Tammikuun toinen

Rauhaisa aamuhetki Kon Mari -kirjan kanssa eilen aamulla sai energiavirran liikkeelle vai olisikohan se aamuinen metsälenkki ennen aamiaista auttanut asiaa. 

Puuhellan kulmalla on niin mukava kiehauttaa mutteripannulla espressot ja nautiskella mantelimaitovaahdon kera tai oikeammin mantelivaahtoa kahvilorauksella, mikä sopii teenystävälle paremmin. Viime vuonna lahjaksi saamani pannu toi suuren lohdun ikävöidessäni esikoistani maailman äärissä Amazonian viidakon keskellä. Joka tapauksessa cappucino antaa virtasykäyksen tehokkaammin kuin teekupponen. MOT

Jatkoin taas jo aiemmin mainitsemaani Kon Mari -opusta eteenpäin. Vessan purnukoista lähti huiskista vaan vanhentuneet ja turhanpäiväiset tavarat. Siis tuo vessavinksahdus ei todellakaan ollut kirjan mukainen, mutta minkäs tein, kun innostus iski. Se ulottui lopulta myös yläkerran putkiloihin ja hyllyihin. 

Etenin lopulta ohjeen mukaisesti vaatehuoneeseen sillä silmällä. Viikkasin ja asettelin vaatekappaleitani kyljelleen riveihin ja täytyy tunnustaa, että tänään oli ilo avata kaappin ovi. Vähän se eilen lattialle lojumaan jättämäni jätesäkki häiritsi tunnelmaa. Olin nimittäin kompastua siihen. Jäin samalla miettimään, että mitenkähän lakanat pitikään taitella... Pinoja ei suositella, koska alimmaiset litistyvät ja sinne asetellut ovat tuskissaan käyttämättöminä tai pahimmassa tapauksessa unohdettuina nurkkaan ahdettuina. Jätän tarkemmat analyysit ja filosofoinnit tällä erää, vaikka myönnän innostuneeni ajatuksesta seesteisestä ja harmonisesta kodista. Kirjassa tosin puhutaan koko ajan huoneesta. Japanissa asutaan ahtaammin kuin täällä meillä. Jäitä hattuun niin onnistumme selkeyttämään kaikki kiinteistömme kolkat. Kymmenen huonetta, keittiö ja sauna niin ja Punalan ullakko.

Täältä tullaan! 

Mitähän Marie Kondo tästä hässäkästä tuumaisi?

Pientä ja tarpeellista 1

Pientä ja tarpeellista 2

Hunajaa, jauhoja, teetä ja jääpallonauha

Kauniita unia, siistejä kuvia! Tuija

ps. Villa Iiriksen vuosi 2015 löytyy linkistä klikkaamalla

Sunnuntainen sadepäivä

Viikko sitten piipahdimme Helsingissä ja toiveeni löytää kirja Kaaoksenkesyttäjä jäi toteutumattomaksi haaveeksi. Sen sijaan löysin samannimisen Facebook -sivun ja sieltä mainion videon otsikolla Tee palvelus lapsillesi. Jos sinua kiinnostaa, mikä tuo Paula Mäntysen haastattelu pitää sisällään, niin klikkaa itsesi rohkeasti vartiksi aiheen pariin. 

Onnekseni tämä sunnuntaipäivä ei näyttäytynyt yhtä aurinkoisena kuin eilinen, ensimmäinen varsin kesäinen päivä. Vietin pyjamapäivää kynttelikön alla sohvan nurkassa tutkailtuani lankanyttyröitäni, joita myönnän olevan vaikka muille jakaa. 

Virkkuu ei kuitenkaan lopulta inspiroinut, tartuin kameraan ja eikös, taas, katseeni osunut kirjahyllyymme. Mitä ihmettä sen kanssa teemme? Moderni Expedit ei oikein istu meille, mutta siihen on saanut säilöttyä valtaisan määrän kirjoja ja erinäisiä tavaroita. Jos haluat sen omaksesi niin laita ihmeessä viestiä. Tavaroiden karsinta ja uudelleen sijoittelu olisi kyllä mieluisaa.

Tavoitteena on harmoninen koti, myös säilytystiloiltaan. 

Utopiaa vai totta...

Tänään meillä puhalsivat fengshuin -tuulet, kun muutama kaappi ja laatikosto tyhjennettiin turhasta roinasta. Omaa puuhaani hidastaa, kun haluan tunnollisesti lajitella kaikki tarkoin. Paperit, pahvit, poltettavat, kierrätettävät, ongelmajätteet, sekalaiset jne. 

Kynsilakka-arsenaalini sohvapöydän laatikossa järkytti ja vielä enemmän se, että mihin ihmeeseen nuo puolikuivat purkit kuuluu laittaa. Täältä se ja monen muunkin "roskan" sijoituspaikka löytyy. Lupaan, että yhtään uutta kynsilakkaa en enää osta, ainakaan vuoteen. 

Kehtaanko edes myöntää, että ennen lakkiaisia ostamani uusin purnukka on avaamatta hyllyssä ja senkin hairahduin ostamaan vain ja ainoastaan sen ihanan nimen, Pionimeri, takia. Olisinpa tuolloin tajunnut, millainen hyökyaalto laatikkooni oli kätkettynä. 

Tämäkin perintölankakerä osoittautui pettymyksekseni keinokuituiseksi, kun testasin sen palo-ominaisuutta. Tiesithän, että villa palaa kuin puu ja muuttuu tuhkaksi, keinokuitu puolestaan sulaa ja haisee pahalta kärventyessään. Aikeenani oli huovuttaa vaaleansinisiä palloja pesukoneessa, mutta nytpä keksin jotakin muuta.

                    Yhteistyöllä eteenpäin askel askeleelta! 

                               Sateen ropistessa, Tuija

Hyrskyn myrsky

Pienen pieni uudistus voi osoittautua mullistukseksi.

Kaaoksen hallintaa.

Viime viikolla päätimme, että pyykkituvan kaapistoihin ostetaan ovet. Perjantain kunniaksi hurautimme Ikeaan ja valintamme osui nappiin. Yksinkertaisen pelkistetyt sileät ovet tuovat toivottua raikkautta ja selkeyttä tilaan. Kaunis, vanha peiliovi kaapistojen keskellä sisääntulossa säilyy katseenvangitsijana. 

Sitten tulikin eteen pari hidastetta. Alun perin olimme suunnitelleet kalusteiden paikat niin, että ovia ei ole. Ikkunan eteen sijoitetun aputason olin jo sinnikkäästi hilannut vastapäiselle seinälle, mutta enpähän tullut ajatelleeksi seinähyllyn kulmaa, joka sekin estää tehokkaasti uuden oven käytön. Oleellista olisi kuitenkin päästä sisältöön käsiksi ilman suurempia siirtelyjä. Onneksi ruuvinväännin pysyy sujuvasti kädessäni. Hylly tyhjäksi ja korien, tavaroiden ja nyssäköiden siirtelyä paikasta A paikkaan B ja vielä kerran sieltä sinne sun tänne. 

Sunnuntaina tavoitteenani oli saada selkeyttä ja järjestystä aikaan ja sen kunniaksi kuppi cappuccinoa. 

Sitä hetkeä odotellessa... 
Terveisin kaaoksen kesyttäjätär, tuikku