Villa Iiriksen kesä 2018

Näenkö unta vai voiko toukokuun sää todella olla näin huumaava? Heräsin tänään todellisuuteen, että kesä on saanut luonnon villiintymään. Ajattelin pikaisesti piipahtaa katsomassa mäellämme, mikä on kielojen tilanne. Tuskin uskoin silmiäni, kun eteeni aukesi kielomeri. Juurihan sinivuokot värittivät metsikkömme välimerensinen sävyihin. Tuoksun vahvuus miltei pökerrytti pääni. Menin onnesta sekaisin!

Salin ikkunan takana olevaa sydämenmuotoista kukkapenkkiäni olen yrittänyt harventaa sitkeääkin sitkeämmistä vuohenputkista. Syksyllä maahan laittamani tulppaanit ovat kukoistaneet ennen näkemättömällä tavalla, vaikka joutuvatkin kilpailemaan elintilastaan. 

Muutamaan otteeseen olen tavannut uuden lemmikkimme samoissa kitkemishommissa. Tosin tuo pitkäkorvainen puputtaa onnellisen oloisena loputtomassa mättäässä. Luulenpa, että meillä asustelee oikea metsäjänis tai kenties useampikin. Valkea hännäntypykkä vain vilahti pupujussin kiitäessä kohti metsikköä. Vauhdikas kuvattava on hankala kohde ikuistettavaksi. 

Kukat ovat kiitollisempia kuvauskohteita, kun ne malttavat poseerata kuvaajansa lumoten. 

Onni on oma pihamaa, jossa voi seikkailla. Haudutin itselleni Hetki itselle -teetä kupillisen ja keskityin tähän hyvään hetkeen.

Uskon juhlakampausvisioni selkenevän näiden virkistävien pihapuuhien lomassa. Taitavan kampaajan näppärissä käsissä luotan kutreistani syntyvän jotakin unohtumattoman ihanaa. 

Viikon taito Hyvän mielen taidot -sivustolla on osuvasti Iloitseminen. Linkkiä klikkaamalla näet pirteän kuvan, joka on ainakin minulle tuonut tähän viikkoon energiaa. 

"Ilo ei tarvitse välttämättä mitään erikoista syttyäkseen. 
Kyky nähdä iloa pienissäkin asioissa on valtava voimavara."

                            Aurinkoisin kesäillan toivotuksin, Tuija