Mikä tässä on niin tuttua?

Sunnuntain poikkeuksellisena jälkiruokaherkkuna oli kupillinen lattea ja maukas pala suklaista leivonnaista. Gluteenittomat mokkapalat tein inspiroituneena Katin reseptistä. Leivontaähky viime kevään lakkiaisista siis alkaa helpottaa, kun teki mieli ilahduttaa saman katon alla asuvaa herkkusuuta. Kaakaojauhe loppui eli kuorrutteesta tulikin hyvin kahvinen ja sävyltään erinomaisesti kotimme värimaailmaan sopiva. Gluteeniton versio sopii FODMAP -ruokavalioon. 

Illan herkkupalana tarjoilen teille puolestaan Aamulehden artikkelin toissa vuodelta. Huomaatko muutoksia kotimme interiöörissä? 

Tämä talvi on mennyt hissuksiin totutellessa siihen, että nyt Villa Iiris palvelee pääasiassa meidän kahden aikuisen tarpeita. Kotimme Top 5 -postaus on hautomossa ja nähnee päivänvalon pikapuoliin. 

Uudistushaaveita on itämässä. Tassuammeunelmani ei anna minulle rauhaa. Lukuisia kertoja paukkupakkasilla olen mielikuvitellut itseni tuoksuvaan vaahtokylpyyn kynttilänvaloon lempeän jazzin soidessa taustalla. 

Kotielämän uudenlaiset mahdollisuudet ovat itse asiassa houkutteleva tilanne, jossa Joo -mentaliteetilla saadaan taas ihmeitä aikaan. Minä olen se, joka yleensä on jo miettinyt pienimmätkin sisustukselliset yksityiskohdat valmiiksi purkuvaiheen vasta ollessa käynnissä. Visio valmiista pitää toivon elossa. 

Samos on kiinteä osa arkea ja kuvieni suosio on saamassa uudenlaisen ulottuvuuden. Kerron siitä myöhemmin, kun tilanne sen sallii. Voin paljastaa, että jotenkin projektini liittyy kylpylätunnelmiin. Verstaalla syntyy uutuuksia. Miltä vaikuttaa?

Oheinen Outi Suorannan ja Ossi Aholan tuotos on julkaistu myös Turun Sanomien ja Lapin Kansa Koti -liitteissä. Koti meidän taitaa siis olla kuvien kautta aika monelle jo tuttu. 

Lempeän iltaelon toivotuksin! Tuija

Tämä kaunis koti haluttiin elokuvan näyttämöksi – nappaa ideat itsellesi

KOTIMAA19.04.2016  21.46

OSSI AHOLA

Outi Suoranta teksti Ossi Ahola kuvat

Mikä tässä on niin tuttua? Tuija Haapaniemi-Seppälän kaunis koti tuntuu heti siltä kuin olisin ollut täällä aiemminkin. Kuvaaja Ossi Ahola on samaa mieltä: hänkin on käynyt täällä joskus.

Hmm. Ehkä syy pian selviää.

Kuljemme Haapaniemi-Seppälän kantapäillä huoneesta toiseen, yhdestä upeasta kokonaisuudesta seuraavaan.

Matkalla kuulemme, miten remontoijan unelmasta on tullut tällainen ihanuus.

Haapaniemi-Seppälä naurahtaa, että siivouspäivinä tässä kodissa ei kierretä nurkkia luuttuamassa.
Siivous riistäytyy helposti käsistä. Se saattaa alkaa niin, että emäntä lähtee kuljeksimaan pölyhuiskaa heilutellen, tavaroiden paikkoja fiilispohjalla vaihdellen. Kohta huomataan, että pystyssä on mittava remontti. Näin käy, jos erehtyy vaikka vähän kokeilemaan, josko tapetti lähtisi kätevästi irti.
– Vielä yksi huone vaatii sellaisen jos ihan vaan vähän-fiiliksen, Haapaniemi-Seppälä kertoo.
Ikinä tuota fiilistä ei tosin ole tarvinnut hakemalla hakea, sillä viisihenkisen perheen kaikki jäsenet ovat vahvasti visuaalisuuteen kallellaan, talon isäntä Lauri on itseoppinut puuseppä.

Yläkertaan on tehty viihtyisä työtila blogin päivittämistä varten.

Talo on täynnä kauniita esineitä. Niistä jokaisella on tarkasti mietitty paikka, ja kokonaisuudet on harkiten rakennettu.
Viehättävä ja kodikas tunnelma syntyy siitä, että sisustuksessa on yhdistelty kekseliäästi uutta ja vanhaa: Olohuoneen muhkean valkoiset sohvat ovat Ikeasta, mutta keittiön hyllyt purkutalon lattialankkua.
Juuri tuota kodikkuuden tuntua ja omia sisustusratkaisujaan Tuija Haapaniemi-Seppälä haluaa jakaa muiden sisustamisen ystävien kanssa. Pitkän harkinnan jälkeen syntyi Koti meidän -niminen blogi, jonne hän kirjoittaa ja kuvaa elämää kotinsa, Villa Iiriksen pihapiirissä.
– En rakasta mitään puuhaa niin paljon kuin puulattian maalausta, hän kertoo.
Sen näkee. Lattian on oltava puinen. Ja valkoinen. Seinissä pitää olla helmiponttia.

