Kesän enteitä

Saunan terassilla vilvoitellessani näin sieluni silmin nämä kameran muistikortille tallentuneet kaunottaret kukoistuksessaan. 

Pääsiäisen lämpöaalto herätti ainakin sinivuokkojen nuput kurottelemaan kohti aurinkoa ja lämpimällä seinän vierustalla piti kuvaamani taas kerran valkeita ja purppuraisia pikkukukintoja. Kaivelin pölyisen kamerani esille. Akku olikin latausta vailla ja kuvia muistikortilta siirtämättä kuvatiedostoihin. Sieltä nämä toiveikkaat kesäkuvat pullahtivat silmieni eteen. Vuokkojen kuvaus siirtyi huomiselle. 

Hyvä mieli, kun kesäiset kukkakuvani valoivat uskoa, että taas kohta tympeän sotkuinen kukkapenkki näyttää herkulliselta kaikkine kasvustoineen. Joskus haaveilin selkeästä yksivärisestä istutusalueesta, mutta tosiasia on, että hurmaavinta on antaa kaikkien kukkien kukkia vallattomasti vieretysten. 

Umpijäisissä valurautapadoissa pitäisi olla kehkeytymässä tulppaani-iloa. Jännittävää, miten käy. Itselleni tyypillisesti en muistanut merkitä, mitä mihinkin asettelin odottamaan kevättä. Luulin mieleeni painuneen tismalleen, mitä mihinkin sujautin talvea viettämään. Toisin kävi.

Ruusut ovat väliaikaisessa sijoituspaikassaan, josta näyttää muotoutuneen vakituinen. Kerran vuosia sitten istutin ne odottamaan seuraavaa kevättä ja vielä ei sitä hetkeä ole tullut. Ne ovat osoittaneet viihtyvänsä tuossa kivikon laidassa iiristen ympäröiminä niin mikäs siinä. Akileijat ovat vanhaa ympäri pihaa löytämääni kantaa. Siemeniä viskomalla olen saanut ne leviämään mainiosti. Koskaan ei voi olla varma, minkä sävyisinä ne kukkivat. Kauniita aina vaan! Iiriksistämmekin suurin osa on siemenistä levinnyt. Täytyyhän Villa Iiriksen puutarhasta iiris jos toinenkin löytyä. Muutama valkea juurakkouutuus odottaa pääsyä muhevaan multaan. 

Kuvien voima on uskomaton. Voin siirtyä niiden tunnelmaan tuosta vaan ja tuntea kehossani ilon väreet ja hyvän mielen ailahdukset. 

Kevätpuuhista mukavimpia on kahlailla vesilätäköissä pitkin tonttia. Huomasin vain, että ehjät kumisaappaat olisivat aika paljon miellyttävämmät kuin vanhuuttaan hapertuneet, vuotavat yksilöt. Hyvät villasukat ovat onneksi pitäneet jalat lämpiminä. 

Toivo on saapunut viimeinkin livertämään pihakuusemme latvaan ja naakkajoukko oli päättänyt alkaa rakentaa asumusta saunan piippuun. Onneksi se saatiin purettua. Hormi veti mainiosti ja me saimme nauttia saunan löylyistä huoletta.

Villa Iiris on antiikkinen miljöö, jossa kellansävyisen päätalon vierelle lilat iirikset tuovat oivan kontrastin. Ajattelen, että kaikella on tarkoituksena ja niin myös tällä puutarhamenetelmälläni. Kokonaisuus muotoutuu luovalla otteella askel askeleelta omanlaisekseen.

Joko sinä olet kevätmielellä? Jos niin millaisella?

Kevätillan terveisin, Tuija 

 

Maaliskuu kuvina

Kevättalven paukkupakkaset valkeine hankineen tallentuvat muistoikseni maaliskuisista aamuista vuonna 2023. Kesäaikaan siirtymisessä parasta on taas kerran valon määrän huikea lisääntyminen. Aamuvarhaiset kireät miinusasteet lauhtuivat onnekseni nopeasti auringon saadessa vallan maisemassa. 

