Villa Iiriksen syystunnelmat

Taas on aika tuplaikkunoiden. Pinosin alkukesästä tusinan verran talven jäljiltä talteen rapunaluskomeroon, joka on kuin suunniteltu niille. Jokainen ruutu on numeroitu suloisella, vanhanaikaisella kaunokirjoituksella. Lyijykynän jälki on säilynyt hyvänä puupinnalla pokien yläpinnalla. 

Kapusin tutisevalle, anopin vanhalle keittiöjakkaralle kurottuakseni verhotankoihin yläilmoissa. Hellästi keräsin ikivanhat kesäverhomme, jotka ovat jo hiutunutta pitsiä. Asettelin ne säilytyslaatikkoonsa odottamaan ensi kesää, jolloin toimenpide taas toistuu toisin päin. Riisu, pese, ripusta...

Ruokasalin ikkunaruudut nro 1-8 pääsivät kuumalla vedellä pestyinä ja sanomalehdellä kiillotettuina paikoilleen.  Seuraavaksi on vuorossa rakojen tilkitseminen ja paperointi ennen ilmojen viilenemistä. Ylimpien ruutujen ulkopuoli jäi pesemättä, kun en rohjennutkaan keikkua ikkunalaudalla niihin ylettyäkseni. Vielä tulee kauniita päiviä niiden kirkastamiseen pihatikkaiden avulla.

Sohvat saivat yllensä syksyisemmän ilmeen ja kuultavat pellavaverhot suojaavat hämärtyvissä illoissa näkymää. Mårbackani, jotka kesäkuun alussa kävin noutamassa Fiskarsin Ruusupapu -puutarhalta, voivat paremmin kuin hyvin. Salin viileydessä niillä on oivalliset olosuhteet viettää talvikauttaan. 

Puikoilla on ollut jo muutamat pikkuruiset villasukat ja tilauksesta neulon muutamat lisää Turkuun tuliaisiksi. Selkeiden perussukkien neulominen on rentouttavaa ja antoisaa. Lasten sukat valmistuvat suitsait, mikä innostaa heiluttelemaan puikkoja vauhdilla. Pienistä lankakeristä aion sommitella raitasukkia, vaikka niissä päättely onkin tylsin vaihe. Toisaalta palkitsevaa, kun tulee valmista konkreettisesti. 

Kynttilät ja kirjat ovat syksyn merkkejä. Luen tosin ympäri vuoden, aina ja kaikkialla. Lomamatkoilla, kotona, sohvalla, sängyssä, riippumatossa, junassa, ruokaa hämmentäessäni. 

Uni tulee hyvin, kun viimeiseksi lueskelen hetken verran. Jännärit säästän Samoksen aurinkoisiin päiviin, koska syyspimeillä mielikuvitukseni alkaa herkästi laukkaamaan liian villisti.

Millaisia syystapoja sinun kodissasi vaalitaan? Puuliedessä on ollut jo ensimmäiset viileitä aamuja sulostuttaneet tulet. Kynttilä aamiaisella on vielä ollut sytyttämättä. Eiköhän niitäkin tuiki tuonnempana lukuisia. Syyskuun lempeän lämmin sää on tuntunut hyvältä. Talvi, tule maltilla.

Syysillan ajatuksin, Tuija

24.4.24

Tänään on niin mukavan näköinen päivämäärä, että iski ihan hillitön into pullauttaa pihalle pikkuruinen postaus muistoksi tästä huhtikuisesta päivästä, jolloin on todella epäuskoinen olo ajatuksesta "viikko vappuun" tai siis siitä, että toukokuu on just sillään alkamassa. 

Sunnuntaina uhmasin talvisia olosuhteita ja kävin autoretkellämme ostamassa Plantagenista upean kukkeat Mårbackat salin ja verannan ikkunoille. Talvettamani eivät vielä ole kukassa, mutta toivon niidenkin puhkeavan kukkaan tuonnempana. Verannalle ei vielä tohdi kaunottaria viedä vilusta hytisemään, mutta ensi viikon lämpötilat suovat todennäköisesti tilaisuuden aloittaa kesäelon maistelun sekä kasveille että asukkaille.

