Alku, kasvu, kehitys, odotus, versot
Tänään ajatukseni yrittävät palata ajassa yhdeksän kuukautta taaksepäin. Millainen sää tuolloin oli? Mitä muuta tein kuin jännitin ensimmäisen blogijulkaisuni päästämistä maailmaan? Olisinpa ripustanut tuohon narulle ajatuksiani keikkumaan. Osa olisi kadonnut taivaan tuuliin, osa haalistunut, osa repaleisena sinnittelisi.
Tuon illan jälkeen olen rohjennut jo yli 50 kertaa painaa Julkaise -nappia luotuani Koti meidän -tarinaan uuden sivun. Täältä löydät hippusia minusta ja meidän elämästämme.
Olen saanut iloa ja intoa elämääni kuvaamisesta, muokkaamisesta ja uusia, virkistäviä ajattelun aiheita. Koti meidän -blogi on alkanut talven aikana elää omaa elämäänsä. Uusia polkuja ja uomia on tupsahtanut eteen.
Uusi elämänvaiheemme sai alkunsa noista suloisista, pienistä puukuutioista. Ensin syntyivät sukkapuikonpäät, seuraavaksi pyöröpuikonpidikkeet ja nyt uusimpana teline niille. Sen olen nimennyt laivaksi, koska se tuo mieleeni ikimuistoiset retkemme Längelmävedellä vanhalla matkaveneellämme. Kudin on siellä aina matkassa.
Alun perin tarkoitus oli, että me molemmat kirjoitamme tänne, mutta tällä hetkellä työnjako on nyt tällainen: Tuija kuvaa ja kirjoittaa, Lauri on tuotantopäällikkö verstaalla. Koti meidän on me ja meidän yhteiset ajatuksemme, suunnitelmamme ja unelmamme.
Kirsikkapuun oksisto puskee yläpihalla silmuja ja odottaa malttamattomasti lämmintä tuulahdusta samoin kuin me. Keittiön ikkunalla talven sitkutellut chilipaprika voi hyvin huolettomaan hoitoon nähden ja kuivahtaneet punasipulit kasvattavat maukkaita varsia, jotka ovat minun herkkuani vastapaahdetun ruisleivän päällä.
Alkuviikosta aurinko paistoi ja kuljeskelin omissa maailmoissani pitkin tiluksiamme tallentamassa keväisiä silmuja kuviksi. Maailman voi nähdä niin monin silmin.
Millainen on Koti meidän?
Sen päätät sinä itse omien kokemustesi ja ajatustesi suodattamana.
Kiitos käynnistä!
