Kevätiloa

Viime viikolla sain yllättäin tuliaiskimpun näitä herttaisia kellanvalkeita tulppaaneja, jotka vaativat tänään päästä kuviin. Vanha vihreä Karhulan lasipurkki pääsikin tällä kertaa maljakoksi, kun siirsin Finax -myslit isompaan riihimäkeläiseen, jonka kanneksi tämän oma sopikin mainiosti. 

Lasin läikehtivä pinta on kuin jäätä, josta en muutoin erityisemmin pidä, varsinkaan pihamaalla tai teillä. Sunnuntaina innostuin ajelemaan mutkan kautta kotiin "kevään kurkistus" -retkeltämme ja kieltämättä rystyset valkoisena pidin tiukasti kiinni ratista pitääkseni meidät ajouralla. Onnistuin ja huokaisin helpotuksesta, kun kukaan ei tullut vastaan tuolla kapealla sivutiellä. 

Maaliskuun alkupäivien aurinkoiset hankikantoskelit ovat olleet eliksiiriä kevään kaipuuseeni. Tänään tuuli kääntyy viiltävästi pohjoisvirtaukseksi, jonka tuntee luissaan. Vanhan talon hengittävyys on näillä boforeilla totisesti tuulettava ja virkistävä elämys, johon on aikojen saatossa tottunut. 

Viheristutuksemme ovat alkutekijöissään. Kruunuruukussa herneenversot kurottelevat kohti valoa ja kohta saamme niistä maukasta lisuketta leivän päälle ja salaatin joukkoon. Joko sinulla on kevätsuunnitelmat toteutusasteella? 

                             Tiistaiterveisin Tuija