Olohuoneeseen luovat tunnelmaa valkoinen puulattia, valkoiset tekstiilit ja tummat kalusteet

20 vuotta sitten, kun kahden ja yhden vielä vatsassa olleen lapsen vanhemmat päättivät, että vuokrakoti Tampereen rautatieaseman tuntumassa saa jäädä, talo oli hyvin erinäköinen.
– Talo oli ulkoisesti 1970-luvun värityksessä tummine ikkunan puitteineen, Haapaniemi-Seppälä kertoo.

Talo ostettiin Iiriksen päivänä, joten siitä tuli luonnollisesti Villa Iiris.
Vahvasti esteettiselle perheelle vanhan villan remontoiminen ja sisustaminen on eräänlaista tyky-toimintaa. Pienten juttujen näprääminen, neulominen ja ompeleminen ovat juuri sellaista aivot narikkaan -puuhaa, mikä rauhoittaa työpäivän jälkeen.

Kesäkamarin seinällä on muisto Herra Heinämäki ja Leijonatuuliviiri -elokuvasta

Saunassa on kekseliäs amme.

Piharakennuksessa on perheen isännän, Lauri Seppälän verstas.

Kun päätalon huoneet on tehty ja laitettu, esteetikot ovat riehaantuneet pihapiirin rakennuksiin. Ulkorakennuksia on kolme. Lisäksi pihalta löytyy leikkimökki ja Unelma -paatti. Se saa Tuija Haapaniemi-Seppälän nauramaan eräälle muistolle:
– Oli esikoisen rippijuhlat, joihin oli tulossa paljon lapsivieraita. Päätalossa oli ikkunat pesemättä ja kaikkea, mutta minä remontoin ja sisustin leikkimökkiä. Asiat tärkeysjärjestykseen. Meidän perheen mottoja ovatkin Kokonaisuus ratkaisee ja Inspiraatiolla beibi.
Lisää mottoja löytyy yläkerran aulan pöydältä. Siellä komeilee kauniisti kirjoitettu kortti, jossa lukee: Unelmoi. Usko. Tee. Toista.

Turkoosi kaappi on tullut taloon kirkonkylältä puretusta suutarin talosta.

Tätä on selvästi noudatettu.
Lähipäivinä, viimeistään vapuksi Haapaniemi-Seppälä pakkaa laukkunsa ja muuttaa kesäksi mökille.
Mitä? Eihän tällaisesta paratiisista kannattaisi lähteä.
Jaa, kesämökki sijaitseekin pihapiirissä.
Kesäkamarissa käännetään lomakytkin päälle. Keskeneräisiä hommia voidaan vielä viimeistellä, mutta kesällä ei aloiteta mitään isoa.
– Paitsi tänä kesänä. Parvekeremontti viivästyi elokuvan kuvauksien takia, joten nyt on sen aika.
Hetkinen, hetkinen. Minkä elokuvan?
Haapaniemi-Seppälä kertoo, että syksyllä 2010 Timo Kahilainen piipahti pihapiirissä kysymässä, halusiko perhe vuokrata kotiaan elokuvaa varten.
– Kuvausryhmä etsi Herra Heinämäki ja Leijonatuuliviiri -elokuvaan tarpeeksi huonokuntoista taloa, ja tämä kelpasi, naurahtaa kuvauspaikan omistaja.
No se se oli! Nyt muistamme kuvaaja Ossin kanssa kohtauksen, jossa näyttelijä Jukka Rasila sahasi seinää moottorisahalla. Ja hei. saunakamarissa on vielä tallella Kakelbergin leipomon kyltti muistona viiden vuoden takaisesta kesästä.

Makuuhuone on kuin satukirjasta. Jos tällaisessa ympäristössä ei nuku hyvin, ei sitten missään.

Itse ja vähitellen. Tuija Haapaniemi-Seppälä nauttii siitä, että saa tehdä käsillään ja silmillään kaikenlaista, huone kerrallaan.
Hän huokaa, että valmista kodista ei ehkä tule koskaan, mutta se ei haittaa, koska intoa riittää.
Nyt sisustaja rauhoittuu kuitenkin viettämään kesää. Ja lomaa.
– Ihanaa! En malta odottaa, huokaa Haapaniemi-Seppälä katsellessaan haikeana kesäkodin ovella vielä talviteloilla olevaa paratiisia.
Pari viikkoa vielä. Sillä välin ehtii tehdä vielä jotain pientä sisällä päätalossa.
Jotain ihan pientä.
Vähän vaan…

Talon emäntä rakastaa vaaleaa helmiponttia. Sitä pitäisi olla kaikissa seinissä.

