Tammikuiset tulppaanit

Tammikuiset tulppaanini nuokkuvat maljassaan syleillen saman sävymaailman otsikkoa tuoreimmassa Lantliv -lehdessä, jonka sain perjantain piristyksenä. Yllätys oli inspiroiva. Lehdessä on luettavaa useammalle kerralle. 

Viikonvaihteeni on koostunut huilailusta itsekin nuokkuen kuin haalistuneet onnenkukkani. Kurkkuni karheutta olen voidellut hunajateellä. Metsänvihreä villasukkapari on edennyt kivasti äänikirjaa kuunnellen. Eikös lepo ole paras lääke...

Tammikuisiin puuhiini kuuluu usein joululahjapalapelin kokoaminen, jos se on jäänyt muun jalkoihin joulun aikaan kuten tällä kertaa pahuksen noron iskettyä minut kanveesiin juuri otollisimmiksi palapelirentouspäiviksi, joihin kuuluu ihana palojen rapina ja jouluinen koti kynttilöineen. Toimi se näin vuoden alun pakkaspäivienkin ilona.

Valmista tuli tänään, kun vihonviimeiset pörriäiset sain aseteltua yksi kerrallaan lokosiinsa. Bees & Honey suuntasi ajatuksia Samoksen hunajatarhoille ja kesäisille kukkakedoille sekä kotipihalla että retkillä. Vintage Puzzle on taattua laatua, mikä on ensiarvoisen tärkeää palapelin kokoamisen riemussa. Koko ja muoto vaativat erityistilan, johon ei yläkerran pienemmät kirjoituspöydät riittäneet. 

Salin pitkän pöydän päädyn valtasin puuhaani ja nyt se saa vapautua kevätmielisiin asetelmiin, joihin virittäydyin jo saatuani tuon upean (viimeisen kuvan) tulppaanikimpun tuliaisina Helsingin kyläilijöiltä. Tulppaanit ja kevättalven valo lisäävät vireyttä ja Toivon liverrys pihakuusen latvassa lähenee isoin harppauksin.

Pelargonioissa näkyy jo elonmerkkejä, dahlian juurakot saavat vielä tovin viivähtää rapunaluskomeron hämärässä viileydessä. Jännittävää saanko heräteltyä ne lempeästi uuteen kasvukauteen. 

Kauppalistalle pitää muistaa lisätä herneet, joista saa kasvatettua meheviä versoja leivän päälle. Tulppaanit muistanen ilman muistutustakin.

Tammikuulle saamme kohta heittää hyvästit 

ja helmikuulle toivotan iloiset heit, kiva, kun saavut luoksemme!

Talvisin terveisin Tuija

Kuurankukkia, haikeutta ja ylipolvensukkia

Eilen, kun #tärkeintätänään oli joulukuusen kantaminen pihalle jatkamaan eloaan saunan terassin kupeeseen toimettomana lojuvan lumikolan vierelle, ihastelin parvekkeella pörröisiä tolpan pampuloita. Erikoinen sääilmiö herätti hilpeyttä mielessäni samoin kuin tämän iltapäivän yllättävä auringon kajo lähimetsikön takana. Otin virkistävän metsäkylvyn istahtaen kannon nokkaan syömään vihoviimeisen jouluisen enkelisuklaan nautiskellen syvän vihreästä sammalpeitteisestä metsiköstä ja herkun mausta kielelläni.

Elä paremmin, käytä pöytäliinaa

Joulun jälkeen iskee helposti haikeus, kun perheen rattoisa yhdessäolo vaihtuu arjen hyörinään, jossa jälkikasvumme ei enää ole päivittäin mukana. WhatsApp -viestit kulkevat tiuhaan ja maratonpuhelut ovat ihanista ihanin yhteydenpitotapa, mutta vierekkäin kyhnääminen sohvalla tai pitkät, yhteiset kävelyt metsissä ja pelloilla ovat harvinaista herkkua. 

Paha Nuutti vei meidän joulun jo ennakkoon miltei kokonaan lipastojen kätköihin, mutta vasta huomenillalla aion sammuttaa ikkunoilla valaisevat kyntteliköt, joista olikin ennakoitua isompi ilo jo marraskuun lopulta asti. Yritän tässä samalla sopeutua ajatukseen, että huomisen jälkeen olen taas vuoden vanhempi. 

