Näytetään tekstit, joissa on tunniste sunnuntai. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sunnuntai. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Villa Iiriksen sunnuntaita

Aamuhetki

Perunanarsissi



Salin perunanarsissien huumaava tuoksu joutui iltasella kilpailemaan uunituoreiden sämpylöiden kanssa. Tasapeli! 

Iltapalasämpylät

Ikivanhan sinkkivadin uusi elämä jaksaa aina vain ilahduttaa minua. Inspiraation leimahdus, nupin metsästys ja DIY tai oikeammin LMI (= Lauri made it), kun itselläni meni sukset ristiin porakoneen kanssa.


Omenariisipuuro


Kauniiden kukkien vierellä on mukava herkutella iltapalaksi sämpylä omenasoseella ja juustosiivulla. Lisäksi kulhollinen lieden kulmalla pehmeäksi hautunuttaomenariisipuuroa takaa makeat yöunet. 

                           Levollista sunnuntai-iltaa! Tuija



















                        








maanantai 4. heinäkuuta 2016

Ikea Kirppis




Perjantaina sain viestin vapautuneesta peruutuspaikasta Ikea Kirppikselle. Se oli valtakunnallinen tempaus, joka toteutettiin Ikea -tavaratalojen ja -lähipisteiden parkkipaikoilla. Myyntipöytä oli ilmainen ja kaupanpäällisiksi jokainen myyjä sai lounaskupongin, jolla sai vatsansa täyteen myyntipäivän jälkeen.





Onneksi minulla oli jo valmiina kierrätysjemmoja Ikean kasseissa, joista oli helppo pakata autoon vedenkestäviä myyntiartikkeleita. Juomapullot matkaavat Kroatiaan, ruokailuvälineet puolestaan elokuussa Vuoreksessa aukeavaan Annula -nimiseen ryhmäperhepäiväkotiin ja muumipenaali toi iloa pienelle lomalaiselle. Metallikyltteihin hurahtanut rouva hipsi ystävättäreltään salaa ostamaan himoitsemansa löydön. 





Kynsilakkalaatikollani kävi kuhina. Edullisista hinnoista ilahtuneita ihmisiä parveili ja sain loistovinkin kynsilakkastudiosta, joka on kuulemma osoittautunut suosituksi lasten tapahtumissa. Oma valkeiden lakkojen arsenaali onkin sitten seuraavan kerran vetonaula. Erityisesti mieleen jäi mies, joka kaivoi kukkarostaan tuon 10 senttisen vaimolleen ja hykerteli tyytyväisenä ihmetellen, että saako vielä nykypäivänä jotakin näin pienellä rahalla. Ilo oli molemminpuolinen.





Tavoitteenani oli päästä tavaroista eroon ja osittain siinä onnistuinkin. Vielä jäi jotakin johonkin muuhun tapahtumaan. Vaatteita en viitsinyt ottaa mukaan sääennusteen luvatessa rankkaa vesisadetta. Koko menomatkan satoi kuin saavista kaatamalla ja tavaroita pöydälle asetellessa tuuli riepotteli pöytäliinaani ja taisinpa olla hupaisa näky laukatessani karanneen kassini perään. Toisessa kädessä paperikassi törröttävine neulepuikkoineen ja edelläni vinhaa vauhtia pomppiva sininen iso Ikea -kassi. Onnistuin tavoittamaan sen viimein keskellä parkkipaikkaa huokaisten helpotuksesta.

Tapahtuma alkoi jo aamuyhdeksältä, mikä oli hiukan turhan aikaista sunnuntaiaamuna. Varsinkin, kun edellisillan jännittävä jalkapallo-ottelu venyi yömyöhälle. Sade taukosi melko alkuvaiheessa, mikä oli loistojuttu. Kerran aurinko jopa pilkisti harmaan pilviverhon takaan. Saimme jatkoaikaa yhteen asti ja seuraavalla kerralla kannattaisi jatkaa myöhempään, koska tavaratalo alkoi täyttyä potentiaalisista asiakkaista.

Päätin olla kiertelemättä välttääkseni houkutuksia, mutta sen kerran, kun astahdin kurkistamaan viereisen pöydän laatikkoon, olinkin yhtäkkiä asiakkaan roolissa. Tein huokean huippulöydön. Kaunis vanha puuvartinen juustohöylä pääsee somistamaan keittiötämme ja spagettimitta sopii kuin nakutettu kynttelikköön roikkumaan muiden pienten ja tarpeellisten tavaroiden seuraan. Kiitos Tuulikki hauskasta myyntiseurasta!


