Kivet, kävyt, naavatappurat, kumisaappaiden alla risahtelevat oksankäppyrät ja lopulta puiden lomasta pilkottava talo, jota kodiksi kutsumme. Retkiseuralaisemme sinnikäs askellus mättäältä mättäälle hymyssä suin painuu mieleen tämän viikon tähtihetkenä. Koti meidän nököttää pellon laidassa, metsän vierellä kylätien varrella. Satumainen olo valtasi mieleni, kun mummolan pihapiiri avautui eteemme aurinkoisena sunnuntain iltapäivähetkenä metsäretkeltä palatessamme. Ensi-ihastumisen tunne on säilyttänyt kipinänsä neljännesvuosisadan, mikä on vaalimisen arvoinen asia aivan kuin tuo talonalusluukkujen patinoitunut lumovoima kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Lokakuisin sunnuntaiterveisin Tuija
Kaunis on talonne ja maisema satumainen. Ihanaa uutta viikkoa sinne<3
VastaaPoistaKiitos kivasta kommentistasi Kristiina! Tänään maisema on ollut utuinen aamusta asti. Lämmintä ja kosteaa. Syyssäätä tosiaan!
Poista