Tärkeintä tänään -kirjan teemat:


"Tänään on hyvä päivä, juuri tänään. Ei huomenna tai ylihuomenna vaan tänään. Tänään on se päivä, jota olet odottanut."


"Tärkeintä tänään on kirja, jossa elämää tarkastellaan kolmesta eri näkökulmasta: koko elämän, yksittäisen viikon sekä päivittäisen toiminnan tasolta. Kirja tuo esiin näiden kolmen näkökulman taustalla olevan ajattelumallin, minimalismin, jonka avulla omaa elämää on mahdollista jäsentää niin, että siihen tulee lisää selkeyttä, tuloksellisuutta ja merkitystä."


"Kun karsii pois sen, millä ei ole merkitystä, jää tilaa ja aikaa sille, millä on merkitystä."

Onni on menneessä, onni on tässä, onni on huomisen hämärässä.

Kuten aiemminkin olen kirjoittanut minusta on vaikea saada pesunkestävää minimalistia, mutta olenkin huomannut joiltakin osin olleeni sellainen jo pitkään. Vuosien varrella olen rajannut asioita, joihin tartun ja joista iloitsen. Jonkun mielestä varmaan itsekkäästikin, mutta oma hyvinvointini vaatii pitkiä neulomissessioita, joutilaita sunnuntaiaamuja maukkaan aamiaisen parissa kynttilän valossa ja aikatauluttomuutta vapaa-ajalla. Luovuuteni kumpuaa omissa maailmoissa olemisesta, inspiroivien kirjojen ja lehtien ympäröimänä. Tulisin täysin ilman televisiota toimeen. Mites sinä? 


Kotimme tyyli on rakentunut pala palalta ja edelleen nautimme valinnoistamme, jotka ovat kestäneet aikaa. Helmiponttipaneeli on talon alkuperäisiin pintoihin kuuluva ja myös meidän kohennuksiemme osatekijä. Olen onnellinen, että rohkenimme heittäytyä maalaiselämään ja vanhan kiinteistön koulutettaviksi. Elämäntapa on johdattanut tämän blogin kirjoittajaksi. Joskus olen pohtinut, että olisinko aloittanut jo 90 -luvulla, jos tämä genre olisi jo silloin ollut vallalla. 

Nyt on nyt ja hyvä niin! Tässä elämänvaiheessa on paljon ihania asioita, joista ammennan voimaa ja vahvuutta, vaikka hetkittäistä kaikkivoipaisuuden tunnetta tuskin enää koskaan koen. Elämä on hyvää juuri tällaisena epätäydellisyyksineen ja onnen tulvahduksineen. Erityisen iloisena voin todeta ikääntymisen myötä huomanneeni tarkemmin itselleni sopivat kohtaamiset ja elämykset päästäen irti vahingollisista toimintamalleista unohtamatta leikillisyyttä ja lapsenmielisyyttä. 

Missä mietteissä sinä olet aloitellut uutta 20-lukua? Minä neulon vimmatusti itselleni ylipolvensukkia pakkaspäiviä lämmittämään ja kuuntelen samalla äänikirjoja. Näin saan kaksi kärpästä yhdellä iskulla: nautinnon tarinoista ja käsillä tekemisen riemun. 

Merkityksellistä tammikuista viikkoa! Tuija Toiveikas

Mokkapalarakkautta

Tiedätkö tunteen, kun kaupassa näet 30 kananmunan kennon alle kolmella eurolla ja iskee pakottava tarve sujauttaa se ostoskärryihin? Olin tuossa samaisessa tilanteessa kahdesti viikon sisällä. Ensimmäisellä kerralla vähän mielessäni naureskelin ihmisten hillittömälle hamstraukselle, mutta toisella kertaa päätin itsekin tehdä ostoksen, vaikka vähän arvelutti lukumäärä. Tosin siinä oli jo harkinnan hiven mukana. Päätin täyttää pakastinta leipomuksillani.

