Uusi vuosi on tuossa nurkan takana. Muutama tunti niin siinä se vuosi 2023 tervehtii meitä tuoreena ja raikkaana sateen viskoessa räntäroiskeita Villa Iiriksen ikkunoihin. Saunapolulla saa varoa liukastumasta ja kastumasta, mikä tuskin haittaa, kun odotettavissa on makeat löylyt pihasaunan lauteilla. Naapurustossa paukkuu ja räiskyy jo. Meillä juhlailtaa vietetään rauhaisammin.

Anivarhain peiton alla heräillessäni aloin miettiä kuluneen vuoden kohokohtia ja kiitollisuuden aiheita. Tärkeimmäksi nousee kotielämä kaikessa yksinkertaisuudessaan sekä kohtaamiset läheisten kanssa arjessa ja juhlahetkissä. 

Tosin silloin tällöin on hyvä pyrähtää vähän muuallekin niin näkökulma avartuu. Kuvia selaillessa oli ilo huomata, että tuollaisia mukavia piipahduksia on ollut lukuisia. Kotipihaan kurvaaminen on kuitenkin aina paras hetki. 

 

Alkuvuonna lumen määrä yllätti. Maaliskuussa se jo oli sulamassa, kunnes huhtikuussa lunta tuprutti yli odotusten. Pihapolut alkoivat olla kapeaakin kapeampia. Toivottavasti tuleva vuosi olisi vähälumisempi, vaikka kaikessa on puolensa. Vanhan hirsitalon korkean kivijalan ympärille on hyvä kasata lunta eristeeksi. Rajansa kuitenkin saisi säänhaltija hallita. 

Kevättalven valo on ihana ajankohta. 

Odotan toiveikkaana -listani:

tulppaanikimput

pari (ei sen enempää!) aurinkoista paukkupakkaspäivää

hankikantoset

kevääseen heräävä luonto, silmut ja nuput

ensimmäiset sinivuokot

lämpimät hetket verannalla

talvesta virkoavat pelargoniat

lukemattomia kirjoja

retkiä lähelle ja kauemmas

ja paljon muuta, mitä en voi vielä edes aavistaa. 

Mitä sinulle mielessä päällimmäisenä menneeltä vuodelta? 

Avoimin, uteliain mielin kohti uutta vuotta 2023!

Tuija

Vuosi 2017 kuvakimarana

Tammikuu

Koti meidän -verstaalla ahkeroi  taitava, luova ihminen, joka saa ideansa valmiiksi tuotteeksi asti toisin kuin minä "estetiikka ennen kaikkea" -visiönääri, joka ei saa ompeluksiaan alulle ennen kuin on "vähän" järjestellyt nyssäköitä ja varastoja. 

Tähän tulee tulevana vuonna muutos! Karsin kaiken turhan, jonnin joutavan häiritsemästä inspiroitumistani. Peukut pystyyn, että löydän kadoksissa olleen ompeluvireeni takaisin. Tytöille pienenä ompelin takit, mekot, uima-asut, tonttupuvut ja prinsessa-asut. Itselleni tein viimeksi Wetterhoffin aikana omaperäisiä asukokonaisuuksia päähineistä alkaen. Minun on hankala löytää kaupoista mieluisia itseni oloisia vaatteita eli tavoitteeni on ommella mekko poikineen. Olen tunikatyylisten mekkojen ystävä ja sukkahousufriikki. Legginsitkin käyvät, jos ne ovat kauniit ja asukokonaisuuksiini sopivat. Näillä eväin kohti virkistäviä tuulehduksia! Hyviä kangaskauppavinkkejä otan ilomielin vastaan. 

Helmikuu

Muistatko, kuinka vuosi sitten pikkujoulun aikaan aloitimme alakerran "salongin" kunnostuksen? Tavoitteena jouluksi valmista oli tiukka, paitsi, jos ei mainita mille joululle. ;)  Tänä vuonna nautimme kaikki suunnattomasti uudistuneesta tv -huoneesta, jossa oli hauska heittäytyä Netflixin tai Viaplayn maailmoihin. Upouusi valokuituyhteys on lunastunut paikkansa sydämessämme. Blogin päivityskin sujuu sukkelasti kuvien latautuessa alta aikayksikön. 

