sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Valoa marraskuuhun






Tanskalaistyylinen talvi, totesi tyttäremme viime viikonloppuna, kun perheineen saapui isänpäivän viettoon kotikotiin. Tuolloin lähimetsän sammalikot vihersivät houkuttelevasti. Askel upposi lempeästi mättäisiin. Onneksi viivähdimme hetken niiden äärellä. Nyt ne ovat muisto vain. 



Vahvuuteni on toiveikkuus, mutta rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että kyllä kesti löytää myönteisiä puolia lähimetsän huvettua motokoneen kitaan rytinällä ja ryskeellä.  



Tänään havahduin outoon valoilmiöön kahdestakin syystä. Yleensä marraskuussa aurinko loistaa poissaolollaan ja ottamiani kuvia tovin katsottuani tunnelmasta tulikin keväinen olo. Siis marraskuun puolivälissä! Kyllä nyt on maailman kirjat sekaisin, mutta en valita. Auringon säteet ulottuivat jopa keittiöön niin mikähän on näkymä huhtikuussa, jolloin valon voima on todellinen, lämmittävä ja häikäisevä. Jotain hyvääkin maiseman avartumisessa...




Perjantaina nautiskelimme perjantaisushit, vaikka verstaan uusin tuotos olikin vielä vaiheessa. Käsintehdyt puikot toimivat erinomaisesti. Tuskin maltan odottaa hetkeä, jolloin pääsemme upeiden sushilautojemme äärelle maukkaiden annosten kera. Sushirakkaus voi saada aikaan luovuutta ja inspiraatiota. Paras miljöö maukkaaseen ateriaan näkyy kuvissa. Ihailen kädentaitajani innostusta! 

Hyvinvointia elämään tuo tietoinen pysähtyminen itselle merkityksellisten asioiden äärelle. Koti meidän antaa tilaisuuden elää oman näköistä arkea, jossa on tilaa monenlaisille ajatuksille ja toteutuksille sekä visioille. 

Vanhassa miljöössä on tunnelmaa, joka edellyttää keskeneräisyyden ja säröjen sietokykyä. Aiemminkin olen kirjoittanut, miten valitsemamme elämäntapa on koulinut meitä ihmisinä. Kolmikymppisinä pienten lasten vanhempina otimme huikean rohkean loikan kaupungin keskustasta tänne palveluiden ulottumattomiin. Innostus, toiveikkuus ja sinnikkyys ovat olleet kantavia voimia, kun on tullut lunta tupaan. Onneksi ei sananmukaisesti kuitenkaan.

Isovanhempina uusi elämänvaihe tuo näkökulmaan avaruutta. Millaisen mummolakokemuksen tarjoamme ja mikä meille aikuistuneiden lastemme vanhempina on nyt arvojen keskiössä. Kahdenkeskiset sushihetket ovat ainakin iso ilo, josta en hevin tingi. Nyt on vielä uniikit kattaukset tiedossa niin eihän edes marraskuun hämäryys voi hyvää mieltä himmentää. 

Sunnuntaisin sushilautaterveisin Tuija


Photo by Lauri













 


10 kommenttia:

  1. Lämminhenkinen koti täynnä tunnelmaa. Olen aina ihaillut tanskalaistyyliä sisustuksessa ja sen luomaa rauhallisuutta, joka henkii Villa Iiriksessä. Tämähän on täydellinen mummolamiljöö. Vähän harmittaa se ettei meidän pikkutytöt pääse kokemaan samanlaista maalaismummolaa missä itse on viettänyt kaikki kesänsä.
    Valoa on ollut ihanasti tänä syksynä ja muutenkin lempeät ilmat. Tosin nyt on tulossa ainakin tännepäin monen päivän sadeputki ja oma uinti-innostuskin joutuu koetukselle, mutta olen päättänyt etten anna periksi.
    Mukavia marraspäiviä Tuija :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit!
      Viestisi piristi päivääni.

      Mummolamiljöö on muuntuvainen ja inspiroiva, jos sen oikein oivaltaa. Teidän tyttösillä on mökkimaisemissa mukavaa puuhaa.

      Tänään tuntui ilmanala muuttuneen. Olet sinä rohkea, kun pulahtelet. Uskon sen hyvää tekeviin vaikutuksiin. Itselläni on vain iso kynnys moiseen. Tämä kesäkin oli poikkeuksellinen, kun uin luonnonvesissä Suomessa nautiskellen.Ihaillen seuraan sinun vireyttäsi!

      Onneksi eilen nautiskelin auringosta lorvaillen/viipyillen, kun tänään on tuntunut, ettei päivä valjennut lainkaan.

      Pikkuinen lumihuntu sopisi tähän hetkeen tuomaan valoa, eikös vaan.
      Maanantaiterveisin Tuija

      Poista
  2. Oi, miten nätit kuvat!

    Lähimetsän hakkuu voi olla tosi musertavan surullinen asia. En varmaan ikinä unohda, miten paljon suretti, kun lapsuudenkotini lähimetsä avohakattiin. En vieläkään pysty käymään siellä. Mutta voi siitä seurata jotain hyvääkin: aurinko paistaa esteettömästi, ja hakkuuaukolle voi kasvaa korvasieniä ja massoittain kauniita maitohorsmia (joita voi myös kerätä ruuaksi!).

    Olen myös innostunut sushista, ja tuo lauta ja puikot näyttävät kyllä tosi ylellisen kauniilta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervehdys! Vastaukseni olikin huolimattomuuttani mennyt omalle rivilleen. Kevättä kohti! Tuija

      Poista
  3. Kiitos! Kirjoitin sinulle pitkän vastauksen, joka mokoma katosi taivaan tuuliin... Keväällä taitaa olla silmä tottunut hakkuuaukioihin ja valo voittaa.
    Talvi-illan terveisin Tuija

    VastaaPoista
  4. Kurjat hakkuut, mutta ihana valo! Ja tunnelmat muutenkin.

    Sulla on kyllä ihan hirmuisen taitava mies. Koitin etsiä täältä jotain linkkiä hänen tuotoksiinsa, mutta koska en löytänyt, niin kysyn, onko jossain olemassa joku sivu minkä kautta voisi ehkä tilata näitä kauniita käsitöitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt hoksasin instassa "kotimeidän"-profiilin :).

      Poista
    2. Hei Annukka!
      Anteeksi, että vastaukseni viipyi. Luin kiireessä viestisi, mutta vastaaminen jäi muun jalkoihin.

      Hienoa, että löysit tiesi Koti meidän -ig:hen. Siellä saat yhteyden viestillä suoraan kädentaitajaani, joka ilomielin ottaa tilauksia vastaan. ;)

      Valosta ei ole viime päivinä ollut tietoakaan. Onneksi kohta on joulukuu! Maanantai-illan terveisin Tuija

      Poista