Kahdentoista tunnin virkistävien yöunien jäljiltä sain itseni virkoamaan jo kertaalleen lopettamani Lattekahvi -tavan voimin. Kuukausi sitten jouluna oivalsin, että ei kahvi todellakaan ole minun juttuni. Tee sopii elimistölleni paremmin, mutta kyllä tämän päivän puhdista osittain saan kiittää myös espresson kofeiinitujausta ja leppoisan lauantaipäivän hyvää tekevää kiireettömyyttä. 

Ah, ihanuus!

Ensimmäistä kertaa oikein tietoisesti nautin keittiömme pikkuremontin tuomista uudistuksista. Pitkäaikainen toiveeni sähköuunista katseen korkeudella toteutui joulun alla ja samalla saimme laatikon ja kaapin, joiden mekanismit ovatkin kaiketi moderneinta osiota keittiössämme. Ne sulkeutuvat sulavasti kuin huomaamatta, mikä on kiintoisa kontrasti nariseville lattialankuille.

Tuota alakuvan raitaa en kyllästy tuijottamaan keittiömme ikkunasta puuhieni lomassa. Maisemat olivat kuin matkailumainoksesta. Puuhella huokui suloista lämpöä ja Kitchen Aid vaahdotti munat ja sokerin silkkiseksi seokseksi. Spotifyn soittolista takasi viihtyvyyden.

Verannan ikkunoiden jääkukat ilahduttivat, kun kipaisin peltejä jäähtymään ennen kuorrutusta. Samalla riisiomenapuuro hautui kuin huomaamatta valmiiksi ja siinä sivussa kalakeitto muhi herkulliseksi. 

Tällaiset päivä, jolloin ei ole mitään erityistä suunnitelmaa tai ohjelmaa ovat huippukivoja. Huomaamattaan saa monta hauskaa puuhaa samaan aikaan valmiiksi. Tuli aivan kotiäitivuodet mieleeni. Tuolloin leivoimme lasten kanssa miltei joka toinen päivä tuoreita sämpylöitä ja puuhailimme keittiössä yhdessä.

Nyt kahden aikuisen taloudessa on toisaalta aika hupaisaa, että pakastin on pullollaan mokkapaloja. Laskeskelin, että jos aamukahvin kanssa söisi yhden joka päivä niin ne riittävät miltei pääsiäiseen. Minä siis lopetin kahvin juonnin, joten tämä oli tällainen käytännön rakkauden osoitus elämänkumppanilleni, joka pitää puuvarastot kunnossa, saunan lämpimänä ja pihan lumettomana sekä kompostin käynnissä. Osaltaan tämä oli myös konmaritusprojektia purkeissa ja purnukoissa. Kaakaojauhe tuli käytettyä vihon viimeistä ripausta myöten. Tai hippusia voi vielä olla pöydällä, jonka siivoan, kohta. 

Saunalla on pian pesuvedet valmiina. On siis aika hipsiä pakkasillan iloihin pihapolkua pitkin. 

Lauantai-illan terveisin Tuija

http://www.luontoportti.com/suomi/fi/puut/raita

Tammikuu & tulppaanit

Valkeat tulppaanit tuovat kevään tuntua talven keskelle. Nyt niiden etsiminen tuotti tulosta vasta useamman kehnohkon yrityksen jälkeen. Nappasin pihapensaista oksia ja mustikan varpuja tulppaanieni joukkoon, mutta vielä ovat kumpaisetkin omissa oloissaan. 

Helmikuussa vuosi sitten postasin #tulppaanitorstaista, jonka Kukkalan Sanna on laittanut alun perin liikkeelle. Tainalla Mansikkatilan mailla -blogissa on tarjolla upeita kuvia ja #kukkailottelua. 

Oletko sinä löytänyt kivoja polkuja blogista toiseen? Lopulta en enää muistakaan, mistä lähdin liikkeelle. Hortoilu vie toisinaan varsinaisiin elämyksiin. Blogimaailma on ihmeellinen!