Kotikuusen latvassa ei vielä ole livertänyt Toivoksi nimeämämme mustarastas, mutta räystäiltä roikkuvat jääpuikot noroineen lupailevat kevään lähestyvän. Useimmiten lumen hupeneminen hätkähdyttää ja yhtäkkiä takapiha on valtoimenaan sinivuokkoja. Nyt sitä on vielä vaikea uskoa, kun lunta on vielä kahlattavaksi. 

Jos oikein pinnistelen niin voin kuvitella isoimman koivun jo varovaisesti pullistelevan väräillen norkkojaan. Valtavien puiden latvoihin kurkottelu on rauhoittavaa. Nuo jyhkeät puut ovat seisseet sijoillaan jo ikuisuuden. Tuo koivukin on kokenut jos minkämoista vuodenaikaa. Kohta se aloittaa taas  vehreillä lehdillään kukoistuksen kauden. 

Huhtikuu, olet tervetullut!

Aurinkoisen päivän kääntyessä iltaan, Tuija

                                                                                💚

 

Kiitos kaikille seuraajilleni!

Aurinkoisen maanantain tervehdys Sinulle siellä!

Viimeisimmän postauksen kommentit saivat hymyn huulilleni ja ilon kuplimaan mielessäni. Olen kiitollinen niistä kaikista sekä palautteista, joita olen saanut ja tulen saamaan joko suoraan tai välillisesti. 

Omistan tämän kotitekoisen kukka-asetelmani juuri sinulle iloksi ja kiitokseksi!

Pienellä vaivalla sain aikaan piristystä lumipyryiseen lauantaipäivään. Nyt on mukavaa seurata, miten perunanarsissit aukaisevat tuoksuvia kukintojaan ja helmililjat venyttelevät vierellä valoa kohti. Ikivanhat, tutut ainekset herättivät inspiraation. 

Tänään auringon säteet saivat taas lasiverannan lämpiämään niin, että siellä oli miltei kesäinen tunnelma teekupposeni kanssa. Tosin katse oli pidettävä visusti sisätiloissa, koska pihamaatamme peittävät nietokset ja korkeat kinokset. Viikonlopun hurja tuuli vei verantatunnelmat lähinnä talvisiin mietteisiin. Yksi merkittävimmistä seikoista maaliskuussa on valon määrä ja se, jos mikä tuo hyvää mieltä, kuten myös pikkuruiset lämpäreet maata näkyvissä.

Vinkkinä sinulle, että loppuviikosta kannattaa tulla paikalle, kun tiedossa on

Hyvän mielen koti -kirja-asiaa. Jos käytät Instagramia, ota seurantaan #hyvanmielenkoti. Sieltä on polku Hyvän mielen koti -podcastiin, jossa tänään oli vieraana Laura  Homevialaura -blogista. Ensimmäisessä jaksossa oltiin ruoan ja makujen äärellä Vappu Pimiän kanssa oli kirjailija Maaretta Tukiainen.

Keväisiin kuulumisiin! Tuija

Toukokuu, tervetuloa!

Vuosi sitten tähän aikaan alkoi lähtölaskenta lakkiaisiin. Tunnelmat olivat aika toisenlaiset kuin tänään, kun kesäinen säätila helähti tänne meidänkin perukoille innostaen yhteen sun toiseen touhuun.

Verannalla tarkeni nautiskella vappuaamiaista yöpuvussa. Ikkunan takaa ihailin perhosten kisailua helmilijojen katveessa. Todellinen kesän merkki oli kuitenkin se, että ikäneito Elli -kisuliinimme pyysi ulos ja asettui auringon lämmittämille portaille loikoilemaan ja palasi sisälle vasta auringon kadottua nurkan taa.

Tuhat työtä odottaa tekijäänsä, mutta niin kiire ei saa olla etteikö ehtisi pysähtymään hetkeksi. Voi, mikä nautinto olikaan istahtaa pihaterassin lepotuoliin kylmän frappen kera. 

Tällaisina kevätpäivinä on vaarana, että ahnehtii liikaa kaikkea ja sitten väsyneenä iskee epätoivo. Meillä on jo niin paljon kokemusta karttunut tällä tontilla, että vähitellen olemme oppineet asioiden järjestyvän askel kerrallaan.  Veneen patjojen, tyynyjen ja verhojen siirryttyä Unelmaan kesäkamari vapautui yökyläilijöille nukkumatilaksi. 

