Kevättalven paukkupakkaset valkeine hankineen tallentuvat muistoikseni maaliskuisista aamuista vuonna 2023. Kesäaikaan siirtymisessä parasta on taas kerran valon määrän huikea lisääntyminen. Aamuvarhaiset kireät miinusasteet lauhtuivat onnekseni nopeasti auringon saadessa vallan maisemassa.
Kotikuusen latvassa ei vielä ole livertänyt Toivoksi nimeämämme mustarastas, mutta räystäiltä roikkuvat jääpuikot noroineen lupailevat kevään lähestyvän. Useimmiten lumen hupeneminen hätkähdyttää ja yhtäkkiä takapiha on valtoimenaan sinivuokkoja. Nyt sitä on vielä vaikea uskoa, kun lunta on vielä kahlattavaksi.
Jos oikein pinnistelen niin voin kuvitella isoimman koivun jo varovaisesti pullistelevan väräillen norkkojaan. Valtavien puiden latvoihin kurkottelu on rauhoittavaa. Nuo jyhkeät puut ovat seisseet sijoillaan jo ikuisuuden. Tuo koivukin on kokenut jos minkämoista vuodenaikaa. Kohta se aloittaa taas vehreillä lehdillään kukoistuksen kauden.
Huhtikuu, olet tervetullut!
Aurinkoisen päivän kääntyessä iltaan, Tuija
💚