Maaliskuu

Huhtikuu

Kevään korvalla kaipasin aurinkoa, lämpöä ja yritin keskittyä hetkeen. Ainutlaatuista aikaa... 

Toukokuu

Kesäkuu

Kesä alkoi juhlilla, joiden jälkeen oli ihana nauttia siististä kodista ja herkuista. Kodin juhlien jälkeisessä rauhassa leikki: vieraana Villa Iiriksessä on mukava. Tuo on muutoinkin oiva konsti katsoa elinikäistä työsarkaa toisenlaisesta näkökulmasta. Toiveikkaan innostuneena on helpompi tarttua toimeen, kun on sen aika.

Näkökulmakysymys: Ikkunaremontti vai kaunis kesäinen pelargoniaikkuna

Samos in my mind

Kävimme ties monennenko kerran tuulettamassa itseämme Samoksen saarella. Tänä vuonna oli vuorossa meidän kahden juhlamatka #tuijalauri2017. Rakastuin Drakein vuoristokylään ja sinne johtaneeseen huikeaan reittiin, vaikka jännittikin kurvailla serpentiiniteitä kohti korkeuksia tai oikeastaan laskeutuminen se vasta ottikin vatsan pohjasta. 

Kodistamme ja lemmikkivanhuksistamme piti hyvää huolta uunituore yliopisto-opiskelijamme. Mikäpä oli nautiskellessa Suomen suvesta, kun palasimme kotimaisemiin. 

Heinäkuu

Elokuu

Turku on opiskelijakaupunki vailla vertaa.

Kihlalahjataulumme pääsi uuteen ympäristöön.

Syksyn tullen saattelimme lemmikkimme autuaammille metsästysmaille, mikä vei mielen yllättävän apeaksi. Hiljainen koti oli outo, vaikka toisaalta kasvattava kokemus. Uudessa elämänvaiheessa on enemmän hyviä kuin surkeita puolia. 

Ajatuksissani palasin monen monituista kertaa viimevuotiseen huimaan onnenkantamoiseen, kun Kokkari kutsui minut kuvausmatkalle syyskesän lempeään lämpöön. Voimaannuin seikkailustani ihan hurjan mahtavalla tavalla. Seikkailujemme seurauksena perustin yli vuosi sitten Samos in my mind -blogin, joka päivittyy fiiliksen mukaan.

Syyskuu

Lokakuussa saimme viettää laatuaikaa vanhimman tyttäremme viettäessä viimeisiä vapaita hetkiään kotikodin metsissä ennen uuden uran aloitusta. Retkien saaliista on nautittavaksi vielä pitkään.

Lokakuu

Marraskuussa maalaismaisema oli hämärä, kurainen ja pimeä, ankeakin, mutta sisällä oli tunnelmallista. Virittäydyimme joulun aikaan, joka on valoisa, hyvän mielen juhla perheellemme.

Marraskuu

Vuosi on ollut täynnä tunteiden kirjoa. On iloittu, jännitetty, odotettu, petytty, riemuittu, surtu ja yllätytty. Kokonaisuutena ottaen uskomaton vuosi. Olen kokenut väsymystä ja riittämättömyyttä, mutta olen myös osannut olla armollinen itseäni kohtaan ja malttanut odottaa oikeaa ajoitusta, milloin millekin. 

Joulukuu



Joulun alla talvipäivänseisaus käänsi talven kohti keveämpää puoliskoa. Valon määrä lisääntyy päivittäin, mikä sopii minulle mainiosti. Maaretan ja Kristan Hyvän mielen kortit ovat kulkeneet matkassani jo toista vuotta ja niiden tuoma ilo on vailla vertaa. Joka-aamuinen hetki omissa mietteissä antaa päivälle loistavan alun. Aamun tunnelmat määrittävät päivän olotilaa selkeästi. Siitäpä syystä panostan rauhaan, harmoniaan ja voimaannuttaviin valokuviin.