Meidän ikioma kesäsoppi Punalassa onkin jo jonkin aikaa ollut valmiina muuttoon. Sinne kohta kipitän minäkin.

           "Mökkielämä" alkakoon! Tuija

Pikkulauantai

Aamusella sain instagramiin lataamaani sadekuvaan iloisen hyvän pikkulauantain toivotuksen. Maisema oli nuhruinen ja olo senmukainen. Viesti piristi! Samoin tuo pieni Mårbackani kukka toi väriä lotinan keskelle.

Sateen loputtua yllättäen ja auringon säteiden valaistessa vihertyvän kotipihan lähdimme metsään kahlailemaan suolammikoihin ja taisipa siellä joku kiivetä puuhunkin. Voin paljastaa, että se en ollut minä, vaikka houkuttelevalta vaikuttikin.

Dr Martens/Beamhill/Helsinki

Kumisaapas kurasäällä paras on, mutta minä olen niin tykästynyt näihin maanmainioihin tohtoreihini, etten muita juurikaan jalkoihini laita.  Ne sopivat rentoon tyyliini paremmin kuin hyvin ja varsinkin niiden mukavuus on omaa luokkaansa. 

Metsälammella kahlailin kyllä isoissa kumppareissa jännittäen hörppääkö varsi vettä vai ei. Samat huvit on minulla edelleen kuin pikkutyttönä. 

Vesikatkoksen innostamana lämmitin saunan Laurille ja yllätin itseni tekemällä kylvyn. Vesi lämmitetään isossa padassa ja ämpärillä sitten täytetään amme, jonka ensin lasken letkulla noin puolilleen kylmää vettä. Liian harvoin viitsin nähdä tuon vaivan, joka on aina sen arvoinen. Voi, kuinka olikaan rentouttavaa makoilla saunan lämmössä ja lueskella uusinta Maalla -lehteä hikinorojen valuessa silmiin. Tulenlieskojen tanssi kiukaan luukun takana on kuin elävä taulu. 

Terassin pihapenkillä vilvotellessani kuuntelin pikkulintujen liverrystä ja ihailin yli lentänyttä hanhipariskuntaa. Hengittelin raikasta, kosteaa ilmaa ja nautin sydämeni kyllyydestä. 

 Onnellisuusbingo/Sanna Wikström

Sähköpostiini oli kilahtanut Hetki itselle -verkkolehti, josta tallensin tuon hauskan Onnellisuusbingon. Aamusumu muuttui päivän mittaan loistavaksi illaksi. BINGO!

                        Rentoutuneisiin tunnelmin, Tuija

Jaloleinikki/Neidonruusu

A picture is worth a thousand words

Tämä estetiikan kukkanen, Singer, oli pikkutyttönä minun siivoustyöni erikoisalaa. Muistan, kuinka pyyhin pienin näppärin sormin kostealla rievulla pölyt pois mustien rautajalkojen kolosista. Elämys silloin ja edelleen. Kalsarin lahje on vaihtunut mikrokuituliinaan. Taisin olla kohtalaisen touhukas tyttölapsi, jonka lempipuuhaa oli etenkin remuta pitkin metsiä poikajoukon jatkona. Ilmankos arpia on siellä sun täällä. 

Sittemmin omat tyttäreni käyttivät poljinta leikeissään ajaessaan vimmatusti "autolla" ties minne maailman ääriin. Sen seurauksena hihna sitten kerran napsahti poikki. Jos jossakin vaiheessa saan aikaiseksi korjattua Fanni -mamman antiikkikoneen ompelukuntoon, testaan heti, tuleeko tikistä niin kaunista kuin muistelen. Tehokas se ainakin oli. Neula upposi sormeeni ja antoi kestopistoksen ompeluun, vaikka toisin olisi voinut luulla. 

Ajatukseni lentävät helposti, kovaa ja korkealle, mistä johtuen joudun rajaamaan innostuksen kohteitani. Potitusta, valokuvaamista, organisoimista, silitystä, suunnittelua, korjaamista, loikoilemista, ulkoilemista, leipomista, pihatöitä, muotia, meikkejä, hyvinvointia, retkeilyä, matkailua, mankelointia, bloggailua ...  

