Syystunnelmia

Syysaamujen utuiset maisemat ovat houkuttaneet pysähtymään auringonkukkapelloille ja Löngelmäveden rannoille hengähtämään hetkeksi. Keittiön komuutin päällä hehkuu kimppu, jonka sain tuliaisiksi kaypungin niityltä. Se ja kuvun alla piileksivät "vanhojen ihmisten keksit" saavat suupielet kohoamaan hymyyn hauskoine muistoineen toissa viikonlopulta, kun pienet jalat tepsuttivat vauhdikkaasti ympäri taloa. 

Jättikokoiseksi kasvanut Mårbackani on nauttinut tämän kesän olosuhteista ja minä sen sekä pikkuisten taimien hoitamisesta verannalla. Hempeä värisävy on vallannut sydämeni kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Tämän kesän lempimekkonikin valikoitui saman värisenä Nanson alesta.  Saunan terassilla on kesäkukkien poistomyynnistä pelastamiani pelakuita, jotka ovatkin sitten yllätyksekseni riemunkirjavia, kuten syyskauden Marimekko Iso mehu, joka on suonut piristystä arjen keskelle. Arvelen värisuoran selviävän talvetuksestakin reippaasti, koska elpyivät upeiksi hellässä hoivassani. 

Ensimmäinen asia, jonka muistan lumonneen minut tähän taloon astuessani oli lasiveranta, vaikka tuolloin ikkunanpuitteet eivät olleetkaan parhaimmillaan kakanruskeina. Seinän väriä juuri viime sunnuntain sushiaterialla pohdimme, mutta meistä kummallakaan ei ollut tarkkaa muistikuvaa tuolta ajalta kolmen pienen vanhempina remontti-innostuksessamme. Täytyisi selata vanhoja kuvia niin saisimme selvyyden, mitä oli ennen Uulan pellavaöljymaalia, joka tuo talvisinkin lämmön tunteen pakkasen paukkuessa ja hyytävän pohjoistuulen viheltäessä nurkissa. Hyviä päätöksiä olemme kyenneet kuitenkin tekemään noina aikoina univajeesta huolimatta arjen pyörityksessä. Silloin ei juurikaan loikoiltu joutilaana sängyllä.

Viikko sitten nostin rakkaan Singerini lipaston päälle ja sain korjattua kiinnityskulmistaan revenneen vuodekatoksemme. Pesin sen vastoin pesuohjeita ennen ompelua ja nyt se on kuin uusi.  Täytyy olla tarkkana, ettemme kumpikaan istu helmusten päälle uudestaan. 

 Ompelukoneen hurina hiveli koko olemustani pitkästä aikaa. Ihastuin ompelemiseen kuusi vuotiaana, kun sain olla valitsemassa äidin uutta Husqvarnaa, josta kauppoja hierottiin maalaiskotimme keittiössä. Kodikas ääni on saatava kuuluville useammin. 

Kesäkammarista siirtyminen erkkeri-ikkunalliseen sänkykamariin yläkertaan on aina yhden kauden päätös. Haikeutta ja kesästä luopumisen tuskaa lievittääkseni lueskelin syysmatkapostauksiani, mutta Samoksen kaipuu saa melkein silmät kyyneliin. Passimme ovat vanhentuneet ja tulevat matkat ovat vain haaveissa. Surullisinta on, että mielikuvamatkailuissa huomaan elävien muistojen haipuneen vaikeammin tavoitettaviksi. 

Onneksi kotielämä ravitsee sieluani monin tavoin. Pienet asiat tuovat iloa ja hyvää mieltä. Olin jo laittamassa tätä vanhaa, valkeaa rautaista kynttilänjalkaa kierrätykseen, mutta sen ilme muuntui täysin Rustasta ostamillani pitkillä kynttilöillä, joiden valon kajossa oli eilen illalla ihana siirtyä viikonvaihteen tunnelmiin Martinin soidessa viereisellä sohvalla taitavasti näppäiltynä.

Syksyn tietää lymyilevän nurkan takana, kun hämärä alkaa hiipiä näköpiiriin aina vain aiemmin ja aiemmin. Kohta on pihasauna lämmin ja auvoisa perinteemme valmiina nautittavaksi.  Laudeliinat ovat mankeloituina, puhtaat lakanat pedattuina ja kesän tuntua vielä ilmassa. Sytytän verannalla kynttilät valaisemaan iltapalaa kylpemisen jälkeen. Hengitän syvään ja listaan mielessäni kiitollisuuden aiheita tältäkin päivältä. Tiedätkö, että kiitollisuus lisää hyvinvointia enemmän kuin lottovoitto? Tähän tartun kuin oljenkorteen. Uskon elämän asettuvan uomiinsa vähitellen. 

Muistathan, että voit seurata blogiani myös Blogit.fi -sivuston kautta. Sieltä näet koosteen tuoreimmista kirjoituksistani.  Herättääkö syksyn tulo sinussa tunteita? Millä mielellä sinä lähdet kohti hämärtyvää ajanjaksoa? Mitä sinulle kuuluu? 

Ilta-ajatuksin, Tuija