Bloggailemisiin, Tuija

Iltahetki

Pihakoivun katveessa keinu odottaa kevättä

Simon & Garfunkel helähti yhtenä aamuna soimaan autoradion Nostalgia -kanavalta, jota satunnaisesti kuuntelen. He mainostavat itseään sloganilla Hyvän mielen musiikkia, mikä silloin tällöin soljuu juuri minun makuuni. Onko kanava sinulle tuttu?

Hiljaisuus ja rauha ovat minulle mieluinen olotila, vaikka tarvittaessa haen puhtia ja energiaa musiikista kulloisenkin tilanteen vaatimalla tavalla. Radiota kuuntelen vain yksin ollessani ja silloinkin hyvin kriittisellä korvalla. Ajatus tauotta pauhaavasta radiosta tai televisiosta saa niskakarvani pystyyn. 

Tunnelman luomiseen ja rentoutumiseen tai rauhoittumiseen musiikki on oiva lisä. Onneksi on Spotify!

Levollista sunnuntai-iltaa ruudun sille puolen! Tuija

Koti meidän -verstas iltavalossa

Valopallo pöydällä

Yhtäkkiä katseeni kiinnittyi pöydälle putkahtaneeseen valopalloon. Puhelimeeni tallentunut otos kuvastaa tilanteen loistokkuutta. 

Valoa kohti... Tuija

Aurinko armas

Pakkanen paukkui nurkissa, uunit lämmittivät taloa.
Verannan ikkunoiden jääkiteet sulattivat sydämeni.
Vuoden pimein aika on kääntynyt kohti valoisampia aikoja.

Olen kiitollinen tästä upeasta hetkestä keskellä keskiviikkoa.

                                                                <3 Tuija

Odottavan aika on pitkä

Sanoitta paras.
Tammikuu lopuillaan. 
Hyvä niin.

Sunnuntai-illan ajatuskin, Tuija

Mutteripannu

Täytyy myöntää, että Pauligin Cupsolo -keitin pyykkituvalla on jäänyt vähälle käytölle varsinkin nyt, kun joulupaketista kuoriutunut Cilion mutteripannu asettui sujuvasti taloksi hyvän käyttökoulutuksen ansiosta. Kiitos Turun tontuille!

Maistuvat pannukahvit kiehauttaa näppärästi puuliedellä ja samalla vierellä kuumenee mantelimaito höyryäväksi. Vaahtoava cappucino oli herkullinen välipala lauantaipuuhien lomassa. Ohjelmassa on ollut pyykkäystä, tamppausta, moppausta ja mankelointia, josta kirjoitankin joku kerta oikein oman tarinan. Pyykkitupa rakennettiin nimittäin aikanaan tuon ikivanhan Upo -kaunottaren ympärille. 

Aamusella valmistelin hellalle kalakeiton hautumaan hiljaksiin. Mummin vanha haudutusteline on käytössä päivittäin.Yrttien maustama runsas kasviskalakeitto maistunee huomenissa vielä paremmalta muhittuaan yön yli verannan viileydessä. 

Hämmästytin itseni havainnolla, että piparkakku maistuikin oikein oivalliselta rentouttavan kahvihetken makupalana. 

Sauna on lämpiämässä ja pyykkivuori taas hetkeksi hivenen pienempi. Lumikasat puolestaan kasvoivat. Huomenna soisin auringon paistavan ainakin mielikuvissa. 

No, pakkohan oli kurkistaa sääennustetta. Lumisadetta on tiedossa, mutta keskiviikkona aurinko pilkahtanee. Oletko huomannut, että päivä on pidentynyt jo aimo askeleen? Aamuyhdeksältä aurinko nousee ja iltapäivällä neljältä painuu mailleen. Valoisaa aikaa tulee päivä päivältä lisää, mikä sopii minulle paremmin kuin hyvin. Kiitos kirkasvalolampun, näin uskottelen itselleni, marraskuun hämärin aika sujui kenties kepeämmin kuin aiempina vuosina. 

Talviaikaan arjen onni on pihasaunan löylyt ja leppoisa tunnelma. Jokohan tänään lunta olisi riittävästi kierimiseen tai rehellisesti sanottuna pystynkö keräämään tarpeeksi rohkeutta hankeen kipittämiseen. Naapuriparat säikähtänevät kiljumista, joka siivittää yleensä urotekoni. Huh, nyt jo alkoi hirvittää. 