Parempi on kai ajatella, että on monta mukavaa asiaa, mistä valita. Jospa ottaisikin näin päivä myöhässä kirjan käteen nojatuoliin rojahtaen ja viettäisi Kirjan ja ruusun -päivää jälkijunassa. Ruusuista ei ole tietoakaan, mutta kirjoja on lukemattomia.

Raekuuro kuitenkin näkyy menneen ohi ja taas aurinko pilkistelee eli pihalla Unelman puunaus kaiketi etenee. Taidan napata matkaani kupposellisen teetä ja lähteä terassille tunnelmoimaan  toppatakissa kesää samalla kippariamme tsempaten. Längelmävedestä jäät jo lähtivät. Hiio hoi, veneilykausi alkamassa!

Kiitos kannustavista kommenteista edelliseen postaukseen! Teiltä uunituoreilta lukijoilta olisi ilo kuulla, mikä sinut sai liittymään Koti meidän -tähtilukijoihin? 

Olette sydämellisesti tervetulleita ja toivottavasti viihdytte Villa Iiriksen aivoitusten parissa!

Best wishes, Tuija

Tämä kaunis koti haluttiin Aamulehden Koti&piha -liitteen pääjutuksi

Kuva: Ossi Ahola/Aamulehti

Tämä kaunis koti haluttiin elokuvan näyttämöksi 

- nappaa ideat itsellesi 

-linkin takaa näet verkkolehden laajemman kuvakavalkadin kodistamme, joka on kuluneen viikon aikana tullut tutuksi uskomattoman monelle lukijalle tai paremminkin katsojalle. 

Tiistaina sain ennennäkemättömän määrän viestejä, postia ja kommentteja. Lisäksi bloggerin kävijälaskurissa näkyi huikea piikki. Tässä hötäkässä tuli yksi uusi kirjautunut lukijakin. 

Kiitos ja halaus teille kaikille pienimmästä isoimpaan! 

Kiitosleinikki

Lehtijutun myötä joillekin avautui varmasti minusta aivan uusi puoli, jota ei ole ennen tuntenutkaan. Itselleni kansikuvatyttöys oli hetki huippumallina. Kuten huomaat koskaan ei ole liian myöhäistä toteuttaa salaisia haaveitaan. 

Tiedän, että ihmiset kiinnostuvat eniten blogeista, joissa pääsevät kurkistamaan ihmisten elämää. Olisikin mukavaa kuulla, millaisia toiveita teillä täällä piipahtavilla on blogin kehittämisen suhteen? Sain nimittäin ennenkuulumattoman mahtavan tarjouksen, jota sulattelen vieläkin. Tutkailen nyt itseäni inspiroivia nettisivustoja ja blogeja. Jos sinulla on jokin hyvä vinkki Koti meidän -tyylin päivitykselle niin kiitollisena ottaisin sen vastaan. 

Olen erityisen kiinnostunut hyvän mielen taidoista ja myönteisten asioiden huomaamisesta. Arvaapa vaan, kuinka ilahtuisin, jos innostuisit kommentoimaan, mikä on sinun mielestäsi Koti meidän -blogin vahvuus ja sinua eniten miellyttävä ominaisuus. 

Tällä hetkellä saatuani hetkeni julkisuuden valokeilassa usko valitsemani polun johdatukseen kohti toteutuvia unelmia vahvistui. 

           Unelmoi. Usko. Tee. Toista.

Kuva: Ossi Ahola/Aamulehti

Otsikolla Sisustusbloggari - ko? pohdin blogin alkutaipaleella kaksi vuotta sitten, mikä on Koti meidän. Taival etenee sinnikkäästi kohti suurta tuntematonta.

Olen ihastuneena lukenut Rouva Sanan #nostanainenpäivässä tekstiä: 

Huippunainen tuntee itsensä: kuka hän on, missä hän on hyvä, 

missä hän haluaa kehittyä, ja pyrkii eteenpäin.

                               Huippunainen ei sano ei haasteille, mutta ei rynni eteenpäin 

                               kyynärpäätaktiikalla vaan auttaa matkallaan kanssasisariaan.


