Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvu. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Juuret ja siivet


                           On vain kaksi kestävää perintöä,
                           jotka kannattaa antaa lapsilleen:
                           juuret ja siivet.

                                  – Hodding Carter -










Toukokuun toisen sunnuntain aamiaiskattaukselta löytyi näin söpösiä sydämenmuotoisia pikkutomaatteja. Ilahduin! Salaisuus on (minulle kerrottiin) spagetinpätkä sydämenä sydämelle. 

Tämä päivä herättää monenkirjavia ajatuksia menneestä ja tulevasta. 



Roadmap 


                                   Jotka tulevat suorinta tietä 
                                   saapuvat tyhjin taskuin.
 
                                   Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
 
                                   tulevat säihkyvin silmin,
 
                                   polvet ruvella,
 
                                   outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
 
                                   Niin se ystäväni on, niin se on,
 
                                   että eksymättä
 
                                   et löydä perille.
 

                                   Niin se todella on.

                                                        - Tommy Tabermann -











Parhaat päivänsä nähneet menomonot istutuksineen ja rehevät puutarhakuvat ovat viime kesäisen Mikkelin retken satoa Kenkäveron pappilan pihapiiristä. Siinä vaiheessa oma blogini oli vielä idulla. Kuvilla on valtaisa merkitys unelmieni toteuttamisessa. 

Jääkaapin ovesta löytyy postikorttikuviani vahvistamassa polkuani haluamaani suuntaan. Perheeni lahja, Canon SELPHY -valokuvatulostin, on mullistanut malttamattoman mielitekoni nähdä ripeästi mieluisimmat otokseni valmiina kuvina.






Opeteltavaa piisaa ja se, jos mikä on antoisaa. Kuvien vesileiman tekeminen on notkunut työlistalla pitkään. Sen aikakin tulee. 


Tarinat ja tunnelmat pyörivät alati ajatuksissani. Mieheni äiti kirjoitti vuosikymmenet päiväkirjaa ja kannusti minuakin siihen. Viime heinäkuussa Kirsti -mummin syntymäpäivänä laitoin alulle tämän "päiväkirjan". Tuolta pilvenreunalta hän tuuppii meitä oman tiemme kulkemiseen.







Kiitos äitini olen saanut kauniin luontoaiheisen etunimen, jonka otan käyttöön nyt täälläkin. Nimeni symbolisesta merkityksestä voit lukea kurkistamalla linkin taa. Elämänpuu -sormus vei meidät kesäajelulle helteiselle Kenkäveron pihalle. Vinkin sormuksesta löysin täältä. Ilonalle halaus!






                                Tuija, thuja, elämänpuu


Verson kuin ikivihanta puu, jonka oksiston suojissa on kypsynyt ja kasvanut yhtä sun toista inspiroivaa. Kevät on kasvun ja uudistumisen aikaa minulle, mitä sinulle?








                    Äitienpäivänä 11. toukokuuta 2014, Tuija

torstai 8. toukokuuta 2014

Silmuja



                                Alku, kasvu, kehitys, odotus, versot





Tänään ajatukseni yrittävät palata ajassa yhdeksän kuukautta taaksepäin. Millainen sää tuolloin oli? Mitä muuta tein kuin jännitin ensimmäisen blogijulkaisuni päästämistä maailmaan? Olisinpa ripustanut tuohon narulle ajatuksiani keikkumaan. Osa olisi kadonnut taivaan tuuliin, osa haalistunut, osa repaleisena sinnittelisi. 

Tuon illan jälkeen olen rohjennut jo yli 50 kertaa painaa Julkaise -nappia luotuani Koti meidän -tarinaan uuden sivun. Täältä löydät hippusia minusta ja meidän elämästämme.





Olen saanut iloa ja intoa elämääni kuvaamisesta, muokkaamisesta ja uusia, virkistäviä ajattelun aiheita. Koti meidän -blogi on alkanut talven aikana elää omaa elämäänsä. Uusia polkuja ja uomia on tupsahtanut eteen. 

Uusi elämänvaiheemme sai alkunsa noista suloisista, pienistä puukuutioista. Ensin syntyivät sukkapuikonpäät, seuraavaksi pyöröpuikonpidikkeet ja nyt uusimpana teline niille. Sen olen nimennyt laivaksi, koska se tuo mieleeni ikimuistoiset retkemme Längelmävedellä vanhalla matkaveneellämme. Kudin on siellä aina matkassa.

Alun perin tarkoitus oli, että me molemmat kirjoitamme tänne, mutta tällä hetkellä työnjako on nyt tällainen: Tuija kuvaa ja kirjoittaa, Lauri on tuotantopäällikkö verstaalla.  Koti meidän on me ja meidän yhteiset ajatuksemme, suunnitelmamme ja unelmamme.
















Kirsikkapuun oksisto puskee yläpihalla silmuja ja odottaa malttamattomasti lämmintä tuulahdusta samoin kuin me. Keittiön ikkunalla talven sitkutellut chilipaprika voi hyvin huolettomaan hoitoon nähden ja kuivahtaneet punasipulit kasvattavat maukkaita varsia, jotka ovat minun herkkuani vastapaahdetun ruisleivän päällä. 





Alkuviikosta aurinko paistoi ja kuljeskelin omissa maailmoissani pitkin tiluksiamme tallentamassa keväisiä silmuja kuviksi. Maailman voi nähdä niin monin silmin. 




Millainen on Koti meidän? 
Sen päätät sinä itse omien kokemustesi ja ajatustesi suodattamana.

Kiitos käynnistä!