Kynttilänpäivä on kaunis sana.
Huomenna
alkaa jo helmikuu.
Nyt oli oivallinen hetki ottaa
parvekkeen valoketju talteen.
Pitkästä aikaa jaksoin olla jalkeilla koko
päivän. Ulkoilu maistui makoisalta, vaikka aamuisen säätiedotuksen lupaama
auringonpilkahdus jäikin jonnekin taivaanrannan kaukaisuuteen.
Hyvinvointioppaat neuvovat heittäytymään leikkiin kuin lapsi. Niin tein! Tervehtymisen merkiksi koin tuon innostuksen, jonka valtaan jouduin kesken aamiaispuuhien.
Mummin perintökynttilänjalat ja talvesta selvinnyt muratti asetelmaan salin lautalattialle ja kameran kanssa zoomailua. Täytyihän siinä tehdä kokeiluja ja kirjottu liina pääsi tuomaan kesän enteitä.
Viheliäinen tauti herätti minussa aivan tolkuttoman kesän kaipuun. Muistan kyllä tilanteen olleen sama vuosi sitten ja varmaan aika monasti aiempinakin vuosina.
Lopuksi vielä tämä fonteilla leikittely. Miltä vaikuttaa? IMacin näytöllä oikein kivalta, mutta miten lie muilla laitteilla...
Valoisan helmikuun toivotuksin Tuija