Maaretta Tukiaisen artikkeli Uskalla menestyä osui silmiini viime viikonvaihteessa sanomalehden liitteessä. Tuolla se on pyörinyt salin pöydällä koko viikon. Linkkiä klikkaamalla löydät kymmenen vinkkiä menestykseen. Onko kampanja sinulle tuttu? Kenet sinä haluaisit tänään nostaa esille?

Minä omistan tämän postauksen Ritva-äidilleni, jolta olen perinyt taiteellisen luovan otteen elämääni. Yllä olevan kuvan härpäkkeen väsäsin joihinkin juhliin tyyliin mieluummin näperrystä kuin siivousta. Käytin siihen vanhempieni kihlakakkulapiota ja meidän omia kihlojen kaupanpäällisiksi saatuja alpakkalusikoita Greta -tädin vanhan pitsiliinan ja raastimen terän kera. Ikivanhoja muistoja kaikki, hyviksi havaittuja, mutta nyttemmin saavat killua katon rajassa tuomassa iloa ja kilinää keittiön oven suussa. Siinäpä ne johdattavat kulkijan kodin sydämeen.

Ujutan tähän samaan postaukseen vielä Sieluni hymyt -haasteen, jonka sain Hennalta. Tarkoituksena on listata asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi.

             Elämä kaikkine värisävyineen on minun onneni. 

                     Odottavaisin tunnelmin, Tuija

Kirjoitusunelma

Kansikuvatyttö

Kuva: Aamulehti/Ossi Ahola

Kevään korvalla sain yllättävän puhelun. Langan toisessa päässä oli Aamulehden teemalehden tuottaja Riikka Lehtovaara, joka oli bongannut minut tai oikeammin meidän kodin viime kesänä lukiessaan Anna -lehden juttua Kesäyön unelma takapihalla. 

Kysymykseen: Miltä kuulostaa? Lähtisittekö mukaan? vastaustani mietin, mutta en yhtä puhelua kauempaa. Miksipäs ei! Keskeinen ajatukseni on jakaa hyvää mieltä ja ideoita blogissani eli tämähän osui siihen kuin nenä päähän.

Aamulla Lauri oli kipaissut postilaatikosta anivarhain uunituoreen lehden, jonka Koti&piha -liitteen kansikuva oli iloinen yllätys. Kukas se siellä loikoilikaan sohvalla ... väsähtäneenä kukkien laitteluun. Hupsista, se sama kuva oli jo etukannessakin.

Täytyy myöntää, että jännitti avata aukeama, josta avautui kokonaisuus. Tavoitteena oli kesäinen tunnelma ja tiukka katsekontakti lukijaan. Toimittaja Outi Suorannan ja valokuvaaja Ossi Aholan tiimi teki saumatonta yhteistyötä ja sai minutkin leikkiin helposti mukaan. 

Ensimmäisellä tapaamiskerralla lumi peitti maiseman ja tuntui epäuskoiselta, että siitä sukeutuisi keväinen juttu. Seuraavalla kerralla tilauksessa oli aurinkoinen kevätsää, joka aluksi ennusteiden mukaan olikin tulossa. Mutta samalla hetkellä, kun Aamulehden auto kaarsi pihaan, alkoi kaatosade. Hymy meinasi hyytyä jo alkumetreillä.

Kesäkeittiö, terassi ja leikkimökki olivat kaikki valmiina esittämään "kesää". Toisin kävi. Hienon valokaluston avulla taitava ammattikuvaaja Ossi loihti oivallisen tunnelman salin sohvan tuntumaan, jossa minä sitten paistattelin elämäni ensimmäistä kertaa mallityyliin. Parin tunnin  ja lukuisten kuvaruutujen jälkeen posket olivat miltei krampissa, mutta mikä tärkeintä sain puserrettua itsestäni esiin kesäfiiliksen raekuurot unohtaen. 

Tähän projektiin liittyen löytyi pari uutta, mukavaa, paikallista yhteistyökumppania, joille olen todella kiitollinen avusta. Honkasen puutarha Huutijärveltä ja Neidonruusu  kirkonkylältä saivat minusta kanta-asiakkaan.  Puutarhalta löydän varmasti kesäkukkia ja yrttien taimia toukokuulla kesän koittaessa. Perunanarsissit tuoksuvat huumaavasti helmililjojen seuralaisina kukkalaatikoissa ja Neidonruusun tytöiltä on ilo hakea kukkia arkea ilahduttamaan. Jaloleinikit, jotka sain heiltä kuvausrekvisiitaksi ja samaten herkät tulppaanit ovat vieläkin elämänsä kunnossa, mistä olen aivan ihmeissäni.

