Pääsiäisyllätys

Kitchen a'la Villa Iiris

Pääsiäisen pyhinä puhalsin yhden ylipäiväyksen menneen kananmunan ehjänä tyhjäksi, toisen sain säröille hermostuksissasi suurennetun reiän kaiverruksessa ja lopullisesti päreiksi puhkusessani sitä tyhjäksi. Loput jäivät odottamaan parempaa hetkeä, jota ei tullut. Käytin ne terapeuttiseen tarkkuusheittoon pihalla. Maalitauluna oli vanhan raidan runko. Yksi osui!

Keitetyt tuoreet kananmunat syötiin au naturel. Valkoinenhan on muutenkin lempivärini. Nyt muistan, miksen vuosiin ole tehnyt vanhaan tapaan maalauspuuhia. Yhtä liottelin kahvitilkassa ja se oli kuulemma väriltään... Jätänpä kertomatta.

Suklaamunia ei tässä talossa syöty yhtään ja olen onnellinen, että näin omalta osaltamme säästimme maailmaa turhalta krääsältä. Jossakin lasten lelujen joukossa saattaa vieläkin pyöriä Kinder -yllätyksiä. Odottakaahan vaan, kun Konmarina etenen niin pitkälle.

Instagramissa putkahti mieluinen yllätys. Seuraajia on yllättäen huikea joukko ja tämän postauksen ensimmäinen kuva tuossa yläpuolella on koko ig -taipaleeni eniten klikatuin, jos se nyt mitenkään tavatonta on. Minusta se vain tuntui julmetun kivalta, kun meidän kotikutoinen keittiö sai rutkasti mairittelevia kommentteja. Lauri on taitava tekijä. Ihailen kiitollisena!

Vuosi sitten teimme pientä muutostyötä ja siitä kertominen jäi elämän sattumusten jalkoihin. Palaan keittiöelämään sopivalla hetkellä. Postausjonossa on ruuhkaa. 

Nautiskelin isoja siivuja tätä kaloritonta kakkua ja tallensin sen edestä ja takaa vastaisen varalle. Helmililjan pienet kukinnot ovat suloisia. Perunanarsissit tuoksuivat niin vahvasti, että ne siirsin verannalle. Viileämmissä oloissa ne jaksavat kukkia pidempään ja huomenna pikkuliljatkin pääsevät vilvoittelemaan. 

Leikkimielisyys iski minuun jälleen kerran ja väsäsin oheisen kuvan kiitokseksi Instagramiin. Samalla kuvalla toivotan sinulle mahdollisimman mukavaa maaliskuun loppua! Toivotaan, että maa alkaisi paljastua kunnolla tässäkin pihapiirissä. Eilen aurinko sai muutaman pälven alulle, mutta Neiti Kevät heitti tänään hanskat naulaan lämmittäessään ihan muita maisemia kuin Villa Iiriksen jäätikköä. Kasvihuoneen lämmössä oli eilen kiva tunnelmoida ja haaveilla aikaisesta keväästä. 

Pääsiäisen rippeitä ja aurinkoisia päiviä! Tuija

Kiirastorstai-iltaa

Pienen pienenä tyttösenä elin kauan siinä luulossa, että kiirastorstain nimitys juontui äidin kiireisestä hääräilystä. Nyt tuota aikaa muistellessa tuntuu uskomattomalta äidin ahkeruus. Hän teki itse omin käsin alusta loppuun mämmin vaarin tekemiin tuohituokkosiin. Makuelämys oli vertaansa vailla, kun kyytipoikana oli kermaa. 

Pääsiäisen juhlaan kuului kananmunien maalaus ja rosolli. Munien puhaltaminen tyhjäksi oli hellävaraista puuhaa. Nykyaikana teolliset tuotteet ovat ajaneet vanhan tavan ohi. Taiteilimme tulitikun lankoineen kuoren sisään ripustusta varten. Värikkäät pääsiäismunat toivat iloa kotiin pajunoksilla. 

Huomenna elvytän puhallusperinteen ja järjestän maalaussession tytärten kanssa. Samalla voin taltuttaa banaanilettuhimoni raikkailla marjoilla kuorrutettuna. 

Pitkäperjantaina ei tuollaisia iloja olisi saanut puuhailla isovanhempieni paheksumatta. Noinkohan se oli, mutta sellainen muistikuva minulle on jäänyt, ettei sopinut leikkiä, nauraa tai kyläillä 70 -luvun maalaiskylässä. Äitinikin huokaisi kerran kaupunkikodissamme kyläillessään, ettei ollut koskaan ennen kukkiin multia vaihtanut tuona perinteikkäänä päivänä. Mutta mukavaa meillä oli kädet ja kynnenaluset multaisina. 

