Ajanlento

Lennä, lennä hetken tulinen lintu.

Tee pesä pilvien väliin.

Sitä se onni on,

ettei hetkeen katso taakseen

eikä eteen.

- Tommy Tabermann - 

Perjantain pukuloistoa

Viime viikolla kirjoitin saduista, unelmista, jääkarhusta ja sifongin kahinasta. Niistä syntyi iloa ja riemua pullollaan ollut kattaus Koti meidän -elämään. 

Yläkerran pukuompelimossa valmistui yhteistyöllä suloistakin suloisempi pehmeän pullea jääkarhuasu. Kiitos ideasta kuuluu Jeminalle! Hämeenkadun hulinassa rekan lavalla oli ollut lämmin olo. Kuvan jääkarhustamme löydät Instagramista.

Perjantaina seurasin onnellisena kamerani linssin läpi punaisen sifongin hulmahtelua kolmella erilaisella estradilla. Puku matkasi ystävän avulla kaukomailta Villa Iirikseen jo marraskuussa. Pitseineen ja paljetteineen se oli toiveiden täyttymys. Kiitos Kirsi ja Cecilia!

Kampauksen teimme yhdessä kihartaen ja kähertäen. Meikin salaisuus oli Stockmannin Mac -pisteestä loistavan palvelun avulla ostettu huulipuna All out gorgeous. Glitterin myyjätär puolestaan näpersi korvakorut mittatilauksena. 

Siirtymiset paikasta toiseen sujuivat tyylillä pitkässä perintöturkissa. Viime viikosta saimme taas pari uutta välkehtivää helmeä elämämme helminauhaan.

Rakkain ajatuksin, Tuija

"Valaise huomispäivä tämän päivän valolla."

Otsikkoon lainaamani Elizabeth Barret Browningin sitaatti kalenterini kulmassa valaisi päiväni.

Kukapa olisi uskonut, kun kuvan rakennuksen ovista nuorena parina astuimme yhteiseen elämään, että aikojen päästä yhteinen 

Koti meidän -unelmamme on totta.

Me tahdoimme.

Näkymä kesäkeittiöstä tuoksuvattupensaalle muurinpohjalettuja paistaessani.

 Elämä maaseudulla on parasta, mitä toivoa saatoimme. Toisinaan tuntuu, että olen ollut aikaani edellä. Mummolatyyli viehätti jo kauan ennen kuin siitä sukeutui muoti-ilmiö ja ajan myötä olen oppinut rajaamaan olemistani haluamaani suuntaan yhteisellä polullamme.

Näkymä Pythagorionin linnoituksilta.

”20 vuoden päästä tulet katumaan niitä asioita, joita et tehnyt, etkä niitä, joita teit. Purjehdi siis kauas kotisatamasta, tunne tuuli purjeissa. Löydä. Unelmoi. Keksi.” 

-Mark Twain-

Kreikka ajatuksissani, auringon lämpö ihollani. 
Katse kohti tulevaa. 
Kiitollisena. Tuija

Silmuja

                                Alku, kasvu, kehitys, odotus, versot

Tänään ajatukseni yrittävät palata ajassa yhdeksän kuukautta taaksepäin. Millainen sää tuolloin oli? Mitä muuta tein kuin jännitin ensimmäisen blogijulkaisuni päästämistä maailmaan? Olisinpa ripustanut tuohon narulle ajatuksiani keikkumaan. Osa olisi kadonnut taivaan tuuliin, osa haalistunut, osa repaleisena sinnittelisi. 

Tuon illan jälkeen olen rohjennut jo yli 50 kertaa painaa Julkaise -nappia luotuani Koti meidän -tarinaan uuden sivun. Täältä löydät hippusia minusta ja meidän elämästämme.

Olen saanut iloa ja intoa elämääni kuvaamisesta, muokkaamisesta ja uusia, virkistäviä ajattelun aiheita. Koti meidän -blogi on alkanut talven aikana elää omaa elämäänsä. Uusia polkuja ja uomia on tupsahtanut eteen. 

Uusi elämänvaiheemme sai alkunsa noista suloisista, pienistä puukuutioista. Ensin syntyivät sukkapuikonpäät, seuraavaksi pyöröpuikonpidikkeet ja nyt uusimpana teline niille. Sen olen nimennyt laivaksi, koska se tuo mieleeni ikimuistoiset retkemme Längelmävedellä vanhalla matkaveneellämme. Kudin on siellä aina matkassa.

Alun perin tarkoitus oli, että me molemmat kirjoitamme tänne, mutta tällä hetkellä työnjako on nyt tällainen: Tuija kuvaa ja kirjoittaa, Lauri on tuotantopäällikkö verstaalla.  Koti meidän on me ja meidän yhteiset ajatuksemme, suunnitelmamme ja unelmamme.

Kirsikkapuun oksisto puskee yläpihalla silmuja ja odottaa malttamattomasti lämmintä tuulahdusta samoin kuin me. Keittiön ikkunalla talven sitkutellut chilipaprika voi hyvin huolettomaan hoitoon nähden ja kuivahtaneet punasipulit kasvattavat maukkaita varsia, jotka ovat minun herkkuani vastapaahdetun ruisleivän päällä. 

Alkuviikosta aurinko paistoi ja kuljeskelin omissa maailmoissani pitkin tiluksiamme tallentamassa keväisiä silmuja kuviksi. Maailman voi nähdä niin monin silmin. 

Millainen on Koti meidän? 

Sen päätät sinä itse omien kokemustesi ja ajatustesi suodattamana.

Kiitos käynnistä! 

Maaliskuussa sulaa jää, jää, jää...

Eiliset auringonsäteet valoivat uskoa siihen, että nyt on aikainen kevät tuloillaan. 

Linnut liversivät. 

Elämä hymyili. 

Tämänaamuinen harmaa utu puolestaan sai kaipaamaan 

valoa ja virkistystä. 

Koostin kollaasin kuluneen vuoden varrelta 

valitsemalla kuvan 

joka kuukaudelta. 

Kuvat kertokoot puolestaan Koti meidän -tarinaa. 
Jokainen lukekoon sen omalla tavallaan. 
Hyvää matkaa sinulle kuvieni kera!

Valoa kohti! tuikku