Instagram -tilini onkin viime aikoina ollut pullollaan ihania kukkakuvia. Innostuin aika tavalla varsinkin, kun uudessa puhelimessani on nyt tallennustilaa, vaikka muille jakaa.

Aamulehden näköislehteen pääset tämän linkin kautta ja hyvin varusteltujen kirjastojen lehtihyllyssäkin tämän päivän lehti liitteinen varmasti nököttää. Iskikö uteliaisuus? 

 

Mitä tuumaat, onnistuinko saamaan kontaktin lukijaan? 

Aurinkoisin kevätterveisin, 

Tuija, kansikuvatyttö 

Kuva: Aamulehti/ Ossi Ahola

Kevätmielellä

Aurinko on hellinyt ja herättänyt tämän tontin eloon. 
Enkä puhu nyt vain kotikoivussa livertävästä peiposta, vaan sinne tänne säntäilevästä nutturapäisestä hahmosta. 

Uunituore yhteistyö paikallisten yritysten Honkasen puutarhan ja Neidonruusun kanssa sai minut täyttämään Instagram -tilinikin kukkakuvilla. Heleänsiniset helmililjat yhdessä huumaavasti tuoksuvien perunanarsissien kanssa sopivat täydellisesti oljenkeltaisen kotimme kukkalaatikoihin toivottamaan kotiportailla tulijan tervetulleeksi. Verannan viileydessä jaloleinikit ja tulppaanit ilahduttavat piirongin päällä toistuen peilin kautta moninkertaiseksi iloksi. Kukkien laatu ja tuoreus ovat aivan omaa luokkaansa. Kiitos yhteistyöstä, josta lisää tuonnempana salaperäisyyden verhon hälvetessä. 


                     Aurinkoisin kevätillan terveisin Tuija

Kuvat: Koti Meidän Photography
Kuvausmiljöö: Villa Iiris
Helmililjat ja perunanarsissit: : Honkasen Puutarha
Jaloleinikit ja tulppaanit: Neidonruusu

Kesäaika alkoi

Me kaksi mökkipuuhissa

Sade rummuttaa kattoon. 

Kerrankin pidän tuosta äänestä yli kaiken. 

Nyt saavat toivottavasti viimeiset nietokset pihamaalla kyytiä.

Kevätpuuhia piisaa jonoksi asti. 

Yhteistuumin kohti Villa Iiriksen kesää, Tuija

JuhannusAnna 2015

Villa Iiriksen kesä

Pääsiäisyllätys

Kitchen a'la Villa Iiris

Pääsiäisen pyhinä puhalsin yhden ylipäiväyksen menneen kananmunan ehjänä tyhjäksi, toisen sain säröille hermostuksissasi suurennetun reiän kaiverruksessa ja lopullisesti päreiksi puhkusessani sitä tyhjäksi. Loput jäivät odottamaan parempaa hetkeä, jota ei tullut. Käytin ne terapeuttiseen tarkkuusheittoon pihalla. Maalitauluna oli vanhan raidan runko. Yksi osui!

Keitetyt tuoreet kananmunat syötiin au naturel. Valkoinenhan on muutenkin lempivärini. Nyt muistan, miksen vuosiin ole tehnyt vanhaan tapaan maalauspuuhia. Yhtä liottelin kahvitilkassa ja se oli kuulemma väriltään... Jätänpä kertomatta.

Suklaamunia ei tässä talossa syöty yhtään ja olen onnellinen, että näin omalta osaltamme säästimme maailmaa turhalta krääsältä. Jossakin lasten lelujen joukossa saattaa vieläkin pyöriä Kinder -yllätyksiä. Odottakaahan vaan, kun Konmarina etenen niin pitkälle.

Instagramissa putkahti mieluinen yllätys. Seuraajia on yllättäen huikea joukko ja tämän postauksen ensimmäinen kuva tuossa yläpuolella on koko ig -taipaleeni eniten klikatuin, jos se nyt mitenkään tavatonta on. Minusta se vain tuntui julmetun kivalta, kun meidän kotikutoinen keittiö sai rutkasti mairittelevia kommentteja. Lauri on taitava tekijä. Ihailen kiitollisena!

