Kummallista kerrassaan, huomenna on taas juhlapäivä.
Minä tunnen vierelläni kulkemassa sen saman nuoren miehen, joka kitara kainalossa loikkasi bussiin silloin kauan sitten. Kutrit ovat pidentyneet molemmilla ja kitaroita on useampi kuin yksi. Lapsia sukeutui kolme ja unelmiemme huviloita yksi. Samoksen saaren voittanut ei ole. Siitä olemme yhtä mieltä. Onneksi meillä on Koti meidän, joka luo puitteet luovalle elämäntavallemme.
Koti meidän -blogin tarina alkoi jo kauan ennen sen ilmaantumista tänne internetin ihmeelliseen maailmaan. Inspiroituneena seuraamistani blogeista ja tutustumisesta kannustaviin kanssakulkijoihin uskaltauduin heittäytymään uusille, tuntemattomille poluille.
Tämä seikkailu, jos mikä, on ollut kaiken arvoinen! Matkan varrella olen kokenut tunteiden kirjon, opettavaista ja antoisaa. Erityisen kiitollinen olen kaikista huikeista kohtaamisista ja elämyksistä. Blogini on suonut minulle valtavasti onnistumisen kokemuksia ja innostusta.
Nyt yhdeksännen vuoden pyörähtäessä käyntiin jatkan toiveikkain mielin, vaikkakin tahti on alkuvuosilta hidastunut. Siitä voi olla montaa mieltä, mutta riittävä itselleni ja se on tärkeintä, koska teen tätä tavoitteenani tuottaa hyvää oloa ja jos siinä sivussa joku muukin tästä iloa saa niin sehän on vain kahta suurempi ilo.
Tämän kesän aikana olen tietoisesti pitänyt taukoa taukoamattomasta tallentamisesta. Olen keskittynyt pitämään silmäni auki kaikelle kauniille ja tallentanut nuo hetket sisimpääni harjoitellen läsnäolon jaloa taitoa.
Vaikka mieli tämän tästä vaeltaa tuhansien kilometrien päähän niin Yyterin sannalla tassutellessani maadoitin itseni juuri siihen auvon tilaan varpaat kuumassa hiekassa uusin lempimekkoni ylläni.
Kiitän sinua matkaseuralaiseni! Kesätunnelmiin, Tuija