Mistä ideat kotiin ja blogiin tulevat?

– Niitä tarttuu esimerkiksi lehtikuvista, Instagramista ja blogeista. Kuljen ylipäänsä kaikkialla tarkkaillen ympäristöäni mahdollisten loistavien juttujen varalta. Puhelimen muisti täyttyy kuvista, joita nappaan innostavan miljöön, stailauksen tai kuvan osuessa silmiin yllättävissäkin paikoissa. Pinterestiin en vielä ole koukussa, mutta pakkohan sekin on kohta kokeilla.
– Mielikuvitukseni lähtee helposti laukkaamaan ja uusia toteutustapoja putkahtaa päähän milloin missäkin. Nautin suunnattomasti kuljeskelusta monenlaisissa esteettisissä kohteissa kirkoista kahviloihin. Luonnossa liikkuminen on mieluisaa, mutta viihdyn aika ajoin myös kaupungin sykkeessä. Kummastakin ammennan uusia tuulia visioihini.

Voiko wc olla tämän ihanampi?

Miksi nimenomaan sisustaminen alkoi aikanaan kiehtoa sinua?
– Olen ollut kiinnostunut kodin viihtyisyydestä aina, jos niin voi sanoa. Äidinpuoleisen suvun kuvataiteilijoiden vaikutusta ei voi väheksyä. Visuaalisuus on ollut aina vahvasti läsnä elämässäni. Ystäväni sanoikin kerran, että saan paikasta kuin paikasta kodikkaan alta aika yksikön.
– Nuoruudessani olen opiskellut ompelua ja kudontaa. Tämä koti loi mahdollisuudet toteuttaa innostusta monipuolisesti. Itse tekeminen on sekä minulle että miehelleni mieluisaa. Kun makummekin on yhteneväinen, yhteisten projektien työnjako on juohevaa.
– Koen kodin materiaalit ja värit hyvin kokonaisvaltaisesti, joten pyrimme harkittuun harmoniseen yleisilmeeseen. Vanhassa kiinteistössä on aina jotakin työn alla, mutta toisaalta keskeneräisyys ja roso lisäävät tunnelmallisuutta.

Kekseliäs kynttiläamppeli

Missä kunnossa talonne oli ennen kuin kävitte käsiksi siihen?
– Sisätiloja oli tapetoitu, ja salin lattiaan oli asennettu parketti. Alakerran ikkunoista osa oli maalattu sisäpuolelta.
– Keittiö oli meidän onneksemme vielä remontoimaton. Siellä oli valtava kylmiö, muovimatto lattiassa ja pinkopahvi kuprutti houkuttelevasti nurkassa.
– Yleisilmeeltään talo oli viihtyisä ja perheellemme sopiva. Portaikko koristeellisine kaiteineen oli löytynyt levyjen alta edellisten omistajien aikana. Talossa oli jäljellä kaksi kaakeliuunia. Toinen alakerrassa ja toinen yläkerrassa. Itäpuolen piippu ja uunit oli purettu 1970 -luvun uudistusvimmassa.
– Sisällä talossa ei ollut suihkua, ja saunan alimmat hirsikerrat olivat mädäntyneet. Yläkerran vessa oli käyttökunnossa, mutta sinne piti kävellä lankkusiltaa pitkin. Lisäksi se oli tyttäremme mielestä niin pelottavan värinen, että sen remontoimme ensimmäisenä maalaamalla ja tapetoimalla.
– Viereiseen huoneeseen oli ollut suunnitelmissa kylpyhuoneen tekeminen poreammeineen. Me kunnostimme tilaan kodinhoitotilan pesukoneelle ja kuivausrummulle. Vaatesäilytys mahtui samaan paikkaan. Esikoisen koulunaloitukseen mennessä saimme alakerran kylpyhuoneen suihkutiloineen valmiiksi.
– Yläkerran isoin huone oli jaettu kahdeksi pieneksi sopeksi väliseinällä. Sen me purimme yhtenä kauniina sunnuntaipäivänä.

Kaunista, mutta ei ollenkaan tylsää.

Mihin käytette piharakennuksia?
– Ne olemme olemme ottaneet yksi kerrallaan hyötykäyttöön tarpeen mukaan. Tällä hetkellä meillä on käytössä kahdeksan huonetta, keittiö, kylpyhuone, sauna sekä molemmilla omat työtilat. Osa tiloista on talvisaikaan kylmillään. Kesäaikaan pihakeittiö, veranta ja terassit tuovat lisätilaa ulkoilmaelämään.

Astiakaapin takana oleva seinä avattiin talossa ensimmäisenä vanhan tapetin takaa.

Vanha singer pöytineen on saatu Tuijan isoäidiltä Fannilta.