Helmililjat pääsivät tänä vuonna kakkuvuokaan ja kulahtaneeseen teekuppiin tuomaan kaloritonta iloa. Perunanarsissien tuoksu on huumaava vanhassa Arabian kulhossa. Sellaisista aineksista rakentuu meidän pääsiäisemme. Yksinkertaisen rentouttavaa yhdessäoloa. Ulkoilua, saunomista, lautapelejä ja raukeita hetkiä kirjan kera. Auringon soisin pilkottavan edes jossakin vaiheessa. Eilispäiväinen lumipyry palautti valkean maiseman tähän pihapiiriin, jota Turusta tullut ällisteli. 

Kevät kurkistelee edelleen tuolla nurkan takana ja antaa odotuttaa itseään. No, paljastanpa, että teillä lukijoillakin on monenlaista mukavaa odotettavaa täältä suunnalta. Siitä sitten pala kerrallaan tuonnempana. 

                              Valoa ja iloa pääsiäisen aikaan! Tuija

Pajunkissaretkellä

          "Niin kevään tuntua jo ilmassa, pari astetta plussan puolella ja aurinkokin pilkahteli.           

 Tiaiset lauloivat kilvan kevään riemua – sieltä se kevät keikkuen tulevi!"  

Suomen luonto

Talvinen maisema hohtavine hankineen on vielä täällä maaseudulla Sisä-Suomessa aivan toisenlainen kuin etelä- tai länsirannikolla. Aurinkoisena päivänä oli ihana lähteä etsimään pajunkissoja tuolta lähipellon vierustalta löytyvästä notkelmasta. Kummastuksekseni sieltä ei löytynyt kuin hauskoja muistoja retkistä pikkuisten kanssa. Tuon koskemattoman ryteikön huomassa tuntui kuin olisi jossakin kauempanakin seikkailemassa. Kaatuneiden runkojen välissä puikkelehtiminen oli hauskaa ja minun mittapuussani riittävän jännittävää. 

Leiriydyimme toviksi kivien kupeeseen pellon laitaan tarkoituksena kuvata hetki toisiamme. Itse asiassa tärkein anti oli varmaankin auringon lämmittävät säteet meidän molempien kasvoilla.

Mielikuvaharjoittelun voimin kellahdin hangelle kuin polttavan kuumalle hiekalle konsanaan. Edistystä on tapahtunut, koska pääsin omin avuin ylös upottavasta hangesta tehtyäni ensin komean lumienkelin. 

Jippii! Kevät!

Aivan tässä kotikulmilla on monenlaisia mukavia kävelyreittejä. Tänäänkin onnistuimme harhautumaan polulta ja löysimme itsemme aivan muualta kuin luulimme. Hanki kantoi paikoitellen mukavasti ja puiden alla näkyi jo pälvipaikkoja. 

Pulleisiin pajunkissoihinkin törmäsimme lopulta aikamme kierreltyämme. Kotiin palasin ison risukimpun kanssa. 

Valokuvilla on mystinen voima. Kun katsoo hyvän mielen kuvaa niin senhetkinen olotila palautuu tuoden hyvän olon. 

Reilun viikon päästä alkaa pääsiäisviikko ja kahden viikon kuluttua pääsiäissunnuntai on kääntymässä yöksi. Tällä viikolla on siis aika ottaa taas esille pääsiäisen somistuksia ja toivottavasti ehdin myös viritellä jotakin aivan uuttakin. 

Kevät saattaa tulla tupsahtaa aivan puun takaa.

Hymyhuulin, Tuija

Pääsiäistervehdys

Koti meidän toivottaa kaikille lukijoilleen hyvää pääsiäisen aikaa missä sitä ikinä vietätkin...
lähellä tai kaukana, sisällä tai ulkona, yksin tai yhdessä, maalla tai merellä.

Yläaulan mämminruskea seinä vaniljanvaalean muurin seurana kuvastaa tämän talon väen suhdetta tuohon mielipiteitä jakavaan perinneruokaan. Ripaus riittää. 

