Mikä lie kommervenkki laittoi kuuluisan sinnikkyyteni koetukselle. Lopulta alkoi taas tekstiä syntymään toivomallani tavalla. Nyt en tarkoita sisältöä vaan teksinkäsittelyohjelma raastoi hermojani ja näköjään ei hellitä vieläkään.
Kummallista kerrassaan...
Nyt onnistuin saamaan kursorin tähän niin voin aloittaa siitä, mistä ajatukseni tänään virisi viikonlopun lumimyrskyä odotellessa. Setvin hetken kuvakansioitani ja tämän postauksen kuva unelmakarttaraakileestani pysäytti ja se, että Minun voimapaikkani -tekstini on tilastojen mukaan yksi viime aikojen eniten luetuista teksteistäni. Julkaisin sen kahdeksas tammikuuta välimerellisten tunnelmieni kaipuussa. Jäin sen jälkeen miettimään, olenko lainkaan läsnä tässä ja nyt vai vain unelmoimassa tulevia tai muistelemassa menneitä. Voin kertoa, että välillä pää on pilvissä, mutta jalat tukevasti kinoksissa kuten Huopatossurakkautta osoittaa.
Joopa joo, nyt Blogger heitti vielä kuvatkin ihan sikin sokin ja tällä mennään!
Aiemminkin olen kirjoittanut, miten reseptit ja tiukan tarkat säntilliset ohjeet eivät saa minua syttymään. Tämä liittyy monenlaiseen vapaa-ajan tekemiseeni. Parhaat ateriat loihdin tyylillä nyhjää tyhjästä kuten tällä viikolla, kun kauppaan ei ollut asiaa syystä tai toisesta. Ompeluksistani ikimuistoisimmat olen hurauttanut luottaen onnistumiseeni, kun muuta vaihtoehtoa ei ole ollut. Vuosia sitten nuorena lempivillapaitakin valmistui televisiota katsellen ja samalla kokeisiin lukien. Rehellisesti sanottuna tuohon en enää mitenkään venyisi kuten hyppelyihin kaunoluistimillanikaan. Jälkimmäisestä olen luopunut lääkärin kehotuksesta. Operoitu polveni saattaisi vihoitella pitkään äkillisestä kosketuksesta jäähän tasapainon pettäessä.
Mistä sitten saan voimaa ja virtaa?
Rauha, rentous, levollisuus, harmonia, hyväntahtoisuus, ystävällisyys, kauneus pullahtivat ensimmäisenä mieleni sopukoista. Tärkeintä on säilyttää tasapaino elämän eri osa-alueiden vaatiessa huomiotaan. Tämä tarkoittaa sitä, että olen opetellut tervettä itsekkyyttä tässä elämänvaiheessa, jossa sille on tilaa ja mahdollisuuksia. Kukaan muu kuin sinä ei voi tietää, mikä sinulle on hyväksi.
Jokainen luo omannäköisensä elämän valinnoillaan ja hyvä niin. Villa Iiris on meidän mullistavin valintamme, joka on muokannut meistä meidät. Tästä olen monesti aiemminkin kirjoittanut ja nyt jälkikasvun lennettyä maailmalle olen huomannut lapsuudenkodin merkityksen heillekin muuttuneen näkökulman avarruttua maailmalla seikkaillessa.
Boheemiksi monet kokevat tämän elämäntapamme, joka minusta on vain rento ja inspiraatiosta voimansa ammentava. Ilman sitä pientä lehti-ilmoitusta Aamulehdessä lokakuussa 1996 ja minun tiedonhaluani todennäköisesti emme olisi nyt tämän miljöön vaalijoita puhumattakaan toiveikkaasta myötäinnostamme, jonka avulla on selätetty kinkkisiäkin tilanteita.
Kuvia silmäillen saat pilkahduksia siitä, mikä tuo iloa elämääni.
Koti!
Kukat!
Kasvit!
Retket!
Luonto!
Rakkaus!
Estetiikka!
Värien harmonia!
#villaiirisimpressions
Vanhojen rakennusten lumous!
Tämäkin alakuvan ikivanha vuohipaimenen maja vei sydämeni mennessään. Huikeaa on ollut tutustua nuoriin ihmisiin, joilla samanlaisia mielenkiinnon kohteita kuin meillä saarella kaukaa pohjoisesta piipahtavilla. Taito nähdä ränsistyneestä rotiskosta toteutuva visio valmiista on supertaito.
 |
| #samosinmymind |
 |
| #kuvauslokaatio |
Ajatuksia, unelmia, haaveita on hyvä vaalia lempein ottein.
