tiistai 7. toukokuuta 2019

Toukokuisia tunnelmia




Lennä, lennä hetken tulinen lintu.
Tee pesä pilvien väliin.
Sitä se onni on,
ettei hetkeen katso taakseen
eikä eteen.

- Tommy Tabermann - 



http://www.lahtiset.fi/fi/


"Värit, materiaalit, muodot ja tunne tilassa tekevät siitä viihtyisän. Harmoniaa ja kotoisuutta vaalimme satavuotiaan huvilamme verannalla.
Linnunlaulu ja luonnon äänet kaikuvat ruutuikkunoiden läpi sisään."

- Koti meidän -


Minustako bloggaaja?
Minustako bloggaaja?

Minustako bloggaaja -ryhmässä kysyttiin: 
Miksi päätit aloittaa bloggaamisen? 

Kuusi vuotta sitten olin Camillan valokuvauskurssilla Adalmiina Helmi -sisustusliikkeessä Paimiossa. Viikonloppu tyttären pikkuyksiössä on majapaikkana mitä mieluisin ja kurssi käänteentekevä. Inspiroiduin! 

Tutustuin Hannaan, jonka kannustamana perustin Koti meidän -blogin. Villa Puomi Visuals on mentorini aikaansaannos. Ihailen hänen taitojaan ja tehokkuuttaan visualistin työssään.

Miksikö minusta tuli bloggaaja? Te, jotka olette jo pidempään seuranneet puuhiani tiedätte vahvuuteni ja kehityskohteenikin. Ensisijaisesti halusin löytää kanavan luovuuteni kukkasille. Heittäydyin aika rohkeasti kohti uusia, tuntemattomia alueita elämässäni. Estetiikka ja visuaalisuus ovat elämäni kantavat voimat. Saan hurjasti voimaa ja hyvää mieltä monenlaisista silmääni miellyttävistä yksityiskohdista ja kokonaisuuksista. Mikäpä parempi tapa tallentamiseen on kuin kamera. Hahmotan maailmaa ympärilläni linssin läpi. Mietin rajauksia ja sommittelua. Etsin muiden kuvista ideoita, joita voimme toteuttaa myös Samos -kuvauksissa.Tuolla roolini on ajoittain kuvattavana. Matkakumppanini on meistä se, joka on perehtynyt aikoinaan aiheeseen syvällisemmin  kuin minä, joka puolestaan on sukeltanut pää edellä kuvien syövereihin. Yhdessä olemme loistotiimi!

Blogejani yhdistävät estetiikka ja tunnelmointi. Uppoudun omiin maailmoihini ja se, jos mikä on parasta tässä iki-ihanassa harrastuksessa. Koskaan en voi olla varma, mihin valitsemani materiaali johdattaa. Valmista reseptiä en osaa noudattaa. Improvisointi on minun juttuni.

Vastasinkohan vieläkään kysymykseen #minustakobloggaaja, mutta Mitä kuuluu? niin ehdottomasti paras päätös ikinä oli lähteä tälle tielle, jonka varrella olen kohdannut hengenheimolaisia ja sielunsiskoja. Luettelosta tulisi pitkä! Tunnistatko itsesi näkymättömältä listaltani? Olemmeko me kohdanneet? Jos niin miten? 

Kommentoi ja kerro, mikä merkitys Koti meidän -blogilla on sinulle? Vieläkö jaksat seurata  vai junnaanko paikallani samoja vanhoja juttuja kelaten? Saat toki hypähtää Samoksen maisemiin ja jättää sinnekin merkin käynnistäsi. Viimeisen kuvan muratti tuo muistoja mieleen poluilta oliivilehtojen läpi kohti autiorantoja.

Herra Heinämäki ja Leijonatuuliviiri -elokuva oli itse asiassa käänteentekevä kokemus, joka johdatti minut bloggaajaksi. Kannatti siis vastata Joo, kun Kahilainen piipahti kysymässä kiinnostustamme vuokrata kotiamme kuvauslokaatioksi.

Kiitollisena kannustavasta vierellä kulkijasta! Tuija










9 kommenttia:

  1. Muistankin sen, kun kerroit aikanaan siitä Herra Heinämäki-jutusta ja pakko oli äsken käydä katsomassa videokin sillä silmällä, että hahmotan sen nimenomaan teille. Taisi leipomo olla teidän ihanan puusepänverstaan paikalla?

    Kiva oli lukea taustaa blogillesi, joka on siinä mielessä "tuttu ja turvallinen", että sisällössä on aina vähintäänkin peruspositiivinen vire <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitan sanomallani sitä, että tänne kun tulee, ei tarvi "pelätä" joutuvansa keskelle mitään valitusryöppyä, vaan näet kaikessa aina hyvää.

      Poista
    2. Kiitos kommentistasi Annukka!

      Leipomo oli etupihalle rakennettu lavaste, joka syksyn tullen sitten purettiin. Harmi, ettei ollut kunnon perustaa niin olisi voinut jäädä pysyväksi rakennukseksi, vaikka takaseinä puuttuikin.

      Tuli hyvä mieli, kun kirjoitit "peruspositiivinen vire". Olen saanut kuulla useammaltakin ihmiseltä palautetta, että näen kaikessa hyvää ja osaan myös sanoittaa positiivisuutta kannustavaan tyyliin. Aina ei itseään pysty näkemään noin myönteisessä valossa, mutta viimeksi eilen tyttären maratonpuhelussa sain kuulla olevani juuri tuollainen. Liikuttavaa!

      Tämä blogi on minulle tärkeä hyvinvoinnin kanava sekä tekstien, kuvien että erilaisten kontaktien myötä. Visuaalisuus ruokkii mielikuvitustani ja antaa inspiraatiota luovuuteen.

      Kesää kohti blogikollegani! Sydämellisin terveisin Tuija

      Poista
  2. Oli ihana kohdata siellä Rouva Sanan kirjajulkkareissa ja löytää sitä kautta tänne sinun visuaalisesti niin kauniiseen blogisiisi. Nyt minä haluaisin katsoa tuo Herra Heinämäki ja Leijonatuuliviiri niin näkisin teidän talon ihan omin silmin. Mukavaa Samos reissua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Marjo! Kiitos kauniista sanoistasi! Mukavaa, että sinäkin pidät blogini estetiikasta. Pari vuotta sitten minua haastateltiin Koti -liitteeseen ja osa artikkelista löytyy täältä: https://www.aamulehti.fi/kotimaa/tama-kaunis-koti-haluttiin-elokuvan-nayttamoksi-nappaa-ideat-itsellesi-23587357 ja täällä ajatuksiani otsikolla Kansikuvatyttö:https://villaiiris.blogspot.com/2016/04/kansikuvatytto.html
      Kuulumisiin! Tuija alias tuikku

      Poista
    2. No höh, ei taidakaan laittamani linkit toimia, mutta yritinpähän ainakin. ;)

      Poista
  3. Löysin tänne ihanaan blogiisi Instagram ketjun kautta, hauska tutustua! Liityin lukijaksi ❤❤❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! Toivotukseni oli hupsahtanut väärälle riville! Terveisin Tuija

      Poista
  4. Tervetuloa Kaunismäessä! Sinun blogillasi on ihastuttava nimi. Tulen vierailulle! Aurinkoista viikonvaihdetta! Tuija

    VastaaPoista