Unelmoi. Usko. Tee.Toista.

Nyt tämä blogisti on turvallista syliä vailla. Joku riivaa, mutta mikä. Se, joka sen ratkaisee niin ansaitsee lämpimän rutistuksen. 

Maailmankaikkeus halunnee testata, miten tosissani olen tässä harrastuksessani. Toisaalta luotan, että kyseessä on vain jonkin pikkuisen napin painallus ja taas toimii kommentointi. Tuntuu ikävältä, kun joutuu omasta blogistaan heitetyksi ulos aina kommenttia kirjoittaessaan. Hiljaista on ollut. Siellä ja täällä. 

Sama on tilanne sisarblogi Samos in my mindin puolella. Sinnikäs ihminen olen, mutta nyt en ole saanut puskettua itseäni kohti ratkaisua. Kuulostaako tutulta? 

Talviaika ja tekniset kommervenkit eivät lukeudu lempiasioihini.
Unelmoin...

Samalla otsikolla kirjoitin pari vuotta sitten, mutta myönteisemmässä vireessä. Lukijoiden kommenteista ja tuosta kortista saan edelleenkin voimaa. 

Syyshämyisin tervehdyksin, Tuikahdus

Tammikuun toinen

Parvekeromantiikkaa

Koti meidän -verstaalla ideointi käynnissä

Illansuun sininen hetki vei ajatukseni jo kesäiltaan niin hassulta kuin se kuulostaa. Voin kuvitella meidät iltateelle tai aamupalalle tuohon parvekkeen pöydän ääreen kesäiseen aikaan. Veneretkillä, telttaillessa ja Pythagorionissa nuo hetket ovat olleet huikean mukavia niin eiköhän nyt olisi aika panostaa kotosalla vastaavaan. Yläkerran pariovilta aukeaa rakas näkymä pihapiirimme, joka elää vuodenaikojen mukaan. Ajattelinkin tallentaa tämän näkymän kerran kuussa samasta vinkkelistä. Pari viime kevättä ja kesää ovat olleet aika viileitä eli eiköhän nyt olisi aika tulla lempeä suvi. Tilaukseen, kiitos!

Keltainen kamari

Kontrasteissa on voimaa, mikä oli ajatukseni näiden kuvaparien yhdistämisessä. Uskotko, kuinka hankalaa on saada kuvan suoruus silmää miellyttäväksi. Vanhan talon vinous tekee tehtävästä miltei mahdottoman, mutta se ei olekaan se olennaisin seikka tässä lämpimänsävyisessä otoksessa. 

Työpisteeni tuoksuu kardemummalta. Sain iki-ihanan kotimaisen Osmian tuoksukynttilän joulupaketista tyttäreltäni, joka tuntee mieltymykseni erinomaisesti. 

Sänkykamarissa leijailee puolestaan lavendeliöljy, jota sain pikkupullollisen vuosi sitten Ranskan tuliaisina Aix-en-Provencesta. Ripsautin sitä pikkunekkaan kuivattamani ruusun terälehdille untamme rauhoittamaan. 

Täysikuu saa minut uneksumaan kummallisia, vaikka unisoppemme on mitä levollisin. Kamari on pieni, mutta viihtyisä, emmekä kuitenkaan vaihda isompaan lapsilta vapautuneeseen. Keltainen kamari on aina valmiina nuorten vierailuille. Tapetin vaihto houkuttaisi. Tosin sekään ei taida yltää to do -listan kärkisijoille.  

Valkeita puuvillalakanoita ei voi koskaan olla liikaa. Varsinkin, kun olen tartuttanut mieltymyksen niihin myös turkulaistuneisiin perheemme jäseniin. Muuttokuormassa liinavaatevarastoni hupeni yllättävästi. Pellavalakanoista haaveilen, mutta Finlaysonin valkoinen parivuoteen lakanasetti on loppuunmyyty. Onpahan, mistä haaveilla. 