Hienoa, että Ikea järjesti tällaisen tapahtuman ja vielä tyytyväisempi olen, että sadetta uhmaten lähdin matkaan ja sunnuntaista sukeutui hyvän mielen päivä. Lounaan jälkeen piipahdin Pispalaan kahvittelemaan ja kotimatkan piristävä puhelu serkkuni kanssa kruunasi heinäkuisen sunnuntain. 
Kiitos Ikea, Ritva ja Leena!

Mukiinmenevän maanantain toivotuksin, Tuija














sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

A picture is worth a thousand words



















Tämä estetiikan kukkanen, Singer, oli pikkutyttönä minun siivoustyöni erikoisalaa. Muistan, kuinka pyyhin pienin näppärin sormin kostealla rievulla pölyt pois mustien rautajalkojen kolosista. Elämys silloin ja edelleen. Kalsarin lahje on vaihtunut mikrokuituliinaan. Taisin olla kohtalaisen touhukas tyttölapsi, jonka lempipuuhaa oli etenkin remuta pitkin metsiä poikajoukon jatkona. Ilmankos arpia on siellä sun täällä. 

Sittemmin omat tyttäreni käyttivät poljinta leikeissään ajaessaan vimmatusti "autolla" ties minne maailman ääriin. Sen seurauksena hihna sitten kerran napsahti poikki. Jos jossakin vaiheessa saan aikaiseksi korjattua Fanni -mamman antiikkikoneen ompelukuntoon, testaan heti, tuleeko tikistä niin kaunista kuin muistelen. Tehokas se ainakin oli. Neula upposi sormeeni ja antoi kestopistoksen ompeluun, vaikka toisin olisi voinut luulla. 

Ajatukseni lentävät helposti, kovaa ja korkealle, mistä johtuen joudun rajaamaan innostuksen kohteitani. Potitusta, valokuvaamista, organisoimista, silitystä, suunnittelua, korjaamista, loikoilemista, ulkoilemista, leipomista, pihatöitä, muotia, meikkejä, hyvinvointia, retkeilyä, matkailua, mankelointia, bloggailua ...  

Parempi on kai ajatella, että on monta mukavaa asiaa, mistä valita. Jospa ottaisikin näin päivä myöhässä kirjan käteen nojatuoliin rojahtaen ja viettäisi Kirjan ja ruusun -päivää jälkijunassa. Ruusuista ei ole tietoakaan, mutta kirjoja on lukemattomia.

Raekuuro kuitenkin näkyy menneen ohi ja taas aurinko pilkistelee eli pihalla Unelman puunaus kaiketi etenee. Taidan napata matkaani kupposellisen teetä ja lähteä terassille tunnelmoimaan  toppatakissa kesää samalla kippariamme tsempaten. Längelmävedestä jäät jo lähtivät. Hiio hoi, veneilykausi alkamassa!

Kiitos kannustavista kommenteista edelliseen postaukseen! Teiltä uunituoreilta lukijoilta olisi ilo kuulla, mikä sinut sai liittymään Koti meidän -tähtilukijoihin? 

Olette sydämellisesti tervetulleita ja toivottavasti viihdytte Villa Iiriksen aivoitusten parissa!

Best wishes, Tuija




sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Pakkaspäivän murkinat







Pakkaspäivänä puuhellan ikitulella on kätevää kokkailla isot annokset ruokaa. 50 -luvun jazzin soidessa taustalla kuoriminen ja pilkkominen sujuu kuin tanssi. Isolle liedelle mahtuu sulassa sovussa useampikin kattila sekä keitolle että puurolle. Kananmunatkin kiehuvat siinä sivussa valmiiksi alkuviikon tarpeisiin. Höyryävä kalakeitto maistui herkulliselta ja lämmittävältä. Puolukkaruispuuroa aion syödä vielä iltapalaksi. Koko viikon on ollut hirmuinen mielihalu, kun lounasseuralaisellani oli sitä eväänään. 

Viime kesän kasvatussatomme oli surkea lukuunottamatta lipstikkaa, joka on luottoyrttini. Se kasvaa rehottaa ilman sen kummempia kasvatuskikkoja. Onneksi äitini oli avulias ja kuivatti sitä ison purkillisen, josta on mukava ottaa hyppysellinen keitoksiin. Erityisen hyvin lipstikan aromit sopivat kalaruokiin, mutta pidämme siitä myös kasviskeitoissa ja munakkaissa.





Anna-Mari Westin korttiuutuudet olivat ilmestyneet kotikaupan hyllylle ja tämä yksilö sopi mielentilaani loistavasti. Tuossa se piirongin peilin edessä muistuttaa joka aamu keskittymään hetkeen. Jääpallovalot luovat lumoavaa loistettaan hämärään rapunalusnurkkaukseen, josta työpisteemme muutti yläaulaan avarampiin oloihin. Hyvä ratkaisu!


