Aurinkoinen marraskuun viimeinen päivä lumihuntuisine kuusineen takapihan metsikössä oli kuin satumaassa olisin vieraillut. Pieniä onnenhetkiä, mutta elämän suuria iloja on metsä ympärillä ja hiiskumaton hiljaisuus. Pienen pieniä ja vähän suurempiakin tassunjälkiä oli siellä täällä. Kartoitin tämän vuoden joulupuuehdokkaita. 'Hyvä Tuomas joulun tuopi' on ollut usein toiveena kuusen pystytykselle salia valaisemaan. Jospa tulevassa joulukuussa toiveeni toteutuisi.
Asettelen kuusia tuomaan raikasta tuoksua ja tunnelmaa ympäri kotia. Raikkaassa vedessä ne viihtyvät pitkään rapisematta. Veden vaihto auttaa useimmiten pitämään kuuset hyvässä kunnossa. Vanhan talon ilmanala vaikuttaa olevan myös hyvä tekijä kuusien varisemattomuudessa. Kun tuoreen leikkauspinnan upottaa pian veteen kuusi tykkää ja pysyy tuoreena, hyvinvoivana.
Huomisaamuna on ensimmäinen adventti, mikä tuntuu ihmeelliseltä. Aika on tänä syksynä kulunut erityisen joutuisaan. Lieneekö syynä pieni ihmistaimi, jonka luo ajatuksissani usein matkaan. Ensivierailunsa mummolaan oli ikimuistoinen ja onnistunut kaikin puolin.
Kohta on otettava esille perinteinen adventtikynttelikkö, jonka kynttilän sytytän aamulla ensi töikseni jo ties monettako kertaa.
Onko sinulla traditioita, joihin palaat aina uudelleen?
'Unelmoi, usko, tee, toista.' -teemani toimii joulunkin aikaan.
Osa tavoista on jalostunut matkan varrella, osa säilynyt muuttumattomana.
Jostakin on ollut järkevää luopua.
Leppoisan lauantain terveisin Tuikku
