Hotel Tegel

Jokavuotinen, perinteinen retkemme Fiskarsiin toteutui toissa viikolla heti hotelli Tegelin avattua ovensa asiakkaille.  Sattumoisin olimmekin hotellin ensimmäiset ja ainoat majoittujat tuona keskiviikkona piipahdettuamme ensin Hangossa syömässä herkulliset Classic Pizzat Itäsatamassa. Oma suosikkini on maukas yhdistelmä mozzarellaa, punajuurta, hunajaa ja aurajuustoa. Toiveena oli nauttia merellisestä ympäristöstä ulkoterassilla, josta oli kuitenkin pakko siirtyä sisätiloihin suojaan hyytävältä tuulenpuhurilta, joka viilensi aurinkoisen kesäpäivän niin, että tuli ikävä villasukkiani. 

Lisää kuvateksti

https://www.fiskarsvillage.fi/majoitus/hotel-tegel/

Kuvankaunis maisemaikkuna

Kuuletko kosken kohinan?

https://nikari.fi/fi/tuotteet/

Hotelli Tegel sijaitsee Fiskarin kylässä joen varrella Kuparipajan naapurissa Wärdshusia vastapäätä. Tästä linkistä  pääset tutkimaan tarkemmin tätä hurmaavaa punatiilistä hotellia palveluineen. Tegel on ruotsiksi tiili, joka oli viehättävänä yksityiskohtana huoneen pöydällä. Nikarin pelkistetyn tyylikkäät puukalusteet luovat viihtyisyyttä hotellin tiloissa. Näkymä huoneemme ikkunasta oli suoraan kuohuvalle koskelle ja Kuparipajalle. 

Aamiaisella saimme erityisihanaa palvelua. Meille oli katettuna valmiiksi maittava aamiainen puuroineen ja lämpimine paistoksineen. Rentouttavan aamun aloituksen jälkeen oli ilo lähteä kummankin omien lempiasioiden pariin. Toisen suuntana oli Fiskarin Laatupuu ja toinen käveleskeli kiireettä pitkin joen vartta ihastellen joen pinnalla välkehtiviä heijastumia toinen toistaan upeammista rakennuksista. Arvannet, kuka teki mitäkin. 

Vietettyämme aikaa kumpikin itseksemme jätimme auton hotellin parkkipaikalle ja jatkoimme  puulajipolulle vanhaa tammea ihmettelemään. Tuon upean ilmestyksen lisäksi löysimme kivan näköalapaikan, jossa voisin kuvitella viettäväni eväshetkeä kylästä ostettujen herkkujen kera. 

"Fiskarsin ruukkia ympäröivään kauniiseen luontoon voi tutustua kiertämällä merkatun, vajaan kahden kilometrin pituisen puulajipolun. Polku kulkee niin ruukissa kuin sen keskustan ulkopuolella ja sen varrella on jopa 23 eri puulajia, joista yksi on ruukin kanssa samanikäinen tammi. Puulajipolku alkaa Ravintola Kuparipajan kohdalta ja kiertää Suutarinmäen kautta Lippukallion. Karttaan on merkattu polun varrella löytyviä puita. Maastossa puut ovat numeroituja ja jokaisen numeron kohdalla on pieni pala kyseistä puuta. Puulajipolku sopii kierrettäväksi kävellen tai vaikka pyörällä."  

Tietoa kävijöille - sivuun on hyvä tutustua ennen vierailua Fiskarin ruukkikylään, jota vuosien kokemuksella suosittelen lämpimästi kotimaan matkakohteeksi. Yöpymiseen Tegel on osoittautunut oivaksi valinnaksi kylän keskellä, mutta kuitenkin rauhaisassa historiaa henkivässä miljöössä.

Kylän raitilla ja poluilla kulkiessamme tajusin, että meitä viehättää paikassa kuin paikassa luonnonläheisyys ja rauha. Ihmeellisellä tavalla auringon saadessa hikikarpalot otsalle tavoitin tunnelmassa jotakin samaa kuin rakkaalla Samoksen saarella. Kauniit rakennukset yksityiskohtineen, lumoava kasvillisuus ja maanläheisyys vetoavat matkoillamme. Pölyävistä poluista puhumattamaan!

Joen pinnalla helmeilleet kuvajaiset saivat huulilleni sanan reflections = peilikuva, heijastuma, kajastus. Oli taas kerran iso ilo nauttia ruukkimiljööstä. Tämän erityisen hiljaisen vierailun kohokohta oli kesäinen ilta joen varrella kylän hengitellessä hiljaksiin kesään valmistautuen. 