Pääsiäislomanen sijoittuu loistavaan ajankohtaan. Nyt on oikea aika suunnitella ja valmistella monen moista mukavaa. Ensimmäisenä toivelistalla on hyvä yöuni ja leppoisa loma-aamun raukeus. Luovuus viriää joutilaisuudessa. 

Höyhenenkeveä tervehdys Sinulle lukijani! <3 Tuija

Viikko pääsiäiseen

Palmusunnuntaina pienet virpojat kulkevat ovelta ovelle kauniisti koristeltuine vitsoineen. Viime vuosina meidän kylällä on ollut hiljaista, kun pikkunoidat ovat varttuneet ohi trulliaikain. Miten sinä varaudut virpojiin?

Pääsiäiseksi on mukavaa laitella pientä koristusta kevätmieltä nostattamaan. 

Aurinko on ilahduttanut säteillään, mikä on virkistänyt ja piristänyt, vaikka hyinen viima on mennyt luihin ja ytimiin. Pelloille pääsee vielä hankikantosille tarpomaan, mikä on hurjan hauskaa pään tuuletusta. 

Pajunkissojen aikaan, Tuija

Villaa ja piikkilankaa

Kurkistaessani rapunaluskomeroon ihan muissa aatoksissa törmäsin sinne tallettamaani väkerrykseen, jonka vuosi tai pari sitten näpersin huovuttamalla villasta pääsiäismunia. Ripustin huopamunaset ruosteisesta, metsästä löytämästäni, piikkilangasta kiepauttamaani renkaaseen ja loppusilauksena sujautin koivun risuista kranssintapaisen päälle. Lisukkeena on myös pätkä risaa pitsiverhoa, jota (onneksi) en ollut raatsinut heittää pois.

Aamuaurinko osui suloisesti verannan piirongin peiliin. Tunnistamattoman pensaan oksissa on jo lehtiä. 

Inspiroivaa viikonvaihdetta! Tuija

Sisustusbloggari - ko?

Vuosi sitten huhtikuinen viikonvaihde Turussa oli viileä, mutta virkistävä. Osallistuin "wannabe" -bloggarina valokuvauskurssille, joka pidettiin Paimion Veikkarin kylällä Adalmiinan Helmessä. Kurssin emäntänä hääri Annarina Yöntilä ja kouluttajana Camilla Hynynen Nauvosta Creatella -yrityksestä. 

Osallistujina oli innokas joukko naisia kameroineen. Intensiivisen kurssin aikana emme paljon ehtineet tutustua toisiimme, mutta sittemmin blogimaailmassa olemme kohdanneet sitäkin useammin. Erityisen kiitollinen olen Villa Puomin Hannalle kannustuksesta. Ilman sinun rohkaisuasi olisi saattanut jäädä tämä kivi kääntämättä. Lotan kuvakumppanuus Instagramissa on antoisaa  ja Minnukan Ripaus kardemummaa virkistävä herkkine kuvineen. 

 Koti meidän -blogi on kokonaisuus katosta lattiaan, ulkoa sisälle, pihalta metsään, kankaista puihin, joita verstaalle on vinot pinot. 

Kuvan taustan kellansävyiset nukenrattaat Lauri on tehnyt mukaillen isänsä 50 -luvun mallia. Nämä olivat ensimmäisiä tilaustöitä, jotka valmistuivat verstaallamme kymmenisen vuotta sitten. Nyt niiden kyydissä matkaa lankakeräni.

Keittiö on kotimme sydän, jonka Misa -puuhella tuo lämpöä alakertaan. Se on yksi parhaista hankinnoistamme. Kynttelikössä roikkuu pientä ja tarpeellista käden ulottuvilla. 

Helsingin Sanomien ruokasivun Sitruuna-marenkipiiras on päässyt pääsiäissuosikiksemme. Se on sopivan kirpeä ja makea yhtä aikaa. Pieni pala  ja levollinen teehetki tuo juhlan tunnun kevätpuuhien keskelle. 

Kotikoivumme kuivuu halkopinossa ja veneen kevätsiivous on  käsillä ja moni muu tekeminen kuuluu pääsiäisen pyhien ohjelmaan. 

Tämän blogin perustaminen oli pyörinyt ajatuksissani jo kauan aikaa. Kurssi tuuppasi eteenpäin ja lopulta uskalsin klikata julkaise  -nappia. Uuden oppiminen on inspiroivaa. Kokeilethan linkkejä, toimiiko? 

Samalla, kun pohdimme sopivaa nimeä yrityksellemme, loksahti moni pala paikoilleen. Tarina nimen takaa löytyy täältä: Miten kaikki alkoi? ja laulun sanat tästä: Kun Adolf ja Maria. 

