Keväällä kerran

Havahduin tuossa toissailtana, että tämä on jo neljäs kevät, kun bloggaan. Oikeastaan jo vuonna 2013 osallistuessani wannabe -bloggarina Camilla Hynysen Creatella -yrityksen valokuvauskurssille Adalmiina Helmessä olin jo ajatuksen tasolla miltei oman blogin perustanut. "Pientä" hienosäätöä tein kesän aikana Villapuomin Hannan tukiessa minua kohti unelmaani. Elokuussa sitten vihdoinkin painoin nappia: Julkaise.

Minulla on tunne, että olen onnistunut tavoitteessani, kun vieläkin on ilo lukea omia tekstejäni uudelleen. Virheettömiä ja moitteettomia ne eivät todellakaan ole, mutta tavoitan aina sen saman tunnelman, joka on ollut sisimmässäni inspiraation pistäessä vauhtia rattaisiini.

Maaretta Tukiaisen Inspiraatiokorttien myötä olen oppinut selviämään paremmin jumeista. Itseään voi avittaa pääsemään vauhtiin olkoon sitten kyse kirjoittamisesta, siivoamisesta, remontista tai mistä milloinkin. Siinäpä muuten oivallinen vinkki äitienpäivälahjaksi. Kortit löytyvät hyvin varustelluista kirjakaupoista ja täältä.

Tämä kevät on säiden puolesta ollut vähintäänkin vaihteleva. Sunnuntaina ihmettelin elämänmenoa yläpihan kasvihuoneessa ja ja pyörsin ajatukseni välivuodesta, kun ajatukseni valtasivat kirsikkatomaatit ja yrttien huumaava tuoksu. Jospa sittenkin edes jotakin, vaikka ihan pienesti.

Aiemminkin olen kirjoittanut siitä, miten aika ajoin on terveellistä palata mielessään ensimmäisen kevään tunnelmiin tällä pihamaalla. Toinen hyvä konsti on kuvitella juuri muuttaneensa tähän vanhaan huvilamiljööseen ja voin vakuuttaa, että kauaa ei tarvitse mietiskellä, kun kiitollisuus ja onni täyttävät mielen sopukat. Jos asettuu ulkopuoliseksi niin ei huomaa sitä kilometrien mittaista työlistaa vaan kauniisti haalistuneet maalipinnat, alkuperäiset ikkunat ruutuineen ja hurmaavan kokonaisuuden, jota on vaalittu suurella sydämellä jo vuosikymmenet.

Päärakennuksemme alkoi rakentua vankoista punahongista sata vuotta sitten punamullattujen  hirsitupien naapuriksi. Kirvesmiehet olivat saman kylän nuoria miehiä. Hugon pojanpojanpojat jatkavat sukunsa mailla työtä isiensä perintöä vaalien. Historian siipien havina on läsnä näillä main samaan aikaan nykytekniikan tullessa maisemaan. Valokuituverkko rakentuu syksyyn mennessä tällekin kylälle.

Tämä teksti sai alkunsa siitä riemusta, kun kohtasin aivan superloistavaa palvelua Apple -tuessa ja osasin muodostaa uudenlaisen verkon kotiimme. Yllätyin myös, miten ihania kommentteja olen viimeaikaisiin postauksiini saanut. Sydämellinen kiitos!

                                                       Kevätmielellä, Tuija