keskiviikko 25. tammikuuta 2023

Villa Iiriksen tammikuu 2023




Viikko, pari sitten vihmoi vettä taivaan täydeltä ja kotipihassa auton ikkunan läpi maisena näytti satumaiselta. Valoketjut loistivat kilpaa kynttelikköjen kanssa. Nyt ne kaikki on jo pakattu talteen tai ainakin miltei laatikkoon asti. Ikean vaalea jättikassi osoittautui niin käteväksi, että se imaisi sisuksiinsa kaikki sikin sokin. Sain vietyä sen kuitenkin verannalta jaloista pyörimästä T-huoneen kaaoksen jatkoksi. Energiaa säästääkseni käyntini ja puuhastelut näperryksineni omassa rakkaassa valtakunnassani on jäänyt vähiin. 

Toiveikkuuttani kasvattaa jokainen läikähtävä auringon säde ja tuota pikaa kevään aika saavuttaa tämänkin kolkan. Viime viikolla istahdin vuoden ensimmäisen kerran verannalle iloitsemaan hetkestä nauttien kupin lämmintä juotavaa. Ylläni oli toppatakki ja huopatossut jalassa sekä superihana muhkupiponi päässä. Tarkenin siis loistavasti! Paljaita sormiani lämmitti lempikuppini. 






Valon lapsi mä oon... ei lukeudu lempilauluihini, mutta nuo sanat sopivat minuun. Kiitos kirkasvalolampun selviän nykyisin hyvin kaikkein hämärimmän ajan oikeastaan suorastaan mainiosti. Kerran hölmöyksissäni iltapäivän valopläjäys pitikin hereillä piiiiitkään ja siitä otin opikseni. Seuraava aamu oli tahmeista tahmein, mikä oli ärsyttävintä ikinä. 





Yläkerran sänkykamari on kevään airut, joka tuo iloa jo näin aikaisin seinille siivilöityvine valonsäteineen, jos aurinkoiseen aikaan sattuu paikalle rientämään. 




Päivittäinen pysähtyminen sisintäni sykähdyttävien asioiden, hetkien ja ilmiöiden äärelle on olennaista elämässäni. Jäljet hangella, tuulen tuiverrus katolla, narahtelevat lattialankut, puiden tuoksu metsässä...

Kitara se soi ja Villa Iiris hengittää samaan tahtiin meidän kanssamme. 


Talvi-illan terveisin Tuija




 

4 kommenttia:

  1. Ihania valonpilkahduksia kotonasi. Tunnelma on melkeinpä harras. Kevättä kohti mennään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina! Kevättalven valo on virkistävää. Hyvää loppuviikkoa! Tuija

      Poista
  2. Tänään meillä Espoossa paistoi aurinko, joka sai hymyilemään. Tällaista ihanaa valoilmiötä ei ole kyllä moneen viikkoon pääkaupunkiseudulla nähty. Kauniisti auringonvalo on tunkeutunut myös Villa Iiriksen sisälle ja lupaa jo kevättä selkeästi. Toki tässä tulee vielä monta kertaa lunta ja talvisiakin säitä kun "kevät aina keikkuen tulevi" kuten isoäiti tapasi aina sanoa.

    Tuosta kirkasvalolampusta sen verran, että itse olen joskus työpaikalla käyttänyt sitä aamuisin. Nyt kun työt hoidetaan kotikonttorilta etänä olen ehkä jonain sysipimeinä loppuvuoden aamuina sitä vähän kaivannutkin kotona.

    Minua hymyilytti kun luin sinun pihavalojen pakkausoperaatiota. Itse mielestäni joka vuosi laitan todella huolelliset valot laatikoihin/kasseihin niin, että ne olisi mahdollisimman helposti ensi jouluna otettavissa esille. Mutta joku käy sotkemassa ne ihan sikin sokin vuoden aikana eli taas ennen ensi vuoden valojen ripustamista niitä selvitellään :D

    Hyvää viikonloppua Tuija ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Marjo!

      Perjantaina sain ihailla upeaa auringon paistetta junan ikkunasta huristellessani kohti Pasilaa. Pikkupakkanen ja kevättä enteilevä valo nostivat mielialan korkealle tai ainakin vapaaseen liitoon kävellessäni kohti messukeskuksen hälinää. Pikkumuutos arjen kulkuun virkisti, vaikka ensin häly ja ihmisten massa sai miltei kauhistumaan vuosien hiljaiselon jälkeen. Onneksi päivän tärkein eli Maaret Kallion luento toivosta maadoitti hetkeen ja toimi siirtymänä tärkeään isoäitimoodiin tyttären luokse saapuessani. Koen olevani onnekas, kun Tampere-Helsinki-Turku -kolmiossa on kiinnekohtia ja irtiottojen tilaa.

      Kirkasvalolamppu toimii myös loistavana ehostusvalona. Sen äärellä saa ravittua itseään monin tavoin. Puhun ripsivärimeditaatiosta, jolla saan päiväni hyvin käyntiin. Aamuihini kaipaan omaa rauhaa ja kiireettömyyden tunnelman, mistä syystä olen valmis kömpimään vuoteesta kuudelta suodakseni itselleni elintärkeän olotilan ilman kaikkea mediaa, ääntä ja härpäkettä. Akustinen kitaran sointi sopii kuitenkin aamupalan taustalle oivasti.

      Kyllä vaan on kummallista, miten johdoilla onkin taipumus sekoilla säilytyksessä. ;) Se on vähän sama kuin kadonneet sukkaparit tai lapaset.

      Tänään on sunnuntai, jonka otin ilomielin vastaan. Yöllä nimittäin näin unta, että on maanantaiaamu vastassa. Olipahan huojentavaa havahtua helpottavaan todellisuuteen.

      Suloista sunnuntaita sinulle Marjo! Terveisin Tuija

      Poista