Puikonpidikkeet ovat koti neulepuikoille ja kodistamme ja elämästämme kertoo tämä valokuvakertomus, jonka aiheet eivät aivan äkkiä pääse loppumaan. 

Koti meidän -blogi avaa ikkunan elämäntapaamme vanhassa huvilamiljöössä maalaismaisemissa. Toivomme sydämestämme, että tämä tuo sinullekin iloa ja hyvää mieltä. Tekemisen iloa!

Pääsiäissunnuntain kääntyessä iltaan aurinko painui mailleen ja loi kasvihuoneeseen lämpimän, kutsuvan tunnelman. Toisen pääsiäispäivän aamuvalo sai minut jalkeille jo kukonlaulun aikaan, vaikka sitä kiekujaa ei meillä vielä olekaan, haaveissa vain. 

Voi hyvin! 

Lankalauantai

Kumpi oli ensin muna vai kana?

Omistan tämän lankalauantain blogipostauksen Lankakauppa Kerän Jonnalle. Ensitapaamisemme jäi meille kaikille varmasti ikuisesti mieleen. Astelin innosta piukeana suloiseen kivijalkakauppaanne Aleksanterinkadulla. Istahdin korituoliin ihastelemaan lankojen kirjoa ja saman tien kupsahdin istuimineni nurin portaikkoon jalat kohti kattoa ja sitä kaunista valkoista piironkia, jota ihailin. Kiitos Elinalle auttavan käden ojentamisesta.

Samaisena syksynä poikkesin useinkin jutustelemaan ja neulomaan. Kerroin blogihaaveestani ja vaihdoimme ajatuksia käsitöistä. Inspiraatio iski ja Laurin kanssa kehittelimme sukkapuikonpidikkeitä, joiden tie vei viime heinäkuussa Kerän tiskille. Sillä tiellä ollaan. Uutuuksia työn alla...

Lankalauantaina oli entisaikaan tapana pestä ja värjätä talvella kehrätyt langat. Minä sen sijaan laitoin lakanapyykin joukkoon eilen neulahuovuttamani ison styroxmunan tekeytymään. Se saa nyt kuivahtaa pihatuulessa auringon valossa ja viimeistelen sen Pyykkituvalla, jos vain suinkin ehdin. Hyrsky ja myrsky on jo väistymässä, vaikka muutaman tovin siellä saankin vielä vierähtämään. Aamukuudelta heräilin ja miltei lähdin touhuamaan, mutta pujahdin kuitenkin lomaloikoiluun peiton alle. 

Herättyäni aamutokkuraisena onnistuin sujauttamaan kameran muistikortin sukkelasti iMacin cd -asemaan. Onneksi tällä kertaa se ei hupsahtanut kokonaan koneen uumeniin vaan verstaan näppärillä pinseteille sain kuin sainkin napattua sen pois. Huh, mikä säikähdys! Vahingosta viisastuneena hain lokerikostani washiteippiä, jolla peitin cd -aukon. Kolmatta kertaa en halua samaa kokea.

Aurinko paistaa lämpimästi.  Parvekkeelta avautuu vielä harmahtava maisema, mutta siellä täällä pilkistää vihreää, uutta alkua. Taivaalla kaarteli haukka, hiiri- tai kanahaukka, arveli pihamaalla ahkeroinut sahaaja. Puiden silmut ovat pulleina ja kauaa ei mene, kun lehdet vihertävät. Sisällä ne aukesivat päivässä.

Kot, kot, kot! 

Herkullisia pääsiäisen pyhiä teille kaikille kyläilijöille ja kiitokset kannustuksen sanoista kanssakulkijoillemme! 

Toivomme kommenttilaatikkoon kopsahtavan merkkejä käynneistä! Terveisin tuikku ja puuseppä

Pääsiäisen rauhaa

Yläaulan kattokoukussa killuu kauniisti harmaantunut puukarahka, jonka kiikutin Padasjoen Arrakosken maisemista pari vuotta sitten. Kieputin siihen ohutta metallilankaa, johon pyöräytin muutaman valkean sulan.  "Höyhensaarilla" valvoo untamme heilahdellen herkästi ilmavirrassa.

