Syyskuu, yllätit

Alkukuussa arvailin kauanko pelargoniani pärjäävät pihapöydillä. Eilen ennakoin ja nostin ne saunakamarin suojiin viileältä yöilmalta. Onneksi, koska aamu valkeni huurteisena ja kylmyys nipisti nenän päästä ensimmäisen kerran. 

Ihmettelen, miten kuukausi saattoi hujahtaa vauhdilla. Olihan siinä yhtä sun toista tuulen tuiverrusta. T-huoneellani olen askarrellut, suunnitellut ja valmistellut. Pikkuruisia villasukkia on viittä vaille valmiina jo muutamat. 

Kesäkamarille heitimme hyvästit haikein mielin, vaikka talvikamarikin mieluinen unimiljöö on. Samos -muistoni karttuivat kesällä taas yhdellä pikkupaatilla. Krooninen ikävä Potokakin rannoille kuljeskelemaan ja vuoristoteille ajelemaan on osa elämääni. Matkoilta tallennetuista kuvista saan hyvän mielen. Niitä katsellen palaan hetken tunnelmaan, tuoksuihin ja äänimaisemaan, joka hivelee tinnittävää korvaani.

Kiikkustuolissa on ilo neuloa kerros tai pari omiin ajatuksiin vaipuen. Voisinpa käpertyä talviunille  ja herätä kevään tullen uuteen kasvukauteen. Haikeilu on osa minua ja siinä on jotain todella kaunista ja hyvää, armollista. Villa Iiris näyttää yli 100 vuotiaan viisaudella, että hötkyillä ei parane. Asia kerrallaan hyvä tulee. 

Kotimme on elänyt monen monituista vaihetta matkassamme mukana. On pysyvää ja muuntautumiskykyistä samalla tontilla. Vanhan talon tunnelma on kuin lämmin halaus. Muistan elävästi, kuinka tänne muutettuamme koin tulleeni Kotiin. 

Oletko sinä kokenut vastaavaa?

Nostalgia-ajatuksin, Tuija alias tuikku

 

Villa Iiriksen syystunnelmat

Taas on aika tuplaikkunoiden. Pinosin alkukesästä tusinan verran talven jäljiltä talteen rapunaluskomeroon, joka on kuin suunniteltu niille. Jokainen ruutu on numeroitu suloisella, vanhanaikaisella kaunokirjoituksella. Lyijykynän jälki on säilynyt hyvänä puupinnalla pokien yläpinnalla. 

Kapusin tutisevalle, anopin vanhalle keittiöjakkaralle kurottuakseni verhotankoihin yläilmoissa. Hellästi keräsin ikivanhat kesäverhomme, jotka ovat jo hiutunutta pitsiä. Asettelin ne säilytyslaatikkoonsa odottamaan ensi kesää, jolloin toimenpide taas toistuu toisin päin. Riisu, pese, ripusta...

Ruokasalin ikkunaruudut nro 1-8 pääsivät kuumalla vedellä pestyinä ja sanomalehdellä kiillotettuina paikoilleen.  Seuraavaksi on vuorossa rakojen tilkitseminen ja paperointi ennen ilmojen viilenemistä. Ylimpien ruutujen ulkopuoli jäi pesemättä, kun en rohjennutkaan keikkua ikkunalaudalla niihin ylettyäkseni. Vielä tulee kauniita päiviä niiden kirkastamiseen pihatikkaiden avulla.

Sohvat saivat yllensä syksyisemmän ilmeen ja kuultavat pellavaverhot suojaavat hämärtyvissä illoissa näkymää. Mårbackani, jotka kesäkuun alussa kävin noutamassa Fiskarsin Ruusupapu -puutarhalta, voivat paremmin kuin hyvin. Salin viileydessä niillä on oivalliset olosuhteet viettää talvikauttaan. 

Puikoilla on ollut jo muutamat pikkuruiset villasukat ja tilauksesta neulon muutamat lisää Turkuun tuliaisiksi. Selkeiden perussukkien neulominen on rentouttavaa ja antoisaa. Lasten sukat valmistuvat suitsait, mikä innostaa heiluttelemaan puikkoja vauhdilla. Pienistä lankakeristä aion sommitella raitasukkia, vaikka niissä päättely onkin tylsin vaihe. Toisaalta palkitsevaa, kun tulee valmista konkreettisesti. 

Kynttilät ja kirjat ovat syksyn merkkejä. Luen tosin ympäri vuoden, aina ja kaikkialla. Lomamatkoilla, kotona, sohvalla, sängyssä, riippumatossa, junassa, ruokaa hämmentäessäni. 

Uni tulee hyvin, kun viimeiseksi lueskelen hetken verran. Jännärit säästän Samoksen aurinkoisiin päiviin, koska syyspimeillä mielikuvitukseni alkaa herkästi laukkaamaan liian villisti.

Millaisia syystapoja sinun kodissasi vaalitaan? Puuliedessä on ollut jo ensimmäiset viileitä aamuja sulostuttaneet tulet. Kynttilä aamiaisella on vielä ollut sytyttämättä. Eiköhän niitäkin tuiki tuonnempana lukuisia. Syyskuun lempeän lämmin sää on tuntunut hyvältä. Talvi, tule maltilla.

Syysillan ajatuksin, Tuija