Sängyn alta pilkistää kitarakotelo, joka ennen imurointisessiotani oli pölyn peitossa. Hyvin joulu sujui, vaikka joka nurkkaa ei oltukaan luututtu. Olen iloinen, että alan oppia armollisuutta! Kattolistatkin ovat osoittautuneet oikein visuaaliseksi sisustusesineeksi tuossa nurkassa nököttäessään. Keskeneräisyys on elämän suola. Täydellisyyden tavoittelu ja maalaiselämä miltei satavuotiaassa huvilassa eivät ole sopiva pari. 

Omenalimppu ja piparjuuritahna puolestaan oikein maistuvaa iltapalaksi. Tämä on yksi poppakonstini saada poskiontelotulehdus hellittämään. Kamomillatee takaa auvoisen unen.

                         Kauniita unia lukijani! Terveisin Tuija

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille kommentoijille!

Olipa hauskaa seurata blogiini tulvineiden kommenttien vyöryä. Sähköpostini plingahteli tiheään merkiksi saapuneista viesteistä, jotka saivat hymyn huulille. Aloinpa heti tästä ilahtuneena miettimään uutta arpajaisideaa.

Kiitos teille kaikille ihanista kommenteista, 

jotka talletan mieleni sopukoihin.

Tällaisen ideoinnista ja suunnitellusta innostuvan ihmisen pää täyttyi ideoista arpajaisten toteutustavoista. Viime kesänä Fiskarsista ostamani kuvioleikkuri osoittautui oivalliseksi työvälineeksi arpalipukkeiden teossa. Pari palaa kesäkamarin remontista ylijäänyttä tapettia pääsi loistavaan hyötykäyttöön. 

Tulostin kommentit, numeroin ne ja samaten arpalipukkeet, joita voin käyttää uudemmankin kerran. Onneksi jäljellä on vielä samaa materiaalia, jos tarvitsen lisää ensi kerralla.  

Yläaulaan siirtynyt työpisteeni on myös inspiroiva paikka. Taustalle laitoin pyörimään kuvaesityksen kirjaan ehdolla olleista kuvistani jouluisan musiikin kera. Virallisena valvojana toimi Ruusu -nalle ja onnettarena Iiris. 

Sinkkinen sydänrasiani toimi arpajaisten tehosekoittimena. Voittolipukkeeksi nousi numero 14 ja sen kohdalta tämä kommentti

H19. lokakuuta 2015 klo 19.57

Ihanaa... <3

Mukana arvonnassa!

       Onnentoivotus sinulle nimimerkki H! 

       Talven hopeiset hiutaleet liihottelevat luoksesi 
   ensi viikolla inspiroimaan kotisi jouluista tunnelmaa. 

Ensimmäisen kerran kohtasin bloggarin urallani tilanteen, jossa onnistuin kadottamaan luonnokseni sen siliän tien ja kuvat pomppivat sinne tänne. Ei auttanut muu kuin ottaa uusiksi. 

Sen siitä saa, kun oli liian monta rautaa tulessa yhtä aikaa. Käytin samanaikaisesti iPhonea, iPadia ja iMacia, joista joku niistä taisi olla liikaa. Onneksi arvonta sujui kommelluksitta! 

Leppoisaa pyhäinpäivän jatkoa! Tuija

Työn alla...

Työn alla on yhtä sun toista... 

Työpisteenikin muutti yläaulaan ja suunnitelmat säilytysratkaisujen suhteen ovat vaiheessa. Tulin vain pikaisesti huikkaamaan "Hei!". 

Arvontaa on tulossa, kun saan johtosotkut selvitettyä ja uudistuksemme kestävät päivän valon. Postipaketista kuoriutui viime torstaina jotakin niin ihanaa, että luulen näkeväni unta. 

Einar -sedän vanha työtuoli on loistava kiikkuominaisuuksineen. Nitinään auttanee jokin ihmerasva.

Valoa ikkunassa! Tuija