 Ai, ai, tuskin malttaa odottaa! 

Olethan huomannut eilisen kirja-arvonnan? Tarjolla olisi hyvää luettavaa. 

Toiveikkain ajatuksin, Tuija

 

Hyvän mielen syysajatuksia

Kotiin tullessa verannalla tuoksuu ensimmäisenä sitruunainen iki-ihana tuoksupielikki, jonka ostin kesäretkellä Fiskarissa Puutarha Ruusupavun hurmaavasta tarjonnasta. Ystävällinen ja avulias puutarhuri ehti kiireisenäkin hetkenä rauhassa palvelemaan ja sai asiakkaan kokemaan itsensä tärkeäksi asioineen. Komeat Mårbackani, jotka sieltä ostin "matkamuistoiksi", kukkivat komeasti yläportaalla metsänvihreiden parioviemme edustalla ruskeassa vähän räjähtäneessä pajukorissa.  

Lasiverannalla pelargoniat viihtyvät ja voivat hyvin vielä pikkupakkasillakin. Viime vuonna taisi olla ennätys, kun vasta joulun alla siirsin ne talvehtimaan sänkykamarimme viileälle ikkunalle. Minulla ei ole sydäntä riipiä hehkeitä kukintoja ja heittää murusiani kompostiin. Teen parhaani, että mahdollisimman moni selviäisi hellässä huomassani ensi kesää sulostuttamaan. 

Entisaikaan äitini kertoman mukaan tuoksupielikki oli yleinen kukka mm. pappiloissa, jossa sen lehtiä leyhyteltiin, kun taloon tuli vieraita. Näin teen minäkin nyt, mutta ihan vain omaksi iloksemme. Nuuhkin tuoksua ja ihastelen lehtien hienoja muotoja. Sormiin tarttuu eteerinen häivähdys, joka muistuttaa välimerellisiä tuntemuksiani.

Iltapäivän valo siivilöityi tänään aiemmin kauniisti muhkeisiin pelakuiden kukintoihin. Kuten näkyy syyssesonkimme kukat ovat nämä, jotka ilahduttavat meitä koko kesäkauden pakkasiin asti. Valkeat dahliat terassilla puskevat yhä vaan toinen toistaan komeampia kukintoja ja Sävel -ruusukin on taas kukassa. Kosmoskukat ja malvat ovat juuri nyt komeimmillaan. Pinkki sävy oli vain yllätys. Se riitelee saunan seinän punamullan kanssa, mutta vihreyden keskellä ne näyttävät pirteiltä väripilkuilta. Ensi kesäksi perustan vielä isomman kukkaniityn, josta voin poimia iloa itselle ja muillekin. Minulle sopii yllätyksellinen, villi ja vallaton kukkailottelu, josta ilmestyy milloin mitäkin. 

Viikossa syysillan hämärä laskeutuu aina vain aikaisemmin. Saunailtaa valaisi valoketju kesäkeittiöltä terassin reunaustalle. Odotin näkeväni lepakoita, mutta ei ollut niiden lentoaika siinä hetkessä.

