Joulutunnelmointia

Tasan kahden viikon kuluttua Koti meidän on hiljentynyt jouluaaton viettoon. Uskoisin jouluruoan tuoksujen täyttävän kotimme ja joulun vieton sujuvan rattoisasti kotikotiin saapuneiden tytärten kanssa. Meillä kaikilla on hyvin samanlaiset toiveet joulunvieton suhteen: rauhaa, lepoa ja yhdessäoloa. Jospa tänä vuonna saisimme kunnon lautapelit vireille, kun viime vuonna inha kuumeilu vei vireen kaikista yksitellen. Lepoa tuli riittämiin, mutta voimauttavaan yhdessäoloon jäi iso lovi.

Olemme vähitellen luoneet jouluista tunnelmaa ympäri kotia. Instagramissa julkaisin kuvan jouluvaloin koristellusta rakkaasta huvilastamme. Toivon valoloiston tuovan iloa myös ohikulkijoille. Tämä miljöö on kuin luotu joulun viettoon rakkaiden kanssa.

Minulla on mietittynä takapihan metsiköstä jo montakin kuusivaihtoehtoa salia valaisemaan. Jännittävää, onko mikään niistä sopiva. Oikean koon arviointi ei ole helpoimmasta päästä. Varsinkin, kun tähyilen mieluusti komeita latvuksia ajattelematta kaatajan urakkaa. Kerran kaadoin ihan itse kuusen, joka oli noin metrin liian korkea. Paras pysytellä pikkukuusten asiantuntijana.

Olen kerrankin ajoissa, kun inspiroiduin vanhoja joululehtiä selaillessani erilaisista asetelmista kattaukseen. Nappasin kauppakärryihin tulppaanikimpun, joka pihapensaan oksien sekä mustikan- ja puolukan varpujen kera tuntui minun silmääni miellyttävän raikkaalta ja kepeältä. Ikivanha lankarullateline saattaa siis päätyä somistamaan joulupöytäämme. Kaunis ja kätevä!

Äidin vanhat joulukuusenkynttilänpidikkeet aion asetella puuroaterialle peltitarjottimiemme reunaan. Kuvittele vierelle pellavalautasliinat, joita koristaa katajanoksat. Nuo vuosi sitten kesällä vihdoin viimein löytämäni tarjottimet ovat monikäyttöiset aamiaisesta iltapalaan ja tarjoiluun tai mihin nyt ikinä keksinkään niitä käyttää.

Takinkääntäjä minusta sukeutui, kun ikkunoillemme ilmeistyi klassiset sähkökyntteliköt. Olen aina ennen vannonut, että sellaisia ei meille tule, mutta niin sitä voi mieli muuttua. Pohdin, tarvitseeko yläkerran ikkunoillekin hankkia samanlaiset yhteneväisyyden vuoksi ja tielläkulkijoiden iloksi.

Hyvän mielen taidot -sivuston joulukalenteri on minun tämän vuoden suosikkini, vaikka en varsinainen pesunkestävä minimalisti olekaan . Lämpö  ja  tunnelma koskettivat syvästi, koska Villa Iiriksen jouluun sisältyy monia kyseisiä asioita. Käyhän sinäkin inspiroitumassa tuolla!

Neljännen luukun rajoittamisen teema sai pohtimaan, mitä on tarpeen leipoa ja miten jouluvalmistelut sujuisivat sutjakasti leppoisalla mielellä. Joululimppujen määrää on syytä hillitä, kun vielä eilen kaivoin pakastimesta vuoden vanhan limpun maistiaiseksi. Juu, hyvää oli, mutta kauraleipä sopii parhaiten minun keholleni. Joulupulla on ainakin tällä hetkellä ainut leivonnainen, jota oikeasti tekee mieli. Jos pitäisi valita yksi joulun syötävistä, mitä ilman en tulisi toimeen niin kyllä se varmaankin on perinteeksi muodostuneet valkosipulisilakat. Muun perheen mieltymykset ovat luku sinänsä.

Nyt on aika rajoittaa tätä sanojen virtaa ja valmistautua iltapuuhiin. Toivotan sinulle lukijani oikein rattoisaa jouluvalmistelujen aikaa! Sydämellisin terveisin Tuikku