torstai 2. toukokuuta 2019

Väriä elämään

Villa Iiriksen sinivuokot


Täytyy todeta, että asumme vuokkojen valtakunnassa. Lempipuuhaani on bongata erisävyisiä vuokkoja pitkin pihaa ja pikkumetsäämme. Etelärinteessä ovat myös  kielot valmiina pullahtamaan esille. Nautitaan kuitenkin ensin näistä.

Valkovuokkoja on pieni, kasvava mätäs syreenin juurella ja sinivuokkoja eri variaatioina tuhansittain. Nyt nuo kaikki ovat tiukasti supussa suojassa vaakaviistoon pyryttävässä räntäsateessa, joka onneksi on maan pinnalle saapuessaan märkä läntti. Valkeus tästä nyt vielä puuttuisikin.

Lapsena olisin mieluusti poiminut sinivuokkoja maljakkoon, mutta rauhoitettujen kasvien ottaminen ei ollut suotavaa. Äiti piti siitä huolen. Valkovuokkoja olikin runsain mitoin myös minun leikkeihini. Muistaakseni sisustin ison kiven viereen rakentamaani "kotia". Olisipa hauskaa päästä ajassa taaksepäin vakoilemaan puuhiani isojen kuusien alla.


VillaIiriksen vuokkolajitelma


Huhtikuu meni niin hujauksessa, että vasta äsken huomasin kääntää Hyvä vuosi -kalentereihini uudet aukeamat. Toukokuun motto on Huomaa kauneus ympärilläsi. Linkistä voit tutustua postaukseeni Fridan kalentereista. Lisää hänestä bloggaajana voit lukea kevään uutuudesta Bloggaajan käsikirjasta, jonka on kirjoittanut Rouva Sana. Kirjassa on kuusi maamme eturivin asiantuntijabloggaajaa kertomassa oman tarinansa.

Bloggaajan käsikirja kuulosti niin kiinnostavalta, että lähdin varta vasten pitkän matkan taa maaliskuisena arki-iltana osallistumaan kirjan julkistustilaisuuteen. Marjon matkassa kirjoitti tilaisuudesta postauksen kera kauniiden kuvien. Ostamani opus odottaa sopivaa hetkeä perehtymiseen ja uskon sen varmasti tuovan uusia ajatuskulkuja, vaikka Rouva Sana kutsuikin minua konkaribloggariksi. Siis sitä suuremmalla syyllä uudet tuulet olisivat sykähdyttäviä.

Loppuillasta menin juttelemaan Lankasataman Katjan kanssa, mistä syntyikin yllättäen aivan huikea kohtaaminen Keravan illassa. Tuosta ikimuistoisesta tuokiosta seurasi mm. postaus otsikolla: Maailman kaunein puikkomitta. Yhteistyöstämme myöhemmin lisää. Hanko pysyy entistä tiiviimmin kesäretkilistallamme. Tällä erää autoon täytyy mahtua Fiskarsin puutavaran lisäksi muutama pehmeä lankakerä. Neulesormia syyhyttää! Uskon nuoruuden neulevimman heräävän uuteen kukoistukseen.

Kesä on mielessä takatalvesta huolimatta. Hienoa, että telttailuvarusteet ovat kunnossa. Kymmensenttiset ilmapatjat tekevät yöstä ylellisen raikkaassa ulkoilmassa. Trangialla aamiaista ja iltapalaa on hauskaa laitella. Onko lukijoissa muita telttailijoita? Automatkoilla on kivaa neuloa tai virkata silloin, kun ajovuorossa on Maailman kauneimman puikkomitan luoja.

Toukokuisin terveisin! Tuija


Villa Iiriksen valkovuokot


10 kommenttia:

  1. Kauniita vuokkoja 😍 Sinivuokot kuuluivat niin minun lapsuuteeni ja oikein harmittaa kun niitä ei tahdo löytyä tästä meidän metsästä. Valkovuokkoja onkin sitten niidenkin edestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on siis päinvastoin kuin minulla. Valkovuokkomättään siirsin itse metsästä kauan sitten ja nyt vasta vuosien jälkeen se vähitellen alkaa kukoistaa. Harmi, etten tarkemmin miettinyt sijoituspaikkaa aikanaan. Hyvää viikonloppua! Tuija

      Poista
  2. Kaunis tarina vuokoista Tuija <3.

    Ja iloista, että kohtasimme ensi kerran kasvokkain Bloggaajan käsikirjan julkistamistilaisuudessa. Kuka sitä olisikaan arvannut, mihin kaikkeen sinun aika tavalla extempore saapuminen lopulta johtaa <3.

    Ihanaa toukokuuta Tuija!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo tempaisu irti arjesta teki hyvää! Uusia, virkistäviä kohtaamisia ja inspiraatiota bloggaamiseen.

      Aurinkoisen toukokuun toivein! Tuija

      Poista
  3. Ihanaa, että tulit paikalle. Silläkin oli joku tarkoituksensa... jäädään siis odottamaan, mitä kaikkea se poikii sinun elämääsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, kaikella on tarkoituksensa. Takatalven myötä kevätkelien palatessa osaa taas arvostaa niitä vielä enemmän. Uskomattomalta tuntuu, että loikoilin jo kerran parvekkeella ottamassa aurinkokylpyä huhtikuussa. Nyt oli aamulla maa valkeana. Voi vuokkoparat!
      Toukokuisin tuulahduksin, Tuija

      Poista
  4. Kun minä olin lapsi saimme myös ihailla sinivuokkoja mutta emme poimia niitä. Kerran toin äidille valkovuokkokimpun kanssa äitienpäivänä yhden sinivuokon eikä äiti siitä suuttunut.

    Oli kiva tavata Bloggaajan käsikirjan -tiimoilta ja kiva kun linkkasit minun postaukseen. Ihan huikea opus ja tilaisuus myös ihanan lämminhenkinen. Olen lukenut tai sanotaanko ahminut kirjaa ja miettinyt, että "aika rohkeasti sitä oma blogi on aikoinaan pistetty pystyyn".

    Kivaa alkanutta toukokuuta Tuija <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi silloin kuusi vuotta sitten, kun bloggaamisen aloitin en liikoja kasannut itselleni paineita. Vieläkään en suostu siihen vaan haluan pitää tämän hyvän mielen harrastuksena, joka tuo flow -hetkiä arjen keskelle. Ihailen sinun valokuviasi!

      Blogimaailmassa olen tutustunut moniin hengenheimolaisiin, mikä on ihan huippukivaa!

      Toukokuisen sunnuntain terveisin Tuija

      Poista
  5. Lovely blog. Thanks for sharing with us.This is so useful.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. You are welcome! Nice to read that you enjoy! Tuija

      Poista