Leppoisaa lauantai-iltaa! Tuija

Puikonpääpaketti

Ystäväni tilasi muutamat Koti meidän -puikonpäät ja tällaiset rasiat väkersin niille lahjapaketeiksi. Askarteluhyllystäni pyykkituvalta löysin pieniä pahvirasioita, jotka somistin Teippitarhan pitsiteipillä. Kanteen kiinnitin vielä höyhenen. Valmista tuli käden käänteessä. Tällainen inspiraatio tällä kertaa. 

Jos olet kiinnostunut puikonpidikkeistä niin niitä voi tilata myös suoraan kotiverstaalta lähettämällä sähköpostia osoitteeseen: punalaverstas@gmail.com tai lähettämällä viestin Facebookin kautta.

Tammikuisin perjantai-illan terveisin! Tuija / Koti meidän

Piparkakkuleivos

Nuutin päivään päättyy Villa Iiriksen jouluttelut. Muistatko, kun kerroin jäätelöaltaalla syntyneestä ideastani? Tänään oli aika testata ideaa. Sydänpiparimuotilla pala tiikerijäätelöstä, alle piparkakku ja päälle toinen. Lopputulos tässä.

Uuden vuoden kunniaksi yksi valkoinen kynttilä. 
Puhallus! Turkoosinsininen toive tuulen mukana matkaan. 
Herkuttelu parhaassa seurassa. Hyvä mieli, autuas olo. 

                           Kiitollisin ajatuksin, Tuija

Tammikuinen pakkastervehdys

Tämä talvinen kuva on saanut sellaisen suosion Instagramissa, että on aivan pakko laittaa se tänne blogiinkin. Itseäni viehättää erityisesti puiden latvuksissa välkähtävä auringon kajo vauhdin huuman ohessa. Olen iloinen, että hiihtimeni pääsivät verryttelemään. 

Lukemat lämpömittarissa keittiön ikkunan takana ovat vaihdelleet huimasti. Ensin pakkasta ja lunta, sitten vettä ja jääkaljamoinen piha, jossa saattoi miltei luistella. 

Nyt on taas maisema suloisen valkeana, mutta talvikeleissä kantateillä ajelu ei saa riemusta kiljahtelemaan. Onneksi päivän pidentyminen piristää ja lumista metsää ehtii hissuksiin körötellessä ihailemaan. Kuuntelen samalla cd:ltä Roope Lipastin Rajanaapuria ja hihittelen itsekseni. 

Silmät kiiluen odotin ensimmäisiä valkeita tulppaaneja ruokakaupan kukkaosastolle. Kuusoset lähtivät ja aavistuksen keväästä toivat lempikukkani ja pihapensaiden oksat, joihin on kohta puoliin puhkeamassa silmut kodin lämmössä. Kirsikkapuun oksa vasta upea olisi. Kotonasi -blogissa voit käydä kurkistamassa kuvan hurmaavasta sellaisesta, jonka Annukka on hellästi hoivaamalla saanut miltei kukkaan.

Tulppaanien aikaan, Tuija

Kuorma-auto on lastattu

Loppiaisena maistellaan vielä uunituoretta limppua riisipuurolounaalla. Joulu on takana ja kevättalvi täällä. Kameran kanssa häärin valon kajoa ihastellen ja katsastellen uusia kuvakulmia.

Koti kaipaa raikastusta. Paukkupakkasella on hauskaa tampata matot raikkaiksi lumessa. Samalla saa itselleen punaiset posket ja pirteän olon. 

Kevättalvella alkaa tässä talossa keittojen kultakausi. Meille maistuvat kasvissosekeitot erilaisilla lisukkeilla. Keitot ovat siitä mainiota ruokaa, koska niitä voi tehdä kerralla ison annoksen. Osan voi pakastaa tai sitten syödään useampi kerta samaa soppaa. Reseptien noudattaminen on minulla työlästä, mutta soveltamalla onnistuu mainiosti. Millaiset keitot sinulle maistuvat? Onko olemassa jokin bravuurikeitos?

Valoa kohti! 

Aurinkoisin ajatuksin Tuija