"Niin kevään tuntua jo ilmassa, pari astetta plussan puolella ja aurinkokin pilkahteli.
Tiaiset lauloivat kilvan kevään riemua – sieltä se kevät keikkuen tulevi!"
Talvinen maisema hohtavine hankineen on vielä täällä maaseudulla Sisä-Suomessa aivan toisenlainen kuin etelä- tai länsirannikolla. Aurinkoisena päivänä oli ihana lähteä etsimään pajunkissoja tuolta lähipellon vierustalta löytyvästä notkelmasta. Kummastuksekseni sieltä ei löytynyt kuin hauskoja muistoja retkistä pikkuisten kanssa. Tuon koskemattoman ryteikön huomassa tuntui kuin olisi jossakin kauempanakin seikkailemassa. Kaatuneiden runkojen välissä puikkelehtiminen oli hauskaa ja minun mittapuussani riittävän jännittävää.
Leiriydyimme toviksi kivien kupeeseen pellon laitaan tarkoituksena kuvata hetki toisiamme. Itse asiassa tärkein anti oli varmaankin auringon lämmittävät säteet meidän molempien kasvoilla.
Mielikuvaharjoittelun voimin kellahdin hangelle kuin polttavan kuumalle hiekalle konsanaan. Edistystä on tapahtunut, koska pääsin omin avuin ylös upottavasta hangesta tehtyäni ensin komean lumienkelin.
Jippii! Kevät!
Aivan tässä kotikulmilla on monenlaisia mukavia kävelyreittejä. Tänäänkin onnistuimme harhautumaan polulta ja löysimme itsemme aivan muualta kuin luulimme. Hanki kantoi paikoitellen mukavasti ja puiden alla näkyi jo pälvipaikkoja.
Pulleisiin pajunkissoihinkin törmäsimme lopulta aikamme kierreltyämme. Kotiin palasin ison risukimpun kanssa.
Valokuvilla on mystinen voima. Kun katsoo hyvän mielen kuvaa niin senhetkinen olotila palautuu tuoden hyvän olon.
Reilun viikon päästä alkaa pääsiäisviikko ja kahden viikon kuluttua pääsiäissunnuntai on kääntymässä yöksi. Tällä viikolla on siis aika ottaa taas esille pääsiäisen somistuksia ja toivottavasti ehdin myös viritellä jotakin aivan uuttakin.
Kevät saattaa tulla tupsahtaa aivan puun takaa.
Hymyhuulin, Tuija