Postissa sain ystävältäni lahjaksi Sari Sirkkiä-Jarvan ja Ilpo Kuparisen hurmaavan teoksen Romuromanttinen sisustuskirja, jota kuvataan alkuaukeamalla seuraavin sanoin: "Harrastajasisustajan havaintoja ja tarinoita tavaroista, ajatuksia asetelmista, sanoja sisutuksista ja muistoja myös siitä, kun sukset seinälle hiihtivät."

Juuri tällaistä rouheaa kauneutta näen tässäkin Ekokekon metallinkeräysastiasta pelastamassani ruosteisessa hangossa, jolla olisi pitkä elämäntarina kerrottavanaan sieltä helteiseltä heinäpellolta vuosikymmenten takaa meidän kodin keväiseen kukkapenkkiin.

      "Elämä piirtää taidetta
        kasvoihin ja tukkaan.
        Niin vanhaa ei olekaan
        ettei se puhkeaisi kukkaan!"

Kiitos ystäväni tästä kirjan välistä putkahtaneesta värssystä.
Se sopii myös Villa Iirikselle.
                  
                
Pitkäperjantai. 
Tartun hetkeen ja nautin elämästäni.  
Taustalla, salin puolella, lauleskelee puuseppäni 
Martininsa säestyksellä.
-tuikku-

Virvon, varvon...

 Aurinko lämmitti eilen verannan, jonka lipaston laatikoissa säilytämme kausisomisteita. Nyt oli pääsiäislaatikon vuoro aueta. Värikäs kranssi pääsi keittiön ovinaulakkoa piristämään. 

Perunanarsissi-istutus sai juurelleen koivunoksia, sulkanauhaa ja muutaman pajunoksan valkeiden munien seuraksi. Vanha korvansa menettänyt soppakulho pääsi tälläkin kertaa paraatipaikalle kolhuistaan huolimatta. Höyhenkorvallinen astia on lempituunaukseni. Mitäpä sitä hyvää pois heittämään, kun kekseliäisyydellä voi suoda uuden elämän. 

Pääsiäismunat olen huovuttanut pesukoneessa sukkahousun varressa. Aluksi kiedoin huovutusvillaa valkoisen muovimunan päälle löyhästi, sitten pistelin muutamilla huovutusneulan pistoilla villahaituvat kiinni toisiinsa. Jos   innostut kokeilemaan, niin muista solmia jokaiselle oma pesä  sukan varteen. Lakanapyykin ohessa huopuvat hyvin. Kuivata ilmavasti ja koristele haluamallasi tavalla. Kindermunien koteloistakin nämä onnistuvat, mutta villaa pitää laittaa monta kerrosta peittämään ärhäkkä keltainen pinta. 

 Kevään merkkinä bongasimme tänään kaksi kurkea lähipellolla ja talon takana kivikossa pienen pienet sinivuokot olivat aukeamaisillaan. Mustarastas lauleli pihakoivussa ja iltatunnelma oli keväinen. Pajunkissat ovat pulleita, osa miltei jo kukassa.

                                     
                               

 Hyvää pääsiäisviikkoa kaikille 

                    täällä pipahtaneille! tuikku

Peipposen liverrys

Eilen aamulla peippo liversi pihapuussa sielunsa kyllyydestä. Jos haluat päästä tunnelmaan niin napsauta linkkiä. 

Tänään navakka pohjoistuuli tuiversi pyykit kuiviksi.  Raikkaiden lakanoiden tuoksu on huumaava. 

 Pyykkituvan ikkunan alla oli pieni näsiä puhjennut kukkaan ja toinen isompi  Punalan seinustalla rehottavan angervon juurella. Näsiä lienee perua Adolfin ajoilta samoin kuin moni muukin vanha pensas pihapiirissämme.

Tämä osittain lahonnut kuusen kanto etupihalla muistuttaa ikivanhoista pihakuusista, joista jouduimme heti tänne muutettuamme luopumaan turvallisuussyistä. Nyt se on ötököiden sammaloitunut koti. 

Tämän  ikkunan takana on verstas, jossa syntyy näitä.

Hämmästyttävän varhain saimme tänä keväänä kattaa verannalle lounaan. Maaliskuun lopulta on vielä matkaa kesäisempiin iltahetkiin.  

 Pääsiäistä vietetään kohta puoliin. Sulkasomisteiden aika on käsillä. Tulevalla viikolla lipaston laatikosta kömpinee esille tipu poikineen, jos ehdin niitä avittamaan. Olisi hauska lukea, miten teillä kevät etenee. 

Kesäaikaan iloa ja touhukasta oloa! Koti meidän