Viime viikolla oli monta ilahduttavaa kohtaamista. Yksi ylitse muiden oli nainen koiranulkoilutustakissaan, joka kertoi edelleen seuraavansa blogiani ja kehui kuviani. Sydämessäni läikähti kiitollisuus ja hyvä mieli valtasi ajatukseni. Muistan kuinka samainen ihminen istui kerran vuosia sitten kylmässä saunassamme ja uhkasi jäädä sinne asumaan. ;) 

Kesän kääntyessä vääjäämättä syksyksi koen haikeutta ja ikävä valoon on suunnaton. Voisinpa teleportata meidät rakkaille rannoille tallustelemaan ja mutustelemaan makoisia eväitä aaltojen loiskuessa rantakallioihin. Tosin luin, että tuollaisessa siirto-operaatiossa ihmiselle kävisi kalpaten  eli varpaiden liottelu merivedessä saa jäädä mielikuvittelun varaan. Olisikohan sama, jos vain laitan isoon vatiin Meinebase -suolavettä ja hipsuttelen jalkojani siinä silmät kiinni kuunnellen tinnitusmasterini aaltojen kohinaa kirkasvalolampun luodessa illuusion etelän valovoimasta? 

Eilen sytyttelin kynttilöitä valaisemaan perjantain makoisaa sushi-illallista, joka siirsi mukavasti kotitunnelmaan. Söimme ensimmäistä kertaa keittiömme uuden saarekkeen äärellä, mikä osoittautui toimivaksi ja viihtyisäksi puulieden lämmittäessä viilennyttä iltaa. 

Tänään minun piti laittaa alakerran tuplaikkunat paikoilleen, mutta se jäi aikeeksi. Huomenna ryhdyn toimeen, koska nyt on oivallinen aika tilkitä ikkunat ja teipata ne talven varalle.  Kahdeksan kuukauden kuluttua teipit sekä tilkkeet revitään pois ja ikkunaruudut asetellaan taas kesäsäilöön rapunaluskomeroon, joka on kuin suunniteltu niille. Tämä perinne on yksi ihanimmista asioista vanhassa talossa. Luonto tulee lähemmäksi ikkunaruutujen vanhojen lasien läpi. Ikkunalasit ilmakuplineen ovat osa vanhan viehätystä. Natisevat lautalattiat, kitisevät peiliovet ja elämän jäljet antavat perspektiiviä sekä armollista näkökulmaa elämään, jossa siinäkään meistä kukaan ei tule valmiiksi eikä täydelliseksi. Onneksi niin! 

Tässä yhdessä luetuimmista postauksistani kerron JIM -tekniikasta. Tänäänkin tämä tähän tuotokseen käyttämäni aika on ollut jotain ihan muuta ja voi kuinka virkistävää ja inspiroivaa. Syy, miksi jätin tuplat sikseen ja heittäydyin flown valtaan. Kuvat ja kirjoittaminen ovat elämäni suola, vaikka se merisuola, jota niin hillittömästi ikävöin. 

Syyssaunan jälkeisin tunnelmin, Tuija

 

Kuvamuistojen kaihoisissa mietteissä

Kulunut kesä on hassu sanonta, kun sitä alkaa miettimään kuvailevana ilmaisuna. Millainen kesä? Kulunut, kauhtunut, repaleinen...?

Kunhan toukokuun räntäsateista ja jäisistä aamuista selvittiin niin kyllä tämä Villa Iiriksen kotikesä on ollut uskomattoman hyvä ja hellä. Tämä vanha hurmaava rapistunut miljöö nauttii, kun täällä on elämää ja ihmisiä. 

Heinäkuussa vilinä oli erityisen vilkasta parin päivän ajan, kun meillä kuvattiin Uutta Häräntappoasetta.  Jännittävä maanantainen aamu aukeni kirkkaana, mutta hyisenä. Iltapäivästä sade siivitti kuvausryhmän touhuja, jotka jatkuivat iltamyöhään. Ihailtavaa joustavuutta ja yhteistoimintaa kaikilla tiimin jäsenillä. Nuorten näyttelijöiden intoa toistaa otos toisensa perään ei voinut kuin ihmetellä. Ihailtavaa työn iloa ja paloa! Elisa Viihteen minisarja julkaistaneen keväällä 2021.

