Lokakuun ensimmäisenä perjantaina iltapäivän aikaan aurinko oli vielä lämmittänyt verannan mukavaksi teehetkeen ja syksyinen valo valaisi näkymän suloisilla sävyillä seesteiseksi. Pihapuiden lehdet kellersivät ja osa oli punervia. Nautin rauhasta ja kiireettömästä kotielosta. Imuri ja moppi saivat olla rauhassa omissa oloissaan.
Viikonloppuna vinha tuuli tuiversi lehtiä maata kohti. Eilen ihastelin sinistä taivasta, jota vasten keltaiset koivunlehdet näyttivät kuin jalokiviltä leijaillessaan alaspäin. Vastavärit saivat värit loistamaan. Hymyilytti tanssivat, kieppuvat lehdet.
Aamusella nostan tapani mukaan päivän kortin ja tämä on yksi kaikkien aikojen lempikuvistani teksteineen. Iloa ja voimaa me kukin saamme erilaisista asioista ja olotiloista, mikä on hyvä. Onneni on tallentaa kuvamuistoja ja ammentaa niistä inspiraatiota milloin mihinkin ajatuskulkuuni. Ja niitähän riittää...
Lukeminen lohduttaa -postauksen on kirjoittanut Sopusointuja -blogisti Maarit. Vinkkaan tuon sinulle, koska sinäkin saattaisit siitä löytää jonkin hyvän kirjavinkin itsellesi luettavaksi. Maaritin Instagram -tilin ansiosta löysin Sofie Sarenbrantin kirjat. Kesällä ahmin miltei ne kaikki. Viimeisimpänä kuuntelin Kuoleman kintereillä äänikirjana, vaikka lukijan intonaatio olikin häiritsevä. Tilannetta helpotti, kun säädin toiston nopeutta. Villasukkakudin eteni huomaamatta kerros kerrokselta samalla tarinaa ahmien. Olikin oiva aika saada jännityskirjakiintiö tältä kaudelta päätökseen ja voin seuraavaksi siirtyä johonkin toisenlaiseen, vähemmän jännittävään. Seuraava neuletyökin voisi olla vähän erilainen. Pimeiden iltojen saapuessa mieleni kaipaa jotakin kepeämpää luettavaa, joka suo levolliset unimaailmat.
Asiasta kukkaruukkuun...
Pelargoniamme voivat edelleen hyvin ja olen toiveikas näiden hyvävoimaisten yksilöiden selviämisestä talven yli. Samoksella pelakuut viettävät vuoden ympäri ulkoilmaelämää ja niin tekisin varmasti minäkin täällä pohjoisen viimoissa karaistunut ihminen, jos onni potkaisisi ja saisin mahdollisuuden ihmetellä välimerellistä maailmaa keskellä talvikautta uppoutuen kirjapinoihin ja kirjoittamiseen kuvaamisen ohella. Näen itseni jo siellä sieluni silmin pitkillä aamukävelyillä. Mieluiten tietysti oivallisessa seurassa yhteisiä polkuja tallaten kitara olalla keikkuen.
Voi tätä syksyä, joka saa minut aina nostalgisoimaan ja haaveksimaan. Uskon sen olevan vastapainoa arkielämälleni ja JIM eli jotain ihan muuta. Mielikuvituksen siivin voin seikkailla hyvällä omalla tunnolla mielin määrin. Teetkö sinä mielikuvamatkoja? Tinnitusmasterini aaltojen kohinat Potokaki ja Kokkari sopivat tähän minun tyyliini paremmin kuin hyvin. Varpeideni liottelu vedessä on lempipuuhaani. Paremman puutteessa iso emalivatikin riittää tunnelmaan pääsemiseen.
Lempeitä iltahetkiä lokakuuhun! Terveisin Tuija
Tavoitan postauksesta syksyn tuoman tunnelman. Minulla on ollut kiireinen syksy. Voisi jopa sanoa, että liian kiireinen. Olen opiskellut työn ohessa, niin viikonloppuja on mennyt niissä merkeissä. Lauantaina haravoin lehtiä pihalta ja sitä hommaa tulee vielä riittämään, koska vaahtera ei ole vielä tiputtanunut lehtiään. Kauniita lokakuun päiviä sinulle!
VastaaPoistaKiitos Tarja! Syyselämä on kovin toisenlaista kuin muut vuodenajat. Joskus kiireistä, toisinaan toisenlaista. Onneksi ajanjaksot vaihtelevat ja soljuvat eteenpäin ominaispiirteineen. Lokakuisiin tunnelmiin! Tuija
PoistaKiitos Tuija linkityksestä ja ihana kuulla, että kirjavinkki-juttuni toimi inspiraation lähteenä. Lukeminen todellakin lohduttaa, etenkin nyt haluan paeta tätä hirveää maailmaa kirjojen maailmaan.
VastaaPoistaLempeitä syksyn tunnelmia ja hetkeen tarttumista, siivous voi odottaa kauniina päivänä.
Huomasin kirjoituksestasi, että sanoit pelakuu. Mulla on muistikuvana, että meilläpäin Keski-Pohjanmaalla sanottiin pelapuu. Jäin miettimään olenko kuullut väärin, mutta voihan se kasvaa myös puumaisena. Onko sinulla tietoa? Joka tapauksessa valkoinen pelargoniasi on ihana!
Mukavaa lokakuuta!
Hei Maarit!
PoistaValkeat Mårbackani ovat kukoistaneet paljon paremmin kuin peruspelakuut, joita en ole koskaan kuullut sanottavan pelapuiksi. Hauska nimitys, jota voisi käyttää valtavista yksilöistä, joita aina Samoksella ihastelen. Ostin nuo omat suojattini lähipuutarhalta, josta saa parhaat, laadukkaat taimet ja kukat.
Huomenna vien ystävälleni lainaan osan jännäreistäni ja metsästän itselleni jotakin uutta inspiroivaa luettavaa joko kirjakaupasta ja kirjastosta.
Lukeminen hellii mieltä ja välttelen uutisia, koska olen mieluummin pimennossa kuin ahdingossa.
Aurinkoa lokakuisiin syyspäiviin! Tuija