 |
| Parvekeromantiikkaa |
 |
| Koti meidän -verstaalla ideointi käynnissä |
Illansuun sininen hetki vei ajatukseni jo kesäiltaan niin hassulta kuin se kuulostaa. Voin kuvitella meidät iltateelle tai aamupalalle tuohon parvekkeen pöydän ääreen kesäiseen aikaan. Veneretkillä, telttaillessa ja Pythagorionissa nuo hetket ovat olleet huikean mukavia niin eiköhän nyt olisi aika panostaa kotosalla vastaavaan. Yläkerran pariovilta aukeaa rakas näkymä pihapiirimme, joka elää vuodenaikojen mukaan. Ajattelinkin tallentaa tämän näkymän kerran kuussa samasta vinkkelistä. Pari viime kevättä ja kesää ovat olleet aika viileitä eli eiköhän nyt olisi aika tulla lempeä suvi. Tilaukseen, kiitos!
 |
| Keltainen kamari |
Kontrasteissa on voimaa, mikä oli ajatukseni näiden kuvaparien yhdistämisessä. Uskotko, kuinka hankalaa on saada kuvan suoruus silmää miellyttäväksi. Vanhan talon vinous tekee tehtävästä miltei mahdottoman, mutta se ei olekaan se olennaisin seikka tässä lämpimänsävyisessä otoksessa.
Työpisteeni tuoksuu kardemummalta. Sain iki-ihanan kotimaisen Osmian tuoksukynttilän joulupaketista tyttäreltäni, joka tuntee mieltymykseni erinomaisesti.
Sänkykamarissa leijailee puolestaan lavendeliöljy, jota sain pikkupullollisen vuosi sitten Ranskan tuliaisina Aix-en-Provencesta. Ripsautin sitä pikkunekkaan kuivattamani ruusun terälehdille untamme rauhoittamaan.
Täysikuu saa minut uneksumaan kummallisia, vaikka unisoppemme on mitä levollisin. Kamari on pieni, mutta viihtyisä, emmekä kuitenkaan vaihda isompaan lapsilta vapautuneeseen. Keltainen kamari on aina valmiina nuorten vierailuille. Tapetin vaihto houkuttaisi. Tosin sekään ei taida yltää to do -listan kärkisijoille.
Valkeita puuvillalakanoita ei voi koskaan olla liikaa. Varsinkin, kun olen tartuttanut mieltymyksen niihin myös turkulaistuneisiin perheemme jäseniin. Muuttokuormassa liinavaatevarastoni hupeni yllättävästi. Pellavalakanoista haaveilen, mutta Finlaysonin valkoinen parivuoteen lakanasetti on loppuunmyyty. Onpahan, mistä haaveilla.
Sängyn alta pilkistää kitarakotelo, joka ennen imurointisessiotani oli pölyn peitossa. Hyvin joulu sujui, vaikka joka nurkkaa ei oltukaan luututtu. Olen iloinen, että alan oppia armollisuutta! Kattolistatkin ovat osoittautuneet oikein visuaaliseksi sisustusesineeksi tuossa nurkassa nököttäessään. Keskeneräisyys on elämän suola. Täydellisyyden tavoittelu ja maalaiselämä miltei satavuotiaassa huvilassa eivät ole sopiva pari.
Omenalimppu ja piparjuuritahna puolestaan oikein maistuvaa iltapalaksi. Tämä on yksi poppakonstini saada poskiontelotulehdus hellittämään. Kamomillatee takaa auvoisen unen.
Kauniita unia lukijani! Terveisin Tuija