Elokuussa saimme edelleen oleilla paviljonkien suojissa,  terassin katoksen alla ja pihakeinussa yläpihan metsikön keskellä. Taitaa olla niin, että tämä 24. kesä tällä pihalla soi ennätysmäisen monet aamiaishetket, ateriat ja iltatuokiot Suomen suvea ihmetellen. Pihapuiden tuijotteluun en taida kyllästyä koskaan. Seurassakaan ei ole ollut valittamista!

Leppeistä tunnelmista huolimatta sadepäivänä ajatukset ovat erityisen tiiviisti karanneet minnekäs muualle kuin Samokselle. Sääliksi käy saarelaisia turismin tyrehdyttyä. Meri on lämmin, rannat tyhjät, mikä sopisi nyt sateen viilentämänä päivänä minulle paremmin kuin hyvin. 

Neljä vuotta sitten pakkasin innoissani matkalaukkua. Se oli ensimmäinen syysmatkani Samokselle ja varmasti ei viimeinen. Lokakuussa viime vuonna lähdimme Matkavekan suoralla lähilomalennolla Joensuusta Samokselle. Ajoimme halki Keski-Suomen täällä kotimaassa kauemmin kuin lensimme kohteeseen. Tuo kokemus varmisti vain haaveeni syyslomista voimauttavissa maisemissa.

Nyt on kuitenkin kaikki matkustus jäissä. Varsinkin, kun koronanegatiivinen superkröhäni pitää minut visusti poissa ihmisten ilmoilta. Saan piristystä kuvista monissa muodoissaan. Silmäillessäni kuvakertomustani voin siirtyä mielessäni noihin hetkiin ja tuokioihin hyvinkin elävästi. Meri oli tyyni ja lämmin. Saimme oleilla rannoilla keskenämme. Uin jokaisessa poukamassa, johon pysähdyimme. Onneksi tein niin tietämättömänä siitä, mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Elin hetkessä onnellisena ja hehkuvana. Samos in my mind on alter egoni, jonka missio on jakaa kuvillani hyviä tunnelmia ja toiveikkuutta tähän maailmaan. 

Verannallamme Mårbackani kukoistaa ja nauttii vielä auringon lämmöstä isojen ruutuikkunoiden suojissa. Olen onnistunut saamaan siitä jo monta tainta juurtumaan. Jospa ne selviäisivät talven yli rakkaudella ja hellillä sanoilla. Pelargoniat tuovat tuulahduksen nekin Kreikasta. Siellä nuo kylläkin useimmiten hehkuvat kirkkaissa väreissä. Valtavissa ruukuissa ne varmasti selviävät sikäläisestä leudosta talvikaudesta. Siis meidän mittapuussa leudosta, kun alimmat lämpötilat ovat kuin meillä lokakuussa. 

Syysmielellä, Tuija

tuikku

samosinmymind

Talviaikaan

Talviaikaan paperiroskat päätyvät kotimme uuneihin sytykkeeksi, joten on oivallista kerätä ne tähän Bulevardilta löytämääni kauniiseen Les sac en papier -pussukkaan ollessani runollisella tuulella. Arkisempina hetkinä voin kääntää näkyviin tekstin The paper bag. Vaihtelu virkistää pienissäkin asioissa.

Tummanharmaa Granitista vuosi sitten alennusmyynnistä löytämäni kylmälaukku kätkee nyt sisälleen uudet mustat kauppakassimme. Tämä on pieni, mutta iso helpotus ruokakauppakäyntiimme varsinkin, kun lempikauppakoppamme on todellakin kadonnut kuin tuhka tuuleen. Jos Turun suunnalla näette yksinäisen Ikean Bastant -korin lojuvan jossakin Portsan liepeillä niin ilolla otan tiedon vastaan ja lähden kiireen vilkkaa sitä kotiin hakemaan. Toisaalta sydämestäni toivon sen löytäneen yhtä hyvän kodin kuin meillä sillä oli. Kiitos vuosikausien  loistavasta palvelusta!

