Mokkapalarakkautta

Tiedätkö tunteen, kun kaupassa näet 30 kananmunan kennon alle kolmella eurolla ja iskee pakottava tarve sujauttaa se ostoskärryihin? Olin tuossa samaisessa tilanteessa kahdesti viikon sisällä. Ensimmäisellä kerralla vähän mielessäni naureskelin ihmisten hillittömälle hamstraukselle, mutta toisella kertaa päätin itsekin tehdä ostoksen, vaikka vähän arvelutti lukumäärä. Tosin siinä oli jo harkinnan hiven mukana. Päätin täyttää pakastinta leipomuksillani.

Kahdentoista tunnin virkistävien yöunien jäljiltä sain itseni virkoamaan jo kertaalleen lopettamani Lattekahvi -tavan voimin. Kuukausi sitten jouluna oivalsin, että ei kahvi todellakaan ole minun juttuni. Tee sopii elimistölleni paremmin, mutta kyllä tämän päivän puhdista osittain saan kiittää myös espresson kofeiinitujausta ja leppoisan lauantaipäivän hyvää tekevää kiireettömyyttä. 

Ah, ihanuus!

Ensimmäistä kertaa oikein tietoisesti nautin keittiömme pikkuremontin tuomista uudistuksista. Pitkäaikainen toiveeni sähköuunista katseen korkeudella toteutui joulun alla ja samalla saimme laatikon ja kaapin, joiden mekanismit ovatkin kaiketi moderneinta osiota keittiössämme. Ne sulkeutuvat sulavasti kuin huomaamatta, mikä on kiintoisa kontrasti nariseville lattialankuille.

Tuota alakuvan raitaa en kyllästy tuijottamaan keittiömme ikkunasta puuhieni lomassa. Maisemat olivat kuin matkailumainoksesta. Puuhella huokui suloista lämpöä ja Kitchen Aid vaahdotti munat ja sokerin silkkiseksi seokseksi. Spotifyn soittolista takasi viihtyvyyden.

Verannan ikkunoiden jääkukat ilahduttivat, kun kipaisin peltejä jäähtymään ennen kuorrutusta. Samalla riisiomenapuuro hautui kuin huomaamatta valmiiksi ja siinä sivussa kalakeitto muhi herkulliseksi. 

Tällaiset päivä, jolloin ei ole mitään erityistä suunnitelmaa tai ohjelmaa ovat huippukivoja. Huomaamattaan saa monta hauskaa puuhaa samaan aikaan valmiiksi. Tuli aivan kotiäitivuodet mieleeni. Tuolloin leivoimme lasten kanssa miltei joka toinen päivä tuoreita sämpylöitä ja puuhailimme keittiössä yhdessä.

Nyt kahden aikuisen taloudessa on toisaalta aika hupaisaa, että pakastin on pullollaan mokkapaloja. Laskeskelin, että jos aamukahvin kanssa söisi yhden joka päivä niin ne riittävät miltei pääsiäiseen. Minä siis lopetin kahvin juonnin, joten tämä oli tällainen käytännön rakkauden osoitus elämänkumppanilleni, joka pitää puuvarastot kunnossa, saunan lämpimänä ja pihan lumettomana sekä kompostin käynnissä. Osaltaan tämä oli myös konmaritusprojektia purkeissa ja purnukoissa. Kaakaojauhe tuli käytettyä vihon viimeistä ripausta myöten. Tai hippusia voi vielä olla pöydällä, jonka siivoan, kohta. 

Saunalla on pian pesuvedet valmiina. On siis aika hipsiä pakkasillan iloihin pihapolkua pitkin. 

Lauantai-illan terveisin Tuija

http://www.luontoportti.com/suomi/fi/puut/raita