Telendos, rauhan tyyssija

Telendos

sanoitta paras!

Telendos Tuijan silmin

 

Kesäkuun tunnelmia

Koti meidän -blogin kymmenes vuosipäivä lähenee ja postaustahti sen kuin hiljenee. Haitanneeko tuo, kun arvelen harvan lukijani viettävän aikaansa internetin syövereissä kesäsään helliessä mailla ja merillä, lähellä ja kaukana. 

Ole hyvä, kuvakimarani kesäkuulta...

 Leppeitä kesäpäiviä sinulle, missä sitten tämän postauksen äärelle eksytkin.

<3 Tuija

Portti kesään

Viikko sitten lauantaina ajelimme perinteiselle kevätretkellemme Mustilan Arboretumiin Elimäelle. Sää vaihtelevine auringon pilkahduksineen ja sateen ripsauksineen oli oivallinen. Ilma oli raikasta ja hyvää hengittää. Tärkeintä näillä retkillämme on rauhaisa käyskentely lumoavassa metsässä. Oma suosikkini on tuijapuiden sankka metsikkö, jossa voisin mietiskellä pitkäänkin. Siellä on aivan oma erityislaatuinen tunnelma kaimojeni keskellä.  Hemlokkimetsän neulasmatolla on hyvää tekevä vaikutus. Sielläkin on suorastaan salamyhkäinen oma maailmansa, jota voi ihmetellä hyvillä puupenkeillä kalliolohkareiden vierellä.

Keltaisella merkityn polun varrella löytyi jo jonkin verran kukintaansa normaalia aiemmin aloittaneita alppiruusuja ja atsaleoja. Älä vain kysy niistä mitään tarkemmin, koska minua kiinnostaa ensisijaisesti niiden suloiset värit ja muodot. Lähestyn monia asioita tunnelma edellä ja se on minulle antoisin tapa katsella maailmaa ympärilläni. Tietoahan löytää muualtakin sitä sinnikkäästi etsiessään. https://www.mustilapuutarha.fi/VieraileMustilassa/Arboretum  sivustolla kannataa käydä, jos kiinnostuksesi herää. Huomenna on itse asiassa Alppiruusujen päivä, jossa on ohjattuja kierroksia. 

Aluksi kuvittelin, että tällä kertaa en ota yhden yhtäkään kuvaa, minkä arvasin olevan miltei mahdoton tavoite. Silmääni hivelevien yksityiskohtien tallentaminen on inspiroivaa eli sitä jotain ihan muuta arjen vastapainoksi. 

Tuo alakuvan punamulta-aita on piirtynyt mieleeni jo vuosia sitten ja edelleen sellaisesta haaveilen tuohon Punalan kulmalle rajaamaan näkymää kylätieltä. Se on kuitenkin listallani ei niinkään kärkisijoilla. 

Mustilan retki alkaa ja päättyy punaiselta  kahvilarakennukselta, jonka pihamaalla on taimimyymälä. Ihmisten vilinä sai meidät mennen tullen jatkamaan matkaamme vikkelästi. Poluilla löysimme kaipaamamme levollisen tunnelman, josta sai virkistystä toukokuun lopun päiviin. 

Huomaamattani omenapuuhun on putkahtanut viime aikoina hurmaavia kukkia valtavasti. Onneksi hallayöt eivät olleet nipistäneet niitä. 

Kummalliset sääolot valitsivat toukokuussa, kun vielä toissa viikolla oli täysi kesä ja loikoilin parvekkeella aurinkolavetillani leikkimässä Kreikkaa. Tällä viikolla lakki päässä ja sormikkaat käsissä pelastivat kylmettymiseltä. Itse asiassa pukeuduin samoin kuin syyskylminä päivinä tai leutoina talvipäivinä. Eipähän iskenyt vilu!

Harvoinpa olen kuvannut omenapuunkukkia villatamineissa, mutta ne pitävät parhaiten kylmän loitolla. Oikeastihan käytän villasukkiakin kesät talvet. Ainoastaan helteellä varvastossut ovat paras vaihtoehto. 

Elokuussa tulee kymmenen vuotta täyteen siitä, kun julkaisin ensimmäisen blogipostaukseni, josta alkoi tämä seikkailu kuvien ja tekstien maailmassa, joka on tuonut kaikenlaista mukavaa mukanaan. Olisi mukava kuulla, onko seuraajissa pitkäaikaisia lukijoita. Olisi ilo lukea kommentteja, mikä sinut on pitänyt mukana matkassa? 