Lämmityskaudella on Tiirinkosken tehtaalta ostamani Iris -harjasetti ahkerassa käytössä, kun polttopuista vääjäämättä tulee roskia lattialle. Sehän ei juurikaan harmita, kun on näin suloinen apulainen lakaisemassa.


Kesäkaudelle täytyy nyt viimeistään sanoa hei, hei ja toivottaa tämä hämyinen aika tervetulleeksi. Huiskulan vaaleanpunaiset ihanuudet ovat edelleen kukkia täynnä. Niidenkin taitaa olla yhtä työlästä antaa periksi talven tulolle kuin minun. Verannalla vielä tarkenee kynttilänvalossa, kun laittaa villaista ylle ja lämmintä juomaa lempikupposeen. Toivon, että yhteiselo hämärän yli Mårbackojeni kanssa jatkuu yhtä hyvin kuin tämä alkuhuuma. Eikös olekin hurmaavan puuterinen sävy kukinnoissa?

Millainen on hyvä blogi? oli jokin aika sitten aiheena Bellablogit sivuston Esmeralda's blogissa. Monessa asiassa olen samaa mieltä kuin blogin kirjoittaja Essi, jonka ajatuksia voit lukea tästä: Klik!

Kuvat ratkaisevat useimmiten jäänkö lukijaksi tai seuraanko aktiivisesti päivityksiä. Tosin innostava, kiintoisa aihekin riittää viemään mennessään. Instagramiin myönnän olevani koukussa. Viehättävien kuvien selailu on hauskaa.

Lukijapostit ovat bloggaamisen mukava mauste. Yllättäviä blingahduksia sähköpostiin tupsahtelee ja väkisinkin nousee hymy huulille kommentteja lukiessani. 

Ilahduttavaa on, kun inspiraatiolla syntyvistä jutuistani on iloa myös muillekin ihmisille, monille tuikituntemattomille, mutta jollakin tapaa ajan myötä tutuiksi tulleille. Puhumattakaan teistä, joista on tullut blogiystäviä. Niin ja te ystävät, sukulaiset ja tuttavat, joiden tiedän seuraavan hissuksiin omissa oloissanne merkkiäkään jättämättä. 

Vuosi sitten ottaessani bloggaajan haparoivia ensiaskelia jännitin jokaista julkaisua ja kuvien valintaan saatoin käyttää julmetusti aikaa. Tärkein anti alkutaipaleelta oli kuitenkin se, että sain valtaisasti valoa ja iloa uudesta harrastuksestani arjen keskelle. Se tunne, kun uusi idea muhii ajatuksissa ja odottaa muotoutumistaan on oikeastaan parasta tässä puuhassa. 

Uusia ovia on avautunut, kun olen löytänyt itsestäni rohkeutta kurkistaa sisään ja loikata mukaan aaltojen vietäväksi. Valokuvaaja Krista Keltanen on taitaja, jonka viitoittama polku on unelmani. Jonakin päivänä ripustan kuviani esille, jos en muualle niin ainakin yläaulaan ostamaani kehykseen. 

Onnellisia hetkiä hämyisään lokakuiseen iltaan! 

Tuija alias tuikku

Vielä on kesää jäljellä...

Aamusella kesäkamarissa herättyäni kömmin lämpimän peiton alta aamun viileyteen. Mielessäni välkähtävät kauniit muistot kesän koskettavimmista hetkistä.

                          Tuulikanteleen helkähdys.
                           Raikas kilahdus.
                            Virkistys.

                    Pelakuiden hoivaaminen on lempipuuhaani.
                    Rakkautta ja sitä vaaleanpunaista lannoitetta
                    sadeveteen sekoitettuna. 
                    Kuivahtaneiden kukintojen nyppiminen. 
                    Meditatiivista ja rentouttavaa.

               

Mårbackani hehkuvat ulkoportailla saatuaan lämpimästä syyskesästä puhtia kukintaansa. Öiden viilentyessä niiden on syytä päästä sisätiloihin suojaan. 