"Hirmu hyvää puuroa!" hihkaisun kuulin juuri alakerrasta. Nyt lähden kyllä itsekin maistamaan ruispuolukkapuuroa, joka on maailman parasta pakkasruokaa. Lempeää ja lämmintä.

Hyväntuulisin terveisin Tuija



Mihin yksityiskohtaan kiinnitit ensimmäiseksi huomiosi?

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Sunnuntainen sadepäivä







Viikko sitten piipahdimme Helsingissä ja toiveeni löytää kirja Kaaoksenkesyttäjä jäi toteutumattomaksi haaveeksi. Sen sijaan löysin samannimisen Facebook -sivun ja sieltä mainion videon otsikolla Tee palvelus lapsillesi. Jos sinua kiinnostaa, mikä tuo Paula Mäntysen haastattelu pitää sisällään, niin klikkaa itsesi rohkeasti vartiksi aiheen pariin. 





Onnekseni tämä sunnuntaipäivä ei näyttäytynyt yhtä aurinkoisena kuin eilinen, ensimmäinen varsin kesäinen päivä. Vietin pyjamapäivää kynttelikön alla sohvan nurkassa tutkailtuani lankanyttyröitäni, joita myönnän olevan vaikka muille jakaa. 





Virkkuu ei kuitenkaan lopulta inspiroinut, tartuin kameraan ja eikös, taas, katseeni osunut kirjahyllyymme. Mitä ihmettä sen kanssa teemme? Moderni Expedit ei oikein istu meille, mutta siihen on saanut säilöttyä valtaisan määrän kirjoja ja erinäisiä tavaroita. Jos haluat sen omaksesi niin laita ihmeessä viestiä. Tavaroiden karsinta ja uudelleen sijoittelu olisi kyllä mieluisaa.





Tavoitteena on harmoninen koti, myös säilytystiloiltaan. 
Utopiaa vai totta...







Tänään meillä puhalsivat fengshuin -tuulet, kun muutama kaappi ja laatikosto tyhjennettiin turhasta roinasta. Omaa puuhaani hidastaa, kun haluan tunnollisesti lajitella kaikki tarkoin. Paperit, pahvit, poltettavat, kierrätettävät, ongelmajätteet, sekalaiset jne. 

Kynsilakka-arsenaalini sohvapöydän laatikossa järkytti ja vielä enemmän se, että mihin ihmeeseen nuo puolikuivat purkit kuuluu laittaa. Täältä se ja monen muunkin "roskan" sijoituspaikka löytyy. Lupaan, että yhtään uutta kynsilakkaa en enää osta, ainakaan vuoteen. 

Kehtaanko edes myöntää, että ennen lakkiaisia ostamani uusin purnukka on avaamatta hyllyssä ja senkin hairahduin ostamaan vain ja ainoastaan sen ihanan nimen, Pionimeri, takia. Olisinpa tuolloin tajunnut, millainen hyökyaalto laatikkooni oli kätkettynä. 






Tämäkin perintölankakerä osoittautui pettymyksekseni keinokuituiseksi, kun testasin sen palo-ominaisuutta. Tiesithän, että villa palaa kuin puu ja muuttuu tuhkaksi, keinokuitu puolestaan sulaa ja haisee pahalta kärventyessään. Aikeenani oli huovuttaa vaaleansinisiä palloja pesukoneessa, mutta nytpä keksin jotakin muuta.







                    Yhteistyöllä eteenpäin askel askeleelta! 

                               Sateen ropistessa, Tuija

maanantai 11. toukokuuta 2015

Aamuhetki eilinen




Äitienpäivän aamuna heräsin auringon valon kajastaessa ikkunoista sisään. En millään malttanut jäädä peiton alle odottelemaan onnittelijoita, joten kömmin hissuksiin alakertaan, puin ja hortoilin pitkin miltei kesäistä pihamaata kamera kaulassa. Nautin!

Toukokuu on täynnä listoja asioista, mitä pitää muistaa ja tehdä ennen toiseksi viimeistä päivää. Asia kerrallaan...

Kesän toiveikkuutta koin ihmetellessäni pikku västäräkin pyrstön heilutusta. Tärkeää on malttaa joka päivä pysähtyä. 

Nyt on autuaan unen aika! Tuija


sunnuntai 18. toukokuuta 2014

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Sydämellistä sunnuntaita










Talvinen maisema ja hyinen tuulahdus.
Keväisen valon lämmittävä läikähdys.
Sääennusteeni meni metsään.
Minä myös. 
Piristyin.















Toivon kuvieni tuovan sinulle iloa uuden viikon alkuun! 
Kevät piileskelee edelleen nurkan takana. Tule, tule jo!










Ruusuntuoksuisin terveisin tuikku