Instagramin eriskummallinen toimintatapa jättää näyttämättä monia kiintoisia kuvia, joten siitä aion taas pitää lomaa. Syksyn kolmikuinen irtiotto teki hyvää. Jospa taas jättäisi sen omiin oloihinsa... ja keskittyisi bloggaamisen ihanuuksiin. Kirjoittaessa on ihanaa uppoutua omiin maailmoihinsa ja kypsyttely sekä ideointi onnistuu vaikka minkä muun puuhan ohessa tuolla ajatustenvirrassa. 

Telttailu on alkavan kesän haavelistalla ja vanhoissa tutuissakin paikoissa olisi mukava piipahtaa. Raaseporin seutu ja varsinkin Tammisaaressa YLP! pizzeria on must go -listallani. Hailuodosta haaveilen ja veneretkestä saareen tai Unelmalla saaren kupeeseen köllöttelemään. Niistä tuonnempana, jos/kun on tunnelmia jaettavaksi. 

Kesäkuisin terveisin Tuija

 

Kesän enteitä

Saunan terassilla vilvoitellessani näin sieluni silmin nämä kameran muistikortille tallentuneet kaunottaret kukoistuksessaan. 

Pääsiäisen lämpöaalto herätti ainakin sinivuokkojen nuput kurottelemaan kohti aurinkoa ja lämpimällä seinän vierustalla piti kuvaamani taas kerran valkeita ja purppuraisia pikkukukintoja. Kaivelin pölyisen kamerani esille. Akku olikin latausta vailla ja kuvia muistikortilta siirtämättä kuvatiedostoihin. Sieltä nämä toiveikkaat kesäkuvat pullahtivat silmieni eteen. Vuokkojen kuvaus siirtyi huomiselle. 

Hyvä mieli, kun kesäiset kukkakuvani valoivat uskoa, että taas kohta tympeän sotkuinen kukkapenkki näyttää herkulliselta kaikkine kasvustoineen. Joskus haaveilin selkeästä yksivärisestä istutusalueesta, mutta tosiasia on, että hurmaavinta on antaa kaikkien kukkien kukkia vallattomasti vieretysten. 

Umpijäisissä valurautapadoissa pitäisi olla kehkeytymässä tulppaani-iloa. Jännittävää, miten käy. Itselleni tyypillisesti en muistanut merkitä, mitä mihinkin asettelin odottamaan kevättä. Luulin mieleeni painuneen tismalleen, mitä mihinkin sujautin talvea viettämään. Toisin kävi.

Ruusut ovat väliaikaisessa sijoituspaikassaan, josta näyttää muotoutuneen vakituinen. Kerran vuosia sitten istutin ne odottamaan seuraavaa kevättä ja vielä ei sitä hetkeä ole tullut. Ne ovat osoittaneet viihtyvänsä tuossa kivikon laidassa iiristen ympäröiminä niin mikäs siinä. Akileijat ovat vanhaa ympäri pihaa löytämääni kantaa. Siemeniä viskomalla olen saanut ne leviämään mainiosti. Koskaan ei voi olla varma, minkä sävyisinä ne kukkivat. Kauniita aina vaan! Iiriksistämmekin suurin osa on siemenistä levinnyt. Täytyyhän Villa Iiriksen puutarhasta iiris jos toinenkin löytyä. Muutama valkea juurakkouutuus odottaa pääsyä muhevaan multaan. 

Kuvien voima on uskomaton. Voin siirtyä niiden tunnelmaan tuosta vaan ja tuntea kehossani ilon väreet ja hyvän mielen ailahdukset. 

Kevätpuuhista mukavimpia on kahlailla vesilätäköissä pitkin tonttia. Huomasin vain, että ehjät kumisaappaat olisivat aika paljon miellyttävämmät kuin vanhuuttaan hapertuneet, vuotavat yksilöt. Hyvät villasukat ovat onneksi pitäneet jalat lämpiminä. 

Toivo on saapunut viimeinkin livertämään pihakuusemme latvaan ja naakkajoukko oli päättänyt alkaa rakentaa asumusta saunan piippuun. Onneksi se saatiin purettua. Hormi veti mainiosti ja me saimme nauttia saunan löylyistä huoletta.

Villa Iiris on antiikkinen miljöö, jossa kellansävyisen päätalon vierelle lilat iirikset tuovat oivan kontrastin. Ajattelen, että kaikella on tarkoituksena ja niin myös tällä puutarhamenetelmälläni. Kokonaisuus muotoutuu luovalla otteella askel askeleelta omanlaisekseen.

Joko sinä olet kevätmielellä? Jos niin millaisella?

Kevätillan terveisin, Tuija