutta. Millaisen mummolakokemuksen tarjoamme ja mikä meille aikuistuneiden lastemme vanhempina on nyt arvojen keskiössä. Kahdenkeskiset sushihetket ovat ainakin iso ilo, josta en hevin tingi. Nyt on vielä uniikit kattaukset tiedossa niin eihän edes marraskuun hämäryys voi hyvää mieltä himmentää. 

Sunnuntaisin sushilautaterveisin Tuija

Photo by Lauri