Lauantai-illan terveiset Sinulle lukijani! Tuija
Ihania kuvia ja tunnelmia! Niin seesteisen kaunista sekä koskettavaa. Sinun kuvistasi tuntee kuinka aurinko lämmittää kunnes taas vieno kesätuuli vähän viilentää kesäihoa. Tuo sumuinen niitty kuva, jossa aurinko kajastaa taivaanrannasta on upea. Se saa miettimään syvällisiä ja pysähtymään tässä muuten kesäisessä kuvavirrassa. Pieni boheemisuus on virkistävää. Tuo kuva, jossa seisoi yhdellä jalalla penkin päällä metsässä tuo mieleen minulle Peppi Pitkätossu, joka on yksi oma roolimallini. Elämässä kaiken ei tarvitse olla haudanvakavaa vaan pitää osata hupsutelle välillä ja mikä tärkeintä nauraa myös itselleen. Ryppyotsaisuus on kamalaa ja turha pingottaminen.
VastaaPoistaHyvää sunnuntai iltaa sinulle Tuija <3
Marjo, hupsista keikkaa ja hurlumhei, olin onnistunut vastaamaan väärälle riville!
PoistaMarjo, kommenttisi ilahduttavat aina! Sumuinen niitty on minunkin yksi lempikuva. Syvällisyys on myös asia, jonka koen tärkeäksi vaikka hömppääkin pitää olla. Heittäytyminen avaa luovuuden virrat. Meissä taitaa molemmissa olla Peppiä.
PoistaHelmeilevää helmikuuta blogiystäväni! Terveisin Tuija
Sumussa on jotain armollista ja aina pysähdyn sumuisten kuvien kohdalle vielä pidempään kuin muiden.
VastaaPoistaMe kuulutaan molemmat siihen ihmisryhmään, joka havainnoi ympäristöään ja etsiytyy vähän niinkuin automaattisesti näkemään kaikkea kaunista tai pieniäkin yksityiskohtia. Jotenkin olen ajatellut, että kaikki ihmiset tekisivät niin, mutta ei se taida niin olla.
Ollaan onnekkaita ja onnellisia "näkemisen lahjasta" (kuulostaa vähän tyhmältä, mutten keksinyt parempaakaan), koska se auttaa ankeidenkin aikojen keskellä.
Herkällä silmällä löytää helmiä pienistäkin asioista ja se taito saada siitä iloa ja voimaa on aivan huikeaa. On ollut ihana kohdata sinut, jolla hengenheimolaisuus verissä tai täytyisikö kirjoittaa ihmisyydessä.
PoistaHelmeileviä näkymiä helmikuulle! <3 Tuija
Ihania kuvia! Tuli ihan kesän kaipuu <3 Minulla on Bloggerin kanssa aina ongelmien tekstien kanssa, fonttikoko vaihtuu itsekseen ja jotkut kappaleet se tasaa keskelle, vaikka kuinka yritän tasata oikealle. Ongelma on jatkunut pitkään ja toistuu, vaikka tekisin eri koneella. Ärsyttävää! No, teksti on luettavaa kuitenkin. Mukavaa kevättalvea sinne!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi!Kävin heti kurkkaamassa blogissasi ja raikkaalta näytti. Mitä mallia sinä käytät, kun koko blogin olemus on niin seesteinen ja tuore? Sunnuntai-illan terveisin Tuija
PoistaIhanat kuvat ja inspiroiva teksti. Blogger on joskus kenkku noiden kuvien kanssa. Muistan aikoinaan siirtyneeni aika nopeasti maksulliseen pohjaan niin bloggaaminen oli helpompaa. Nyt olen ollut vuoden verran WP-pohjalla ja tykkään siitä. Mukavaa viikonjatkoa sinulle ihanuus!
VastaaPoistaKiitos viestistäsi! Ajoittain olen miettinyt minäkin jotakin muuta pohjaa, mutta se ei ole ollut juuri nyt olennaisin asia pohdittavaksi. WP on monella käytössä. Siitä olen kuullut paljon hyvää.
PoistaMukava lukea, että postaukseni inspiroi kuvineen.
Lumisen helmikuun toivotuksin, Tuija
Jätän merkin. Hiukan hassua miten vanhoille jäljille voi löytää...
VastaaPoistaOlipa hauska yllätys tämä puumerkkisi täällä! Hiljaiseloa on viettänyt blogini, vaikka monenlaista onkin ajatukseni asteella virinnyt. Toteutus on takunnut! Kevättä sinullekin! Tuija
Poista