Itsenikin halusin tallennettavan kuvaan, koska asuni sopi niin loistavasti kulmahuoneemme väritykseen. 

Kiitollisena maisemanvaihdoksesta! Tuija

Syysunelmia

Toissa vuonna koin elämyksen, jonka seurauksena olen haaveillut uudesta syysmatkasta Kreikkaan. Tuosta unelmaviikosta inspiroituneena kaksi vuotta sitten julkaisin ensimmäisen postaukseni Samos in my mind -blogissani. Instagramissa julkaisen miltei päivittäin tunnelmapaloja matkoiltamme vuosien varrelta Joko olet sukeltanut välimerellisiin kuviini?

Koti meidän on ollut hiljainen kuluneen kuukauden. 

Tämä kuvasarja kertoo, millaiset ovat olleet meidän tunnelmamme syksyisellä Kosin saarella. Lähdimme sinne tapaamaan ystäväperhettämme, jonka muusikkoisä videoillaan johdatti meidät ensimmäistä kertaa 2011 Samoksen saarelle. Ikävä hellitti hetkeksi!

Seikkailua sekin, kun etsimme puhelimen navigaattorin avulla kukkakauppaa, josta ostin tuliaiskimpun. Hintataso oli jotakin toista kuin kotimaassa. Kosilla on kätevää liikkua pyöräillen hyviä baanoja pitkin ja julkinen linja-autoliikenne kulki aikataulujen mukaan hienosti. Yhden taipaleen viiletimme paikallisen pariskunnan tarjoamassa kyydissä kylästä toiseen. Taisimme näyttää siinä autiolla bussipysäkillä ihmetellessämme jotenkin eksyneiltä. Oikeasti nautin hetken huokaisusta helteisen kävelyn jäljiltä. Vauhdikas road trip oli ohikiitävä hetki, joka jäi elämään matkamuistoihimme.

 Kyläreissumme huipentui ystäviemme esiintymiseen loisteliaassa hotellissa, mistä Dimos kiidätti meidät tandemillemme. Lopuksi onnistuimme sekoamaan reitissä niin, että Kosin kaupungin sivukujat alkoivat näyttää jo hieman jännittäviltä säkkipimeässä tasatahtiin polkiessamme. Onneksi on internet ja iPhone, jonka reittiopastus vei meidät takaisin keskustaan ja sen kautta kotirannan hotelliin. 

Mekkokelien jälkeen on ollut sopeutumista viilenneisiin säihin täällä kotimaisemissa. Mieli on pullollaan hyvän mielen hetkiä, joihin palata tarpeen tullen, sekä kiitollisuutta tänä vuonna viettämästämme kuukaudesta Kreikassa.

Welcome to Samos in October! on unelmalistalla. Lokakuussa aurinko lämmitti päivät suomalaisiin hellelukemiin ja meri oli vielä lämmin. No, ei niin lämmin kuin heinäkuussa, mutta virkistävän nautinnollinen. Minäkin vilukissa pystyin polskahtamaan arkailematta.

Kliseisesti sanotaan, että matkailu avartaa ja se on kyllä pakko allekirjoittaa. Oman kodin vinkuva suihkukin tuntui ylellisyydeltä ja keittiömme valtavalta. Maaseudun rauha ja oman kodin tutut nurkat ovat rakkaimmat päällä maan. Harvoin on mahdollisuutta vierailla matkoilla paikallisten kodissa. Puhumattakaan rakkaudella valmistetuista herkuista, joita saimme syödä paikalliseen tapaan makean marjaviinin kera. Herkullista!

Maksimekot ovat lempivaatteitani ja niille oli juuri oivasti käyttöä tällä matkalla farkkutakin kanssa. Seuraavalla kerralla pakkaan mukaan kevyen villashaalini illan kosteaa viileyttä karkoittamaan. Siihen olisi ollut myös yösydännä suloista kääriytyä. OTZit osoittautuivat Keenien ohella jalkineista parhaimmiksi. Mukavuudenhaluni on helpottanut päätöstäni jättää kiilakorot kaappiin. Kreikkalaiset käsintehdyt nahkabootsini olivat tarpeen sekä meno- että paluumatkalla ja yhtenä iltana vedin ne jalkaani mekon kanssa. Shortsien kanssa ne olisivat olleet tyylikkäät, mutta olin unohtanut asuun sopivan paidan kotisängylle ja totta puhuen tuo ilta tuntui liian viileältä säärilleni.

Tällaisista merituulen tuivertamista  tunnelmista suuntaan kohti marraskuun talvisia puuhia. Se iso J lähestyy huomaamatta. 

Hyvän mielen terveisin Tuija