Toissa vuonna koin elämyksen, jonka seurauksena olen haaveillut uudesta syysmatkasta Kreikkaan. Tuosta unelmaviikosta inspiroituneena kaksi vuotta sitten julkaisin ensimmäisen postaukseni Samos in my mind -blogissani. Instagramissa julkaisen miltei päivittäin tunnelmapaloja matkoiltamme vuosien varrelta Joko olet sukeltanut välimerellisiin kuviini?
Koti meidän on ollut hiljainen kuluneen kuukauden.
 |
 |
 |
Tämä kuvasarja kertoo, millaiset ovat olleet meidän tunnelmamme syksyisellä Kosin saarella. Lähdimme sinne tapaamaan ystäväperhettämme, jonka muusikkoisä videoillaan johdatti meidät ensimmäistä kertaa 2011 Samoksen saarelle. Ikävä hellitti hetkeksi!
Seikkailua sekin, kun etsimme puhelimen navigaattorin avulla kukkakauppaa, josta ostin tuliaiskimpun. Hintataso oli jotakin toista kuin kotimaassa. Kosilla on kätevää liikkua pyöräillen hyviä baanoja pitkin ja julkinen linja-autoliikenne kulki aikataulujen mukaan hienosti. Yhden taipaleen viiletimme paikallisen pariskunnan tarjoamassa kyydissä kylästä toiseen. Taisimme näyttää siinä autiolla bussipysäkillä ihmetellessämme jotenkin eksyneiltä. Oikeasti nautin hetken huokaisusta helteisen kävelyn jäljiltä. Vauhdikas road trip oli ohikiitävä hetki, joka jäi elämään matkamuistoihimme.
Kyläreissumme huipentui ystäviemme esiintymiseen loisteliaassa hotellissa, mistä Dimos kiidätti meidät tandemillemme. Lopuksi onnistuimme sekoamaan reitissä niin, että Kosin kaupungin sivukujat alkoivat näyttää jo hieman jännittäviltä säkkipimeässä tasatahtiin polkiessamme. Onneksi on internet ja iPhone, jonka reittiopastus vei meidät takaisin keskustaan ja sen kautta kotirannan hotelliin.
Mekkokelien jälkeen on ollut sopeutumista viilenneisiin säihin täällä kotimaisemissa. Mieli on pullollaan hyvän mielen hetkiä, joihin palata tarpeen tullen, sekä kiitollisuutta tänä vuonna viettämästämme kuukaudesta Kreikassa.
Welcome to Samos in October! on unelmalistalla. Lokakuussa aurinko lämmitti päivät suomalaisiin hellelukemiin ja meri oli vielä lämmin. No, ei niin lämmin kuin heinäkuussa, mutta virkistävän nautinnollinen. Minäkin vilukissa pystyin polskahtamaan arkailematta.
Kliseisesti sanotaan, että matkailu avartaa ja se on kyllä pakko allekirjoittaa. Oman kodin vinkuva suihkukin tuntui ylellisyydeltä ja keittiömme valtavalta. Maaseudun rauha ja oman kodin tutut nurkat ovat rakkaimmat päällä maan. Harvoin on mahdollisuutta vierailla matkoilla paikallisten kodissa. Puhumattakaan rakkaudella valmistetuista herkuista, joita saimme syödä paikalliseen tapaan makean marjaviinin kera. Herkullista!
Maksimekot ovat lempivaatteitani ja niille oli juuri oivasti käyttöä tällä matkalla farkkutakin kanssa. Seuraavalla kerralla pakkaan mukaan kevyen villashaalini illan kosteaa viileyttä karkoittamaan. Siihen olisi ollut myös yösydännä suloista kääriytyä. OTZit osoittautuivat Keenien ohella jalkineista parhaimmiksi. Mukavuudenhaluni on helpottanut päätöstäni jättää kiilakorot kaappiin. Kreikkalaiset käsintehdyt nahkabootsini olivat tarpeen sekä meno- että paluumatkalla ja yhtenä iltana vedin ne jalkaani mekon kanssa. Shortsien kanssa ne olisivat olleet tyylikkäät, mutta olin unohtanut asuun sopivan paidan kotisängylle ja totta puhuen tuo ilta tuntui liian viileältä säärilleni.
Tällaisista merituulen tuivertamista tunnelmista suuntaan kohti marraskuun talvisia puuhia. Se iso J lähestyy huomaamatta.
Hyvän mielen terveisin Tuija
