lauantai 26. tammikuuta 2019

Mokkapalarakkautta





Tiedätkö tunteen, kun kaupassa näet 30 kananmunan kennon alle kolmella eurolla ja iskee pakottava tarve sujauttaa se ostoskärryihin? Olin tuossa samaisessa tilanteessa kahdesti viikon sisällä. Ensimmäisellä kerralla vähän mielessäni naureskelin ihmisten hillittömälle hamstraukselle, mutta toisella kertaa päätin itsekin tehdä ostoksen, vaikka vähän arvelutti lukumäärä. Tosin siinä oli jo harkinnan hiven mukana. Päätin täyttää pakastinta leipomuksillani.




Kahdentoista tunnin virkistävien yöunien jäljiltä sain itseni virkoamaan jo kertaalleen lopettamani Lattekahvi -tavan voimin. Kuukausi sitten jouluna oivalsin, että ei kahvi todellakaan ole minun juttuni. Tee sopii elimistölleni paremmin, mutta kyllä tämän päivän puhdista osittain saan kiittää myös espresson kofeiinitujausta ja leppoisan lauantaipäivän hyvää tekevää kiireettömyyttä. 
Ah, ihanuus!

Ensimmäistä kertaa oikein tietoisesti nautin keittiömme pikkuremontin tuomista uudistuksista. Pitkäaikainen toiveeni sähköuunista katseen korkeudella toteutui joulun alla ja samalla saimme laatikon ja kaapin, joiden mekanismit ovatkin kaiketi moderneinta osiota keittiössämme. Ne sulkeutuvat sulavasti kuin huomaamatta, mikä on kiintoisa kontrasti nariseville lattialankuille.

Tuota alakuvan raitaa en kyllästy tuijottamaan keittiömme ikkunasta puuhieni lomassa. Maisemat olivat kuin matkailumainoksesta. Puuhella huokui suloista lämpöä ja Kitchen Aid vaahdotti munat ja sokerin silkkiseksi seokseksi. Spotifyn soittolista takasi viihtyvyyden.

Verannan ikkunoiden jääkukat ilahduttivat, kun kipaisin peltejä jäähtymään ennen kuorrutusta. Samalla riisiomenapuuro hautui kuin huomaamatta valmiiksi ja siinä sivussa kalakeitto muhi herkulliseksi. 

Tällaiset päivä, jolloin ei ole mitään erityistä suunnitelmaa tai ohjelmaa ovat huippukivoja. Huomaamattaan saa monta hauskaa puuhaa samaan aikaan valmiiksi. Tuli aivan kotiäitivuodet mieleeni. Tuolloin leivoimme lasten kanssa miltei joka toinen päivä tuoreita sämpylöitä ja puuhailimme keittiössä yhdessä.

Nyt kahden aikuisen taloudessa on toisaalta aika hupaisaa, että pakastin on pullollaan mokkapaloja. Laskeskelin, että jos aamukahvin kanssa söisi yhden joka päivä niin ne riittävät miltei pääsiäiseen. Minä siis lopetin kahvin juonnin, joten tämä oli tällainen käytännön rakkauden osoitus elämänkumppanilleni, joka pitää puuvarastot kunnossa, saunan lämpimänä ja pihan lumettomana sekä kompostin käynnissä. Osaltaan tämä oli myös konmaritusprojektia purkeissa ja purnukoissa. Kaakaojauhe tuli käytettyä vihon viimeistä ripausta myöten. Tai hippusia voi vielä olla pöydällä, jonka siivoan, kohta. 

Saunalla on pian pesuvedet valmiina. On siis aika hipsiä pakkasillan iloihin pihapolkua pitkin. 

Lauantai-illan terveisin Tuija



http://www.luontoportti.com/suomi/fi/puut/raita



5 kommenttia:

  1. Ihanan kodikas postaus kuvineen lauantaistasi,sellainen josta jäi hyvä mieli.♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hupsista keikkaa! Vastasin sinulle vahingossa tuohon alle erikseen. Aurinkoisen viikon toivotuksin, Tuija

      Poista
  2. Hei! Pitkästä aikaa leipomuslauantai! Hyvän mielen iltaa sinulle! Tuija

    VastaaPoista
  3. Voi miten kodikasta puuhastelua. Vaikka olet ahkeroinut noin paljon, saatan kuvitella että se ei tuntunut kuitenkaan pakkopullalta vaan mukavilta askareilta, joilla ilahdutit itseäsi ja miestäsi. Tekstistäsi huokuu lämpö ja kotoisa tunnelma! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Flown vallassa olisin jatkanut vielä pidempäänkin, jos kaakaojauhetta olisi ollut lisää. Pullan leipomista harkitsin, mutta olemme vältelleet vehnää niin en viitsinyt hyvältä tuntuvaa oloa romuttaa kiusauksella. No, onhan mokkapaloissakin vehnää, mutta niitä syödään yleensä vain yksi päivässä korkeintaan. Eilinen taisi olla kyllä poikkeus.
      Eilinen oli pitkä, mukava kotipäivä, jollaisen antama lepo on juuri sitä, mitä me kaipaamme arjen keskelle. Lumityötkin ovat rentouttavia, jos niihin suhtautuu oikealla asenteella ja pienellä pakolla, kun ensi viikolla tulee nuohooja. Hän varmasti arvostaa kunnollisia polkuja tikkaille kiinteistömme savupiipuille kavutessaan.
      Teillä on siellä kaukana lämmintä ja täällä noin 20 pakkasta. Aurinko tuntui lämmittävältä, vaikka tosi asiassa se on kaiketi vain mielen luoma illuusio. Kiva sellainen!
      Aurinkoista viikkoa! Tuija

      Poista