Vuosi sitten teimme pientä muutostyötä ja siitä kertominen jäi elämän sattumusten jalkoihin. Palaan keittiöelämään sopivalla hetkellä. Postausjonossa on ruuhkaa. 

Nautiskelin isoja siivuja tätä kaloritonta kakkua ja tallensin sen edestä ja takaa vastaisen varalle. Helmililjan pienet kukinnot ovat suloisia. Perunanarsissit tuoksuivat niin vahvasti, että ne siirsin verannalle. Viileämmissä oloissa ne jaksavat kukkia pidempään ja huomenna pikkuliljatkin pääsevät vilvoittelemaan. 

Leikkimielisyys iski minuun jälleen kerran ja väsäsin oheisen kuvan kiitokseksi Instagramiin. Samalla kuvalla toivotan sinulle mahdollisimman mukavaa maaliskuun loppua! Toivotaan, että maa alkaisi paljastua kunnolla tässäkin pihapiirissä. Eilen aurinko sai muutaman pälven alulle, mutta Neiti Kevät heitti tänään hanskat naulaan lämmittäessään ihan muita maisemia kuin Villa Iiriksen jäätikköä. Kasvihuoneen lämmössä oli eilen kiva tunnelmoida ja haaveilla aikaisesta keväästä. 

Pääsiäisen rippeitä ja aurinkoisia päiviä! Tuija

Kiirastorstai-iltaa

Pienen pienenä tyttösenä elin kauan siinä luulossa, että kiirastorstain nimitys juontui äidin kiireisestä hääräilystä. Nyt tuota aikaa muistellessa tuntuu uskomattomalta äidin ahkeruus. Hän teki itse omin käsin alusta loppuun mämmin vaarin tekemiin tuohituokkosiin. Makuelämys oli vertaansa vailla, kun kyytipoikana oli kermaa. 

Pääsiäisen juhlaan kuului kananmunien maalaus ja rosolli. Munien puhaltaminen tyhjäksi oli hellävaraista puuhaa. Nykyaikana teolliset tuotteet ovat ajaneet vanhan tavan ohi. Taiteilimme tulitikun lankoineen kuoren sisään ripustusta varten. Värikkäät pääsiäismunat toivat iloa kotiin pajunoksilla. 

Huomenna elvytän puhallusperinteen ja järjestän maalaussession tytärten kanssa. Samalla voin taltuttaa banaanilettuhimoni raikkailla marjoilla kuorrutettuna. 

Pitkäperjantaina ei tuollaisia iloja olisi saanut puuhailla isovanhempieni paheksumatta. Noinkohan se oli, mutta sellainen muistikuva minulle on jäänyt, ettei sopinut leikkiä, nauraa tai kyläillä 70 -luvun maalaiskylässä. Äitinikin huokaisi kerran kaupunkikodissamme kyläillessään, ettei ollut koskaan ennen kukkiin multia vaihtanut tuona perinteikkäänä päivänä. Mutta mukavaa meillä oli kädet ja kynnenaluset multaisina. 

Helmililjat pääsivät tänä vuonna kakkuvuokaan ja kulahtaneeseen teekuppiin tuomaan kaloritonta iloa. Perunanarsissien tuoksu on huumaava vanhassa Arabian kulhossa. Sellaisista aineksista rakentuu meidän pääsiäisemme. Yksinkertaisen rentouttavaa yhdessäoloa. Ulkoilua, saunomista, lautapelejä ja raukeita hetkiä kirjan kera. Auringon soisin pilkottavan edes jossakin vaiheessa. Eilispäiväinen lumipyry palautti valkean maiseman tähän pihapiiriin, jota Turusta tullut ällisteli. 

Kevät kurkistelee edelleen tuolla nurkan takana ja antaa odotuttaa itseään. No, paljastanpa, että teillä lukijoillakin on monenlaista mukavaa odotettavaa täältä suunnalta. Siitä sitten pala kerrallaan tuonnempana. 

                              Valoa ja iloa pääsiäisen aikaan! Tuija