Lähimetsässä mieli rauhoittuu ja olo seestyy. 
Millainen on sinun lähimetsäsi? 
Mikä siitä tekee erityisen?

Syystunnelmiin virittäytyen, Tuija

Kesämuistot mielessäin

Viikonvaihteessa tallensin kesän tunnelmia.

Aamu kesäkamarissa.

Porstuan päivänpaiste.

Kitara odottamassa soittajaansa.

Pelakuut amppeleissa.

Pikkukuistin valloittava Mårbacka.

Pikkumaljakon pikkukukka, jonka nimeä en muista.

Tämä sydänkivi jäi meren rannalle.

Odottaakohan se siellä meitä ensi kesänä?

Haikein mielin, Tuija

Sydänkesä

Hartaasti toivomani hellesää saapui viimein.

Verannalla pitsiverhojen suojassa on jo aamuvarhainkin ollut liian kuumaa aamiaiselle, joten uusi terassi kesäkeittiön kupeessa on täyttänyt toiveemme rauhaisasta sopukasta päivän aloitukseen. 

Tuoreet mansikat ja vehreät salaatinlehdet ottaisin mieluusti vuoden jokaiseen aamuun vastapoimittuina. Paljain varpain tallustelun aamukasteisella nurmikolla talletan sieluni sopukoihin.

Kesä on ihan parasta aikaa!

Pihamaalla itse kukin touhuaa omiaan. Punalan katto on edistynyt huimaa vauhtia hikisistä olosuhteista huolimatta. Neljännes on jo valmiina. Kolmiorimakatteeseen tulee naula poikineen. Käsityötä tämäkin.

Mattopyykki on kuivunut auringon paahteessa pyykkinarulla alta aika yksikön. 

Kesäkamarin harsokatoksen alla on mahtavaa heräillä avonaisesta ovesta pilkistävän valon virkistämänä. 

Pelargonit amppeleissa tykkäävät myös tällaisista keleistä portaikon lippakaton alla.

Saunan terassi kylpee lempeässä ilta-auringossa. 

Viime sunnuntaina piipahdimme Hämeenlinnassa Aulangon lähistöllä Metsänkylän Navetalla. Tänäänkin se on avoinna 12-15. Aitauksissa käyskentelee suloisia alpakoita, joista kuvia toisella kertaa. Niiden villan lämpöominaisuudet ovat vailla vertaa. Navetalta löysin tuon rautakyltin, joka sopii kuin nakutettu Kesäkeittiömme oven ylle. Vai mitä? 

Tarveaineita työhöni, josta en vielä paljasta tämän enempää, löytyi Domus Classican, erilaisen rautakaupan hyllystä. Kiitos Piia Kuurma lämpimästä ja asiantuntevasta palvelusta! Jos olet kiinnostunut vanhojen rakennusten kunnostamisesta tai uuden tekemisestä vanhaan tyyliin niin kannattaa käydä tutustumassa laajaan tarjontaan. 

Kahvila Leivintupa sijaitsee tien toisella puolella ja maankuulujen pannukakkujen tuoksun viekoittelemana siitä oli tällä kertaa mahdotonta mennä ohi maistamatta. Herkullista! 

Lehdestä luin, että nyt on kuumempaa kuin viiteenkymmeneen vuoteen. Sehän sopii mainiosti tähän juhlavuoteen. 

Blogin yksivuotispäivä lähenee hurjaa kyytiä. Lukijoiksi siihen mennessä kirjautuneiden kesken olen vähän kaavaillut jotakin arvontaa. Miltä kuulostaa? 

Vaaleanpunaiset Mårbacka -pelagonit ovat hurmanneet minut. Tiedätkö sinä, kuka kirjailija on kotoisin tuolta paikkakunnalta?

Ruusunpunaisin tai tarkemmin ajatellen turkoosinsinisin ajatuksin, Tuija