Järkytyin, miten paljon harvemmin olen kuluneena vuotena kirjoittanut postauksia tänne Koti meidän -blogiin. Käväisipä mielessäni blogitaukokin, mutta paras on, että jatkan supermukavaa harrastustani. Bloggerin laskurin mukaan tämä pieni postaus oli yksi vuoden suosituimmista, jos arvontapostauksia ei oteta lukuun. Niillä on aina aivan omaa laatua tavoitteleva suosio.

Instagram on minulle mieluinen kanava, koska lukemattomat taidokkaat kuvat ovat antoisia ja innostavia. Tuo marraskuussa pikasiivouksen lomassa nappaamani portaikkokuva on ollut koko vuoden suosituin omalla tililläni. Hassua, että usein pikainen räpsy on erityislaatuinen ja onnistuneempi kuin harkittu laukaisu. Sama koskee Samos in my mind -tilini kuvia, joista saamani palaute kannustaa jatkamaan päivittäistä kuvakertomusta. On iso ilo lukea, että välimerelliset kuvani tuovat iloa seuraajilleni, joiden lukumäärä kasvaa kohisten.

Vuosi 2017 painuu mieliimme monestakin syystä. Joulu oli yllättäin luminen taikatalven lumoava versio, josta nautimme kaikki. Uusi vuosi tulee olemaan kirkas, valloittava helmi kaikkien kuluneiden joukossa.

Kiitos rakkaille kannustuksesta ja myötäelämisestä!

Onnellisen Uuden Vuoden toivotuksin, Tuija

Helmeilevää  Uutta Vuotta 2018!

Kissa istuu ikkunalla

Hullunkurista, mutta totta, ainakin syntymätodistuksen mukaan, on se, että huomenna kissaneitomme Alli ja Elli viettävät 18 -vuotispäiviään. Harvinaislaatuinen syntymäajankohta ainutlaatuisilla vanhoilla neidoillamme, jotka tulivat taloomme kolmivuotiaina hupakkoina. 

Paikallislehdessäköhän se ilmoitus oli, että pitovaikeuksien vuoksi kissasiskokset annetaan hyvään kotiin. Pinnan alla uinunut kissarakkauteni lapsuusvuosilta puhkesi kukkaansa. Lähdin kirkonkylälle lapsilta salaa katsomaan, mitä oli tarjolla. Molemminpuolinen ihastus vakuutti tytön, jonka oli luovuttava rakkaistaan allergian vuoksi. Sydäntäraastavaa oli nähdä hänen surunsa, joka kuitenkin helpottui ajan myötä. 

Siskosten nimet vaihtuivat ja kotiutuminen onnistui vähitellen niin, että seuraavana kesänä entistä omistajaa Alli ja Elli eivät enää tunnistaneet hänen poiketessa niitä katsomaan. 

Tällainen tarina löytyi tänään rasian uumenista.

Aluksi ajattelin ilahduttaa teitä lukijoita kollaasilla kuluneelta vuodelta, mutta minkä teet, kun sormeni alkoivat naputella jotakin ihan muuta. 

             Juhlavuosi on ollut mitä mainioin! 

Kiitos kaikille siinä osallisena olleille ja teille tuikituntemattomillekin, jotka piileskelette ruudun sillä puolen!

Onnellinen on se ihminen,
joka osaa nauttia pienistä asioista,
arkipäiväisistä tapahtumista
auringonpaisteesta, linnuista langoilla,
aamiaisesta, päivällisestä, lounaasta,
aamun lehdestä postilaatikossa,
vastaantulevasta ystävästä -
Niin monet tavoittelevat elämän nautintoja
menemällä niiden ohitse.

- Tommy Tabermann-

Joulun alla iloa odotukseen toi Hetki tunnelmoiden -kalenteri, johon vielä tänään palasin. Linkistä sinäkin pääset palaamaan ajassa taaksepäin niin halutessasi.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin ... on aika hyvästellä vuosi 2014. 

Onnea, iloa! 

Vuosi 2015 olet tervetullut meidän kotiin!

Juhlavin toivotuksin,

Villa Iiriksen väki