Joulu ei ole joulu ilman punanuttuisia adventtitonttuja eikä palapeliä. Tällä erää joulupaketista paljastui houkutteleva 3x500 palan kokonaisuus, jonka oli vaivihkaa aloittanut minulta palapelitartunnan saanut perheenjäsen. Ensimmäisen osion loppuvaiheisiin havahduin minäkin mukaan. Mikäpä sen mukavampaa kuin hiljaisuudessa pähkäillä vierekkäin, mikä pala mihinkin sopii. Kuva oli kiinnostava ja peli hyvälaatuinen, mitä ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa viimeisestä harmaansävyisestä Educan Pariisi tuskasta. Se on lahja parin vuoden takaa ja nyt en enää yhtään ihmettele, miksi se oli jäänyt tekemättä. Eilen sitten kirkasvalolampun hohteessa päätin tehdä sen loppuun, vaikka tiukoille otti. Kenellekään en suosittele iltamyöhällä moista rutistusta. Ilo valmiista kuvasta oli pienempi kuin harmistus kateissa olleesta unesta sängyssä pyöriessäni. Philipsin kirkasvalolampun teho tuli todistetuksi.
Ripaus punaista kuuluu joulun somisteisiin ja tänään tuli niiden aika päästä takaisin rasioihinsa odottamaan joulua 2017. Ikean pahviset lokerolaatikot ovat kuin suunniteltu koristeiden säilytykseen. Nyt, kun ne siististi lajittelee omiin osastoihinsa niin seuraavana joulukautena ne on hauskempaa ottaa esille. Kuusi valoissaan on kaunis näky, mutta kummallista kyllä minulle tuli pieni hinku raivata se kokonaan pihalle. Illan tullen taidan olla toisissa aatoksissa, kun kynttilät luovat mukavaa tunnelmaa hämäryyden keskelle.
Vastasatanut hento lumipeite ja sininen hetki ovat täällä. Nyt.
Tunnelmallista tammikuun kolmatta päivää! <3 Tuija
