Lokakuun ensimmäisenä perjantaina iltapäivän aikaan aurinko oli vielä lämmittänyt verannan mukavaksi teehetkeen ja syksyinen valo valaisi näkymän suloisilla sävyillä seesteiseksi. Pihapuiden lehdet kellersivät ja osa oli punervia. Nautin rauhasta ja kiireettömästä kotielosta. Imuri ja moppi saivat olla rauhassa omissa oloissaan.
Viikonloppuna vinha tuuli tuiversi lehtiä maata kohti. Eilen ihastelin sinistä taivasta, jota vasten keltaiset koivunlehdet näyttivät kuin jalokiviltä leijaillessaan alaspäin. Vastavärit saivat värit loistamaan. Hymyilytti tanssivat, kieppuvat lehdet.
Aamusella nostan tapani mukaan päivän kortin ja tämä on yksi kaikkien aikojen lempikuvistani teksteineen. Iloa ja voimaa me kukin saamme erilaisista asioista ja olotiloista, mikä on hyvä. Onneni on tallentaa kuvamuistoja ja ammentaa niistä inspiraatiota milloin mihinkin ajatuskulkuuni. Ja niitähän riittää...
Lukeminen lohduttaa -postauksen on kirjoittanut Sopusointuja -blogisti Maarit. Vinkkaan tuon sinulle, koska sinäkin saattaisit siitä löytää jonkin hyvän kirjavinkin itsellesi luettavaksi. Maaritin Instagram -tilin ansiosta löysin Sofie Sarenbrantin kirjat. Kesällä ahmin miltei ne kaikki. Viimeisimpänä kuuntelin Kuoleman kintereillä äänikirjana, vaikka lukijan intonaatio olikin häiritsevä. Tilannetta helpotti, kun säädin toiston nopeutta. Villasukkakudin eteni huomaamatta kerros kerrokselta samalla tarinaa ahmien. Olikin oiva aika saada jännityskirjakiintiö tältä kaudelta päätökseen ja voin seuraavaksi siirtyä johonkin toisenlaiseen, vähemmän jännittävään. Seuraava neuletyökin voisi olla vähän erilainen. Pimeiden iltojen saapuessa mieleni kaipaa jotakin kepeämpää luettavaa, joka suo levolliset unimaailmat.
Asiasta kukkaruukkuun...
Pelargoniamme voivat edelleen hyvin ja olen toiveikas näiden hyvävoimaisten yksilöiden selviämisestä talven yli. Samoksella pelakuut viettävät vuoden ympäri ulkoilmaelämää ja niin tekisin varmasti minäkin täällä pohjoisen viimoissa karaistunut ihminen, jos onni potkaisisi ja saisin mahdollisuuden ihmetellä välimerellistä maailmaa keskellä talvikautta uppoutuen kirjapinoihin ja kirjoittamiseen kuvaamisen ohella. Näen itseni jo siellä sieluni silmin pitkillä aamukävelyillä. Mieluiten tietysti oivallisessa seurassa yhteisiä polkuja tallaten kitara olalla keikkuen.
Voi tätä syksyä, joka saa minut aina nostalgisoimaan ja haaveksimaan. Uskon sen olevan vastapainoa arkielämälleni ja JIM eli jotain ihan muuta. Mielikuvituksen siivin voin seikkailla hyvällä omalla tunnolla mielin määrin. Teetkö sinä mielikuvamatkoja? Tinnitusmasterini aaltojen kohinat Potokaki ja Kokkari sopivat tähän minun tyyliini paremmin kuin hyvin. Varpeideni liottelu vedessä on lempipuuhaani. Paremman puutteessa iso emalivatikin riittää tunnelmaan pääsemiseen.
Lempeitä iltahetkiä lokakuuhun! Terveisin Tuija
