Yllätyin, kuinka vahvasti vuosikymmenen vaihtuminen 20 -lukuun sai ajatukseni pyörimään menneessä. Tästä miljööstä tuli kotimme 90 -luvulla samaan aikaan perheemme kasvaessa kolmilapsiseksi. 2000 -luvun alku oli intensiivistä remontoinnin ja kunnostuksen aikaa. Saunan hirsien kengitys ja totaalinen kunnostus oli iso rajapyykki. Kiitos vanhempieni avun selvisimme ruljanssista kunnialla.
Seuraavalla vuosikymmenellä opettelimme lomailemaan. Se on ollut tarpeen niin ihanaa kuin omien kätten jäljen tulosten ihailu onkaan. Lapsemme ovat aikuistuneet ja lennähtäneet omille siivilleen. Koti meidän on nyt mummola yhdelle pienelle piiperoiselle ja kotikoti kolmelle nuorelle naiselle, mutta ensi sijaisesti meidän kahden ympärivuotinen koti. Tässä miljöössä yhdistyy huvilaelämä ja arki erilaisine mausteineen. Aiemminkin olen kirjoittanut, miten valitsemamme elämäntapa on muovannut meitä ihmisinä ja auttanut kehittämään vahvuuksiamme. Epäilen, että ilman kaikkia kokemuksiamme: ilonhetkiä ja koettelemuksia, olisimme toisenlaisia ihmisiä, Samos -rakkaudestamme puhumattakaan.
2010 esikoisen valkolakkia juhlittiin isolla joukolla ja sen jälkeisinä vuosina oli juhlahumua miltei vuosittain. Jännityksellä odotan, mitä Villa Iiriksen sadas vuosi tuo tullessaan. Olisipa kiva tietää, miltä vuonna 1920 sali näytti isoine kaakeliuuneineen ja keittiön alkuperäisen tulisijan näkeminen olisi mahtavaa. Ikkunoihin raapustetuista merkinnöistä on selvinnyt, missä oli ruokasali, isännän huone, Veran huone ja vierashuone. Piharakennusten historia juontaa juurensa vielä kauemmas 1800 -luvulle. Herra Heinämäki ja Leijonatuuliviiri -elokuvan produktiossa mukana olo vuonna 2011 oli elämys vailla vertaa. Siitä sai alkusysäksensä blogihaaveeni, joka näki pitkällisen harkinnan jälkeen päivänvalon elokuussa 2013.
Eläminen historian siipien havinassa on antoisaa. Omalta osaltamme olemme kirjoittamassa jo kolmatta vuosikymmentä tämän talon tarinaa. Kiintoisa yksityiskohta on, että meidän perheemme on tätä taloa asuttaneista perheistä vasta viides ja kaiketi meidän lapset ovat ensimmäiset, joiden juuret ovat täällä tukevasti lapsuudesta aikuisuuteen. Mekin olemme varttuneet nuorista vanhemmista isovanhemmiksi.
Maalaiselämä vaatii sinnikkyyttä ja sisua, mutta myös näkökulmanottokykyä. Ilman toiveikasta ja optimistista elämänasennetta olisimme tuskin puskeneet läpi tiukkaakin tiukempien tilanteiden ja ajoittain huolten täyttämässä tunnelissa olemme onnistuneet näkemään valon säteitä. Elän kuulemma välillä Lantliv -kuplassa, mikä lie ollut selviytymiskeino pahimpina hetkinä. Taito nähdä romuläjässä potentiaalia ja rumuudessa kauneutta sekä visio valmiista toiveesta kannustaa ahkeroimaan kohti päämäärää. Innostus ja kannustus ovat iso osa yhteistä tapaamme toimia saumattomasti samaan suuntaan tähdäten.
Arvelen teitä olevan siellä ruudun takana monia tuttuja ja tuntemattomia. Olisipa ihanaa saada merkki piipahduksestasi tuonne kommenttilaatikkoon. Joko tiedät, mihin uusin loikkani minut vei?
Onnellisen uuden vuosikymmenen toivotuksin! Tuija
 |